Timo Heikkinen, Merilahden peruskoulun rehtori, Vuosaari
”Tuntuu, että jokaisella on koulujen eriytymisestä vahva mielipide, mutta keskustelua käydään loppujen lopuksi aika ohkaisilla tiedoilla. Monen kohdalla oma arvomaailma leimaa keskustelua niin vahvasti, että tosiasiat ja faktat tuppaavat unohtumaan.
Jos koulussa on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita, se voi olla monelta kannalta hyväkin asia. Lapset saavat olla sellaisia kuin ovat ja erilaisuus hyväksytään, eikä ketään ehkä oteta yhtä herkästi silmätikuksi.
Lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta on hyvä oppia tulemaan juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Suomesta tulee jatkuvasti monikulttuurisempi ja elämää helpottaa aika tavalla, kun tottuu nuoresta pitäen siihen, että on olemassa toisenlaisia ja toisenvärisiä ihmisiä, ja hekin ovat ihan hyviä tyyppejä.
Meidän koulussamme arki on aivan normaalia, joskin ehkä hieman tavallista värikkäämpää.
Merilahden koulussa ystävystytään kaikkien kanssa, siitä muistuttaa myös lappu seinällä.
Emme ajattele päivittäin, että onpas meillä kansainvälinen koulu ja monesta kulttuurista lapsia. Jokaiselle lapselle tarjotaan hänen kykyjensä ja tahtonsa mukaiset mahdollisuudet oppia.
Opettajat tekevät tällaisella alueella todella arvokasta työtä miettiessään, miten eri taustoista tulevat lapset saadaan oppimaan. Pedagogiikkaa mietitään siis vahvasti oppimisen näkökulmasta, mikä hyödyttää kaikkia lapsia, myös syntyperäisiä suomalaisia.
Vuosittain paras ja heikoin oppilaamme ovat yleensä molemmat maahanmuuttajataustaisia. Erilaisten oppijoiden kirjo on siis valtava. Yleistäen täytyy kuitenkin todeta, että maahanmuuttajataustaiset tulevat yleensä aina kouluun, kun taas suomalaissyntyisistä osa tuppaa herkästi jäämään kotiin pelaamaan.
Poliitikoille lähettäisin terveisiä, että kyllä ne pienemmät ryhmäkoot edesauttavat oppimista, kun eri taustoista tulevia ehditään tukemaan paremmin. Myös laadukas S2-tuki takaa monelle integrointimahdollisuuden yhteiskuntaan, jotta esimerkiksi lukioon tai yliopistoon jatkaminen ei jää suomen kielestä kiinni.
En usko, että oppilaaksiottoalueiden purkaminen auttaisi alueiden eriytymisessä juurikaan. Hirveän helposti voi käydä niin, että ihmisiä ei kohdella tasa-arvoisesti, vaan oppilaita heitellään jonkin kriteeristön perusteella eri kouluihin.”
Hilla Etelämäki, Apollon yhteiskoulun rehtori, Malminkartano
”Sillä on valtava merkitys, miten aikuiset puhuvat asuinalueista ja kouluista lasten kuullen. Varsinkin sosiaalisen median keskusteluissa kouluja on lähdetty herkästi leimaamaan hyviksi ja huonoiksi, mikä on mielestäni täysin väärä suunta.
Meillä on monikulttuurinen koulu ja paljon erilaisia oppilaita. Näen, että meiltä kasvaa avarakatseisia ihmisiä, jotka ovat pienestä pitäen oppineet olemaan tekemisissä eri tavalla ajattelevien kanssa. Ehkä vanhemman lompakon paksuus ei kuitenkaan ole elämässä se ratkaiseva juttu.
Henkilökohtaisesti palkkaisin vaikkapa opettajaksi mieluummin sellaisen, joka on nähnyt elämän rosoistakin puolta, kokenut pettymyksiä ja oppinut sinnikkyyttä kuin sellaisen, joka on valmistunut hyvin arvosanoin menestysputkesta, oppinut helposti ja onnistunut aina kaikessa.
Toki kaikissa kouluissa on omat ongelmansa. Meillä saattaa olla hieman enemmän riitatilanteita eri kulttuuritaustoista tulevien välillä, mutta nekin pystytään ratkomaan yhdessä. Pääasiassa elämme ihan normaalia kouluarkea: opiskellaan, tehdään töitä, pyydetään ja annetaan apua sekä iloitaan oppimisesta ja onnistumisesta.
Ennen kaikkea nuoret kaipaavat kohtaamisia. Tarvitsemme kouluihin paljon aikuisia, jotka kohtaavat nuoret sellaisina kuin ovat, myös välitunneilla ja ristiriitatilanteissa. Oppilaat tarvitsevat aikuisten tukea myös oppimiseen ja kielitaidon kehittymiseen.
Tällä hetkellä kouluissa näkyy vahvasti koronaviruspandemian vaikutus. Nuorten sosiaalista kanssakäymistä rajoitettiin niin pitkään, että pahoinvointi lisääntyi selvästi. Nyt puhutaan oppimisvajeesta, mutta miten ratkaistaisiin se, etteivät kaikki nuoret osaa olla toisten ihmisten kanssa?
Alueiden ja koulujen eriytymisen ongelmaa lähtisin tarkastelemaan paikallisesti. Esimerkiksi Malminkartanossa oppilaiden vuoto muille alueille on todella isoa, ja siksi olisi tärkeää pohtia yhdessä alueen perheiden kanssa, millaisia vetovoimatekijöitä he kouluun ja alueelle kaipaisivat.
En tiedä, paljonko koulu pystyy loppujen lopuksi vaikuttamaan segregaatioon. Myös alueiden rakentamisella on siinä iso merkitys, ja mielestäni Helsingissä ollaan siinä uusien asuinalueiden suhteen oikealla polulla.”
Kirsi Juuti, Kannelmäen peruskoulun rehtori, Kannelmäki
”Meidän koulussa on yli 1 200 lasta ja nuorta, joista nelisenkymmentä prosenttia on suomi toisena kielenä -oppijoita. Heidän määränsä on kasvanut: vuonna 2006 S2-oppijoita oli noin neljä prosenttia. Kasvu varmaan kertoo alueen asuntokannasta.
Se, että oppilaat tulevat erilaisista taustoista, pitäisi nähdä rikkautena ja jokainen lapsi ja nuori omana arvokkaana yksilönään.
Näen koulumme hyvin monimuotoisena, ja se on mielestäni ehdottomasti hyvä asia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun miettii, minkälaiseen maailmaan koulu valmistaa nuoria.
On tärkeää, että lapset saavat koulusta valmiuksia toimia erilaisista lähtökohdista tulevien ikätovereiden kanssa. Että he oppivat tuntemaan ja myös sietämään erilaisuutta.
Monimuotoisuus on tasa-arvon kannalta hyvä asia, sanoo rehtori KirsiJuuti.
Toisaalta monelle oppilaistamme erilaisuus on luontaista. Moni heistä on jo päiväkodissa tottunut erilaisuuteen ja moninaisuuteen.
Mutta kyllä meillä sellainen arjen huomio on, että jonkin tyyppinen erilaisuus on myös pahimmillaan teema hakea konfliktia. Niitä ei ole joka päivä, mutta ristiriitatilanteita tulee. Muutos on tapahtunut korona-ajan jälkeen.
Eriytymiskeskustelussa olen ajatellut koko yhteiskunnan asenneilmastoa. Huoltajat suhtautuvat eri tavalla erilaisuuteen, ja joillakin huoltajilla on selvästi pelkoa erilaisuutta kohtaan.
Pidän tosi surullisena koulujen jaottelua hyviin ja huonoihin. Tuntuu, että keskustelu koulusta välillä kärjistyy ja äänekkäimmät äänet kuuluvat.
Uskon, että jokaisessa helsinkiläisessä koulussa pyritään takaamaan parhaat oppimisen edellytykset. Esimerkiksi meidän koulussamme on lähdetty kehittämään vaikkapa työelämäpainotteista perusopetusta, joka on suunnattu kasi- ja ysiluokkalaisille. Se on vastaus siihen, että lapsen ei tarvitse vaihtaa koulua siirtyäkseen joustavampaan tapaan käydä peruskoulua.
Tietysti, kun jokainen meistä aikuisista on käynyt oman koulupolkunsa, niin on inhimillistä, että peilaamme omia koulukokemuksia tämän päivän kouluun, jota ei välttämättä tunneta.”