Koulujen välisen eriytymisen vähentämiseen tähtäävät toimet, kuten Helsingin kaupungin suunnitelmat luopua painotetuista luokista, saattavat voimistaa sosiaalista ja etnistä eriytymistä asuinalueiden välillä, sanoo tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Hänen mukaansa tasaista sosiaalisen eriytymisen kasvua on ollut havaittavissa Helsingissä jo parinkymmenen vuoden aikana.
”Helsingin seudulla nimenomaan suomalaistaustaisten paremmin toimeentulevien muuttoliike näyttää vahvistavan etnistä segregaatiota, ei niinkään maahanmuuttajien muuttoliike”, Kauppinen sanoo.
”Ja vaikuttaa siltä, että koulut ovat yksi tekijä lapsiperheissä, kun he valitsevat asuinpaikkaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi koulujen oppilaaksiottoalueiden rajoilla näyttää olevan vaikutusta asuntojen hintoihin.”
Kuinka vahvasti ilmiö johtuu kouluista? Tähän Kauppinen ei osaa suoraan vastata.
”Mutta lapsiperheiden välillä etninen eriytyminen on vahvempaa kuin yksin ja kaksin asuvien talouksissa. Se näyttää osittain liittyvän kouluihin.”
Kymmenen vuotta sitten julkaistu tutkimus osoitti, että kantaväestö on alkanut muuttaa pois epämukaviksi tai levottomiksi kokemiltaan asuinalueita. Suomessa oli tuolloin ensi kertaa tutkittu laajasti, millä perustein ihmiset vaihtavat asuinaluetta.
Tutkijoiden mukaan tiettyjen alueiden hylkäämisessä oli kyse siitä, että niillä oli liikaa sosiaalisia ongelmia, epäsiistiä ja huono maine. Yksi epäsuosittujen alueiden piirre oli, että ne olivat keskimääräistä maahanmuuttajavaltaisempia.
Kauppisen mukaan olemassa ei kuitenkaan ole kunnollista näyttöä siitä, että suomalaistaustainen keskiluokka varsinaisesti pakenisi huonommin toimeentulevista lähiöistä.
Tutkimustuloksiin vaikutti osaltaan tutkimusasetelma, sillä tutkimus kohdistui asukkaisiin, jotka olivat muuttaneet pois nimenomaan maahanmuuttajavaltaisilta alueita, hän sanoo.
Miten Helsinki on tutkijan mielestä onnistunut segregaation torjunnassa?
”Siitä on erilaisia näkemyksiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että segregaation torjunnassa ei ole onnistuttu, kun sitä ei ole kyetty poistamaan”, Kauppinen sanoo.
”Itse näen, että Helsingissä ei ole ainakaan täysin epäonnistuttu siinä.”
Hänen mielestään suurista kaupungeista Helsinki on itse asiassa onnistunut sosiaalisen sekoittamisen politiikassa verraten hyvin. Se tarkoittaa, että samoille asuinalueille pyritään saamaan asumaan taloudellisesti ja sosiaalisesti erilaisia ihmisiä.
”Aiemmin rakennettu keskusta on pysynyt aika hyväosaisena alueena. Siihen sosiaalisen sekoittamisen politiikka ei ole juuri vaikuttanut. Mutta 1960-luvun jälkeen rakennetuilla alueilla Helsingissä on ainakin Turkuun verrattuna onnistuttu paremmin.”
Kauppisen mukaan tämä näkyy esimerkiksi siten, etteivät Helsingin ara-vuokra-asunnot ole niin alueellisesti keskittyneitä kuin Turussa.
Segregaation torjuntaa Kauppinen pitää ylipäätään monimutkaisena kokonaisuutena: hillitsemällä yhtä segregaatioon vaikuttavaa tekijää voidaan vahvistaa toista segregaatiota voimistavaa tekijää.
Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että jos kavennetaan perheiden mahdollisuuksia valita lastensa kouluja suoralla valinnalla, saatetaan tietynlainen koulu pyrkiä varmistamaan järeämmillä toimilla, kuten asuinaluetta vaihtamalla.
Näin saattaa Kauppisen mielestä käydä myös nyt kaavaillussa painotettujen luokkien muutoksessa.
”Mallissa, jossa pääsääntöisesti joka koululla on oma oppilaaksiottoalue, korostuu koulujen vaikutus alueelliseen segregaatioon, koska näin tietylle alueelle muuttamalla pystyy valitsemaan koulun. Ei siis ole turhaa miettiä koulujen merkitystä”, hän sanoo.
”Sitten täytyy pohtia, kumpi on oleellisempaa: koulujen vai alueiden välinen eriytyminen.”
Helsinki suunnittelee luopuvansa niin sanotuista painotetuista luokista, joilla tarkoitetaan esimerkiksi musiikki- ja kielipainotteisia luokkia, joihin pyritään pääsykokeilla. Helsinki suunnittelee luopuvansa tällaisista luokista niin sanotun koulushoppailun estämiseksi.
