Asuntoja suunnittelevat eturivin arkkitehdit yhtyvät pääosin ahtaiden ja putkimaisten asuntojen arvosteluun.
Asunnot, joiden sisustaminen on epäkäytännöllisen pohjaratkaisun vuoksi vaikeaa nousi esille aiemmin HS:ssa.
Arkkitehdit suunnittelevat pohjaratkaisuja, mutta heitä ohjaa rakennuttajalta tulevat vaatimukset, huomauttaa Suomen arkkitehtiliiton tuore puheenjohtaja ja asuntoja työkseen suunnitteleva Asko Takala.
Lue lisää: Uusien asuntojen epäkäytännölliset pohjaratkaisut saavat satikutia tutkijalta
Ongelmat kumpuavat Takalan mukaan rakennuttajien tarpeesta tehostaa asuntojen neliöitä: kun kerrostaloihin tehdään entistä enemmän asuntoja, koot kutistuvat ja käytettävyys heikkenee.
”Ei voi sanoa, että arkkitehdit ovat aina syyllisiä. Reunaehdot, joilla hanketta lähdetään viemään eteenpäin, ovat tiukentuneet vuosien saatossa.”
Takala myöntää, että myös hänen työpöydältään on lähtenyt toteutukseen asuntoja, jotka eivät aina täysin vastaa arkkitehdin toiveita.
”Kriittisesti arvioiden kaikki eivät ole aina optimaalisia.”
Arkkitehti Kirsi Korhonen pitää ongelmallisena erityisesti jutussa esiin nostettuja uudisasuntoja, joissa sängyn ympäri pitää kiertää olohuoneen kautta, koska makuuhuone on niin ahdas.
”Vastustan tällaista voimakkaasti. Sellaisia ei saisi tehdä.”
Arkkitehti, professori Hannu Huttunen sanoo törmänneensä tällaiseen asuntotyyppiin jo DDR:n aikaisessa asuntokatalogissa opiskeluaikoinaan 1980-luvulla. Hän kutsuu ratkaisua ”DDR-makuuhuoneeksi”.
Joskus kompromisseja täytyy kuitenkin tehdä. Huttunen sanoo suunnitelleensa vastaavia ”DDR-asuntoja” itsekin Suomeen.
”Onhan se kiusallista, että sänkyä ei mahdu makuuhuoneessa kiertämään.”
Uudiskohteille tyypillisessä kaksiossa makuuhuoneeseen mahtuu pelkkä sänky, jonka eri puolille kuljetaan omista oviaukoista. Pohjakuva on 41,5 neliön kaksiosta Kaarelasta.
Korhosen toimiston yksi uusimmista kohteista on Mannerheimintiellä, jossa muutetaan entistä toimistorakennusta asuinkäyttöön. Taloon tulee asuntoja, joiden makuuhuoneissa on lasitiiliseinä rappukäytävään, mutta ikkunaa ulos ei ole.
Korhonen sanoo, ettei koskaan tekisi uudiskohteeseen vastaavaa ratkaisua, mutta konversiokohteessa mahdollisuudet ovat vielä vähäisempiä kuin uudiskohteessa.
”Siinä on pakko tehdä näin, jos vanha runko halutaan säästää, ja se taas on ekologisesti fiksua.”
Työssään arkkitehdit joutuvat jatkuvasti painimaan haastavien hankkeiden kanssa ja keksimään sellaisia ratkaisuja, joiden avulla pienissä asunnoissa ei tulisi ahtauden tunnetta, Takala sanoo.
Hän kertoo joutuneensa joskus jopa kieltäytymään työstä, kun arkkitehdin ja tilaajan näkemykset ovat olleet niin kaukana toisistaan. Silti aina löytyy joku, joka on valmis suunnittelemaan rakennuttajien ehtojen mukaan.
Toisaalta Takala näkee, että asuttavuuden kannalta kehnot asunnot eivät ole uusi ilmiö. Sellaisia on tehty aina, hän sanoo.
”Esimerkiksi 1800-luvun pienet asunnot Helsingissä olivat aikamoista mättöä.”
Täysin uudisasuntojen ongelmaa ei tunnista arkkitehti ja Aalto-yliopiston asuntosuunnittelun apulaisprofessori Antti Lehto. Hänestä asuntoja suunnitellaan nytkin monenlaisiin tarpeisiin.
”Mutta neliöiden tehokkuus on selkeä suuntaus, ja se rajoittaa asuntojen kalustettavuutta. Kun huoneet pienenevät, niiden käyttömahdollisuudet luonnollisesti vähenevät.”
Lehdon mukaan jotkin esimerkit vuosikymmenien takaa, esimerkiksi Käpylän Olympiakylästä, osoittavat silti, että napakoihinkin asuntoihin voidaan saada toimivia pohjia.
Aiemmin esimerkiksi 65 neliön kolmiot olivat uusia samankokoisia asuntoja väljempiä, kun kylpyhuoneet olivat pienempiä ja huoneille jäi enemmän tilaa.
Nykymääräykset edellyttävät suurempia kylpyhuoneita esteettömyyden takia.
Takalan mielestä myös pieniä asuntoja olisi mahdollista toteuttaa toimivalla tavalla, vaikka kylpyhuoneiden neliöistä ei tingittäisi. Esimerkiksi hän ottaa Kulosaaren.
Helsingin kaupungin vuokratalossa yksiöitä on saatu muokattua siten, että makuutila muistuttaa lähes erillistä huonetta. Syynä on se, että yhdellä porrastasanteella on vain neljä asuntoa.
Pohjakuva kulosaarelaisesta kerrostalosta, jossa yksiöihin on saatu lähes erillinen makuutila.
Ihanteellisessa asunnossa on monen HS:n haastatteleman arkkitehdin mielestä väljä ja valoisa eteinen, josta pääsee luontevasti asunnon oleellisiin tiloihin.
Tähän päästäisiin, jos rakennuttajat olisivat valmiita joustamaan ja tyytyisivät rakentamaan vähemmän asuntoja kerrosta kohden.
”Rahahan siinä puhuu”, Takala sanoo.
Hänestä pitäisi miettiä, missä vaiheessa eteen tulee ”kyllästymispiste”: eli missä vaiheessa kuluista säästäminen pudottaa asuntojen laatua niin paljon, että ostajat eivät ole heikentyneestä laadusta enää valmiita maksamaan.
”Pääkaupunkiseudun tilanne, jossa kaikki on kelvannut ostajille, on ohjannut ahneisiin pohjaratkaisuihin.”
Huttunen uskoo, että asunnot todennäköisesti paranisivat, jos myös kaupungit höllentäisivät asuntorakentamisen tehokkuusvaatimuksia asemakaavoissaan.
Pitäisikö asuntojen laatuvaatimuksia arkkitehtien mielestä kiristää lisäämällä sääntelyä?
Takala on varovainen sääntelyn suhteen. Hän ei ainakaan lähtisi vaatimaan nykyistä suurempia vähimmäisvaatimuksia asuinhuoneiden koolle, koska ne voidaan kokea kahlitsevina eivätkä välttämättä johda hyvään suunnitteluun.
Nyt asuinhuoneessa täytyy olla vähintään seitsemän neliötä.
Aikaisemmin voimassa olleet Arava-suunnitteluohjeet määräsivät tarkoin esimerkiksi, että tietynkokoiseen makuuhuoneeseen piti mahtua tietynkokoinen sänky ja yöpöytä.
Huttusen mukaan tiukemmalla sääntelyllä voisi olla paikkansa. Hän vertaa Tanskaan, jossa on määräyksillä pyritty rajoittamaan asuntojen määrää porrastasanteilla ja vaaditaan läpitalon huoneistoja.
Samalla periaatteella Suomeenkin saataisiin taloja, joissa on enemmän ikkunapinta-alaa ja huoneiden koot ja muodot sopivasti kohdillaan.