Helsinkiläispoliitikot haluavat uudistaa S2-opetuksen ala­koulussa

Tuoreet tutkimustulokset kertovat suomea toisena kielenä opiskelevien heikoista oppimistuloksista. Tilanne huolettaa poliitikkoja.

Nasima Razmyar (sd), Sini Korpinen (kok), Ozan Yanar (virh) ja Petra Malin (vas).

23.1. 20:01

Helsingin johtavat koulutuspoliitikot ovat huolissaan S2-oppilaiden koulu­menestyksestä.

Tuoreet tutkimustulokset ovat nostaneet esiin huolen suomea toisena kielenään opiskelevien, usein maahanmuuttaja­taustaisten oppilaiden koulumenestyksestä.

HS uutisoi viime viikolla tilanteesta helsinkiläisissä kouluissa. Esimerkiksi Keinutien ala-asteella Kontulassa on luokka, jolla on vain yksi suomea äidinkielenään opiskeleva koululainen.

Ratkaisuksi tilanteeseen helsinkiläispoliitikot ehdottavat muun muassa valmistavan opetuksen palauttamista alkuopetukseen ja S2-opetuksen rajaamista.

Lue lisää: Vain yksi oppilas puhuu suomea äidinkielenään koululuokalla Helsingissä

Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) ajattelee, että huolestumisesta huolimatta ongelmia on lähdettävä ratkomaan kärsivällisesti. Hän toivoo, että S2-opetuksen järjestämisessä tehtäisiin kokeiluluontoisesti erilaisia ratkaisuja eri kouluissa.

”Kokeilut ovat paikallistason kysymys, jossa tarvitaan rohkeutta. On monia erilaisia oppijoita ja monia erilaisia tapoja oppia.”

Kokeiluja tulisi Razmyarin mukaan kuitenkin arvioida tarkasti, jotta kymmenen vuoden päästä ei oltaisi uusien ongelmien äärellä.

Yksi toimenpide, jota hän kannattaa, on S2-opetuksesta luopuminen ensimmäisen ja toisen luokan osalta.

”Alkuopetuksessa voi totta kai tarjota kielellistä erityistukea sekä erityisopetusta, mutta sen sijaan, että pienimpiä koululaisia laitetaan S2-ryhmiin, voisi kaikille oppilaille varata lukujärjestyksestä enemmän aikaa lukemiseen ja kirjoittamiseen.”

Razmyar puhuu omasta kokemuksesta. Hän aloitti 8-vuotiaana suomalaisessa perus­koulussa suomen kieltä taitamattomana.

”Opin kielen puhumalla, kuulemalla ja käyttämällä suomea”, hän kertoo.

Vanhemmille oppilaille keskeistä on Razmyarin mukaan valmistava opetus.

Razmyar korostaa oman äidinkielen opetuksen merkitystä maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille. Hänen mukaansa se luo paitsi perustan kielten oppimiselle myös oppimistaitojen kehittymiselle ja myöhemmälle koulumenestykselle.

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Sini Korpinen ei usko, että erot oppimis­tuloksissa johtuvat nimenomaan siitä, missä ryhmässä lapsi opiskelee suomea.

”S2-oppilaat eivät ole homogeeninen ryhmä. Lähtökohtaisesti ajattelen, että selittävä tekijä on esimerkiksi riittävä kielitaito tai kotitausta, ei S2-opinnot”, hän sanoo.

Siksi Korpinen ei usko yhteen ratkaisuun. Hän nostaa esiin neljä keinoa, joiden uskoo olevan merkittävässä roolissa kehityskulun kääntämisessä.

”Laadukas, suomenkielinen varhaiskasvatus on yksi. Mitä aiemmin lapsi pääsee sen pariin, sitä parempi kielen kehitykselle. Olisi myös syytä arvioida, pitäisikö alakouluihin palauttaa valmistavat luokat.”

Sen lisäksi Korpisen mukaan S2-opetuksen tarvetta pitäisi arvioida tarkemmin.

Hänestä vaikuttaa siltä, että maahanmuuttajataustaisten lasten kohdalla S2-opiskelu on automaatio, vaikka lapsi olisi syntynyt Suomessa ja osallistunut suomenkieliseen varhaiskasvatukseen.

”Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan mukaan näin ei ole, mutta kentältä viestitään päinvastaista. Lapsia laitetaan S2-opetukseen, vaikka heillä olisi kaikki valmiudet opiskella suomea äidinkielenään”, Korpinen toteaa.

Neljäntenä toimenpiteenä hän peräänkuuluttaa satsauksia sekä S2-opetukseen että erityisopetukseen. Näillä on Korpisen mukaan merkittävä rooli siinä, että lapset kokevat onnistumisia ja innostuvat suomen opiskelusta.

Keinutien ala-asteella Mirjami Sjögren opettaa luokkaa, jonka oppilaista 95 prosenttia opiskelee suomea toisena kielenä.

Koulut ja päiväkodit ovat rahoituksen osalta kovilla, sanoo kasvatuksen ja koulutuksen (Kasko) lautakunnan jäsen Ozan Yanar (vihr).

”Realiteetti on se, että Kaskossa jaetaan niukkuutta, eikä se ole kestävää pitkällä aikavälillä. Viimeisissä budjettineuvotteluissa on taisteltu ja saatu lisää resursseja, mutta jo nykytilanteen ylläpitäminen on kovan työn takana”, Yanar kertoo.

Yanar haluaa kouluille lisää tarveperustaista rahoitusta. Vuoden 2023 budjetissa niin sanottua tp-rahaa suomenkieliseen varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen on suunnattu alle seitsemän miljoonaa euroa.

”Rahoitus pitäisi vähintäänkin tuplata. Meidän tulisi tehdä aidosti visionäärisiä parannuksia ja satsata esimerkiksi alueiden välisiä oppimiseroja kaventavaan rahoitukseen.”

Hän muistuttaa, että S2-opiskelijat ovat yhtä lailla niitä nuoria, jotka ovat rakentamassa Suomen tulevaisuutta.

Lue lisää: Opettajat kertovat koulun arjesta: Pienetkin oppilaat puhuvat keskenään englantia Helsingissä

Samassa lautakunnassa Yanarin kanssa istuva Petra Malin (vas) pitää huolestuttavana nykyistä kehitystä, jossa perheen koulutustausta ja sosioekonomiset tekijät vaikuttavat oppimistuloksiin aiempaa enemmän.

”Ennen nykyistä hallituskautta takana on pitkä aikakausi leikkauksia, myös valtion tasolla, joten olisi toki outoa, jos se ei näkyisi missään.”

Malin on tyytyväinen siitä, että Helsingin kaupunki on pystynyt paikkaamaan tilannetta, mutta ei pidä rahoitusta vielä riittävänä.

Viime viikolla lautakunnassa käsiteltiin varhaiskasvatuksen 1,5 miljoonan tarve­perusteista rahoitusta.

”Kyseessä on aika pieni raha suhteessa siihen, minkä tason ongelma on kyseessä. Varhaiskasvatuksessa voi niin tehokkaasti tukea [kielenkehitystä ja vaikuttaa siihen], kuinka hyväksi kielitaso muodostuu”, Malin sanoo.

Hän näkee, että myös muut toimenpiteet, kuten pienet ryhmäkoot sekä inkluusioon liittyvä rahoitus, ehkäisevät samalla alueellisen eriytymisen ongelmia.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat