Kun poliisipartio hälytetään osallistumaan esimerkiksi mielenterveysongelmiin liittyvään pelastustehtävään, autettava on entistä useammin iäkäs ihminen. Näin kertoo ylikomisario, Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen valvonta- ja hälytystoimintasektorin johtaja Jussi Huhtela.
Ihmisten mielenterveysongelmat, pahoinvointi ja itsetuhoiset ajatukset ovat vahvasti läsnä kenttäpoliisin työssä. Poliisin tyypillistä arkea ovat muun muassa tarkastukset asuntoihin, kun omaiset tai muut läheiset ovat huolissaan kanssaihmisistä.
Itä-Uudellamaalla oli Huhtelan mukaan viikon aikana kokonaisuudessaan 48 yksilönsuojaan liittyvää pelastustehtävää.
”Näissä on yllättävän paljon vanhuksiin liittyviä tehtäviä. Osasta tulee sitten kuolemansyyntutkintoja, eli ihminen löytyy kuolleena sieltä asunnosta”, Huhtela kertoo.
Saman viikon aikana Itä-Uudellamaalla tuli poliisin tietoon 45 itsemurhayritystä tai itsemurhalla uhkaamista. Huhtela kertoo, etteivät vanhukset korostu pelastustehtävien tavoin kyseisissä tapauksissa, vaan avuntarvitsijat ovat iältään laidasta laitaan.
Huhtela julkaisi viikon aikana kertyneitä tapausmääriä viestipalvelu Twitterissä. Ylikomisario käytti numeroita esimerkkinä siitä, mihin suuntaan hän näkee yhteiskunnan kehittyvän ja millä tavoin ihmisten pahoinvointi heijastuu poliisin arkeen.
Tehtävät, joista poliisi käyttää nimikettä ”yksilönsuojaan liittyvät pelastustehtävät”, voivat olla monenlaisia. Tehtävistä osa on Huhtelan mukaan luonteeltaan sellaisia, että ne voisi luokitella hyvinkin myös itsemurhauhkauksiksi.
Avun tarpeessa voi olla yhtä lailla huumepsykoosin kourissa oleva nuori kuin vaikkapa läheisten tavoittamattomiin ajautunut vanhus.
Huhtela muistuttaa, ettei kaikilla ikäihmisillä ole turvaranneketta, jolla on yksin kotona ollessaankin mahdollista hälyttää apua vaikka lattianrajasta.
”Sukulaiset eivät ehkä saa ihmistä kiinni, ja asiasta ilmoitetaan sitten poliisille.”
Aina apu ei ehdi riittävän nopeasti paikalle. Asia voi tulla viranomaisten tai ylipäänsä kenenkään tietoon pitkälläkin viiveellä, jos hätätilanne tapahtuu yksinäiselle tai syrjäytyneelle ihmiselle.
”Kun vanhusten määrä lisääntyy yhteiskunnassa, niin olisi hyvä, jos vaikka kerrostalossa asuvat naapuritkin katsoisivat vähän niiden ihmisten perään, joilla ei ole omaisia. Ettei soiteta vasta siinä vaiheessa, kun rappukäytävässä alkaa haista”, Huhtela sanoo.
Mitään tilastopiikkiä ei Huhtelan mukaan ole havaittavissa sen enempää yksilönsuojaan liittyvissä pelastustehtävissä kuin itsemurhayrityksissäkään. Hän kertoo, että tapausmäärät ovat pysyneet jo useamman vuoden samansuuntaisina muun muassa Vantaan ja Porvoon sisältävällä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella.
Huhtela näkee, että yhteiskunta kehittyy laajasti tarkasteltuna turvallisempaan suuntaan. Yhden viikon tehtävälukemia julkaisemalla hän haluaa kuitenkin muistuttaa siitä, että osa ihmisistä voi pahoin. Pahimmat ongelmat myös alkavat herkästi kasautua samoille ihmisille.
”Meidän pitäisi varmaan ihan yhteiskuntana huolehtia, että ihmiset tipahtaisivat turvaverkkoihin eivätkä niiden ulkopuolelle”, Huhtela toteaa.
