Huoneen lattialla on joogamatto, jonka ympärillä on tuikkuja. Matkalaukut ja vaatteet ovat siististi seinän vieressä. Sängyn laidalla on yöpöytä, jonka päällä on Raamattu, hiustenkuivaaja ja meikkejä. Juuri muuta huoneessa ei ole.
”Anteeksi, emme ole vielä ehtineet sisustaa”, Hazel Manlangit pahoittelee.
Manlangit asuu kahden makuuhuoneen asunnossa vantaalaisessa kerrostalossa yhdessä toisen Filippiineiltä saapuneen sairaanhoitajan kanssa. Hän on ollut Suomessa joulukuun alusta saakka. Tänne hän haluaisi myös jäädä.
”Tämä asunto on väliaikainen. Haluaisin ihan oman kodin, Helsingin puolelta”, Manlangit kertoo englanniksi.
Manlangit pakkaa, sillä hän on lähdössä työpäivän jälkeen lyhyelle lomamatkalla Espanjaan.
Oman asunnon lisäksi Manlangit haaveilee siitä, että saisi toimia Suomessakin sairaanhoitajana. Manlangit on yksi 23:sta filippiiniläisestä sairaanhoitajasta, jotka saapuivat loppuvuodesta Vantaalle helpottamaan hoitajapulaa.
Nyt hän työskentelee hoiva-avustajana, ja edessä on pitkä ja monimutkainen prosessi ennen kuin hän voi palata sairaanhoitajan tehtäviin.
Hazel Manlangit liikuttuu puhuessaan työstään. Hoivakodin asukkaat tuntuvat erityisen läheisiltä, koska Manlangitin omat isovanhemmat ovat kuolleet.
Manlangit kertoo heränneensä jo viideltä ehtiäkseen treenata ennen aamuseitsemältä alkavaa työvuoroa. Liikunta on Manlangitille tärkeää. Aamulla hän hyppi narua ja pyöritti hulavannetta huoneessaan.
Hän käy säännöllisesti salilla ja joskus töiden jälkeen piipahtaa uimahallissa. Saunaa Manlangit rakastaa.
Keittiössä Manlangit ryhtyy keittämään teetä, pahoitellen tällä kertaa sitä, ettei ehtinyt leipoa mitään tarjottavaa.
Manlangitin kämppäkaveri kurkistaa keittiöön ja livahtaa ulos. Hänellä alkaa työvuoro toisessa hoivakodissa.
Sitten on aika napata reppu selkään ja lähteä töihin. Vartin kävelymatka kulkee idyllisen omakotitaloalueen läpi.
Manlangit nauttii varhaisesta kävelymatkasta töihin.Toisinaan hän valitsee pidemmän reitin ja juoksee. Toiveissa on myös oma polkupyörä.
Manlangit on osa Vantaan ”pilottikokeilua”, jossa koko maata vaivaavaa hoitajapulaa pyritään ratkomaan tuomalla koulutettua työvoimaa ulkomailta.
Viime viikolla Helsingin Sanomat kertoi, että Uudeltamaalta puuttuu noin 6 000 sairaanhoitajaa.
Vantaa, joka on vuodenvaihteesta alkaen kuulunut Vantaan ja Keravan hyvinvointialueeseen (Vakehyva), ei ole poikkeus. Avoimia paikkoja on enemmän kuin osaajia on tarjolla.
Pilottikokeilu käynnistyi vuoden 2022 alkupuolella. Espoo oli lähtenyt toteuttamaan ideaa muutamaa kuukautta aiemmin. Espooseen filippiiniläisiä hoitajia saapui viime vuoden syyskuussa yhteensä 25.
Molemmissa kaupungeissa rekrytointi annettiin rekrytointipalvelu Seuren hoidettavaksi. Sekä Vantaa että Espoo ovat omistajia Seuressa. Seure taas käyttää omaa alihankkijaansa, henkilöstöpalvelu Silkkitietä, joka vastaa Filippiineillä rekrytointiprosessista ja osallistuu kotouttamiseen Suomessa.
Silkkitie on tuonut hoitajia maailmalta, etenkin Filippiineiltä, kymmenen vuoden ajan.
Viime vuonna filippiiniläisiä sairaanhoitajia tuli Suomeen tuhat. Määrän arvioidaan tänä vuonna olevan kaksinkertainen. Aiemmin asiakkaat, eli sairaanhoitajien työnantajat, olivat pääosin yksityiseltä sektorilta.
Nyt Silkkitie tuo työvoimaa yhtä paljon myös hyvinvointialueille.
Rekrytointiprosessi on pitkä. Lähtömaassa koulutus kestää puolesta vuodesta yhdeksään kuukauteen. Suomea opiskellaan silloin viitenä päivänä viikossa.
Kielenopetus on maksutonta, mutta siitä ei myöskään makseta palkkaa. Opetus tapahtuu etänä, suomalaisten S2-opettajien ohjauksessa.
Suurimmat haasteet työpaikoilla liittyvät kielitaitoon, mutta työpaikoilla on tarvittaessa luovittu englannin avulla.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on oltu pääosin tyytyväisiä sekä prosessiin että filippiiniläisiin hoitajiin, kertoo HR-päällikkö Tiia Rouhiainen.
”Työpaikoilta tulee todella paljon positiivista palautetta erityisesti hoitajien iloisesta asenteesta”, kertoo Rouhiainen.
Suurimmat haasteet liittyvät kielitaitoon. Rouhiaisen mukaan työpaikoilla on kuitenkin pystytty luovimaan englannin avulla. Filippiiniläisetkin ovat rohkaistuneet puhumaan enemmän suomea, Rouhiainen lisää.
Hoiva-avustajana Manlangit huolehtii asukkaiden perustarpeista: syöttää, kuivittaa ja pesee.
Hazel Manlangit opiskelee suomea muutaman tunnin viikossa muiden filippiiniläishoitajien kanssa. Vajaan neljän kuukauden aikana kielitaito on kehittynyt valtavasti.
Manlangit kyselee sujuvasti, mikä ruoka maistuisi, onko kipuja, miten yö on sujunut. Vastauksia tai vastakysymyksiä hän ei aina täysin ymmärrä. Hoivakodin kollegat ja osa asukkaista puhuvat onneksi englantia.
Vaikka Manlangitillä ei ole yhteistä kieltä kaikkien asukkaiden kanssa, yhteys löytyy kosketuksen kautta.
Ensimmäinen asukas halaa Manlangitia jo hoivakodin pihalla.
Työvuoron aikana Manlangitin käsi laskeutuu jatkuvasti asukkaiden olkapäälle. Hän taputtaa selkää, tarttuu kädestä, kauhaisee vanhuksen kainaloon.
”Omat isovanhempani ovat kuolleet. Kun halaan asukkaita tai suukotan heitä otsalle, tunnen kuin olisin omien isovanhempieni kanssa”, Manlangit kuvailee liikuttuneena.
Manlangit ei työskentele vielä itsenäisesti vaan kokeneen hoitajan ohjauksessa. Yhdessä he hoitavat päivässä noin viittä asukasta.
Siksi Manlangitilla on nyt aikaa. Hän auttaa mielellään työtovereitaan hakemalla heidän hoidettavilleen villatakkia, saattamalla savukkeelle tai kaatamalla kahvia.
”Ihana, todella ihana. Hän on niin oma-aloitteinen ja tykkää pitää virikehetkiä”, eräs kollega kehuu Manlangitia.
Virikehetket ovat Manlangitin lempiasia työssä. Hän laulattaa ja tanssittaa asukkaita mielellään. Toivemusiikki valitaan cd-levyiltä. Vielä Manlangit ei osaa suomalaisia kappaleita.
Vapaa-ajallaan hän käy kyllä karaokessa. Sen lisäksi Manlangit käy ulkona ystäviensä kanssa.
Yhdet treffitkin ovat takana, ja ne naurattavat Manlangitia jälkikäteen. Isoin kulttuurishokki tähän mennessä on ollut se, että Suomessa mies ei tarjonnut ensitreffeillä.
Kun aamupalan jälkeen on hiljainen hetki, Manlangit ryhtyy lakkaamaan halukkaiden kynsiä. ”Vielä toinen kerros”, Manlangit sanoo suomeksi.
Ulkomailta tuodut sairaanhoitajat kuulostavat monella tapaa hyvältä, suorastaan helpolta ratkaisulta huutavaan hoitajapulaan.
”Se on varmasti yksi keino”, toteaa ammattijärjestö Tehyn neuvottelupäällikkö Vappu Okkeri.
Tehy on sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutettujen ammattijärjestö. Sen tehtävänä on valvoa jäseniensä etua.
Okkeri toteaa, että etujen lisäksi hoitajapulan helpottamiseen ulkomaisella työvoimalla liittyy myös ongelmia. Kun Okkeri listaa kansainvälisiin rekrytointeihin liittyviä ongelmia, hän puhuu erityisen paljon eettisyydestä.
Rekrytointiprosessiin liittyy hänen mukaansa riskejä. Aiemmilta vuosilta on tiedossa tapauksia, joissa hakijoilta on peritty maksuja ja heidät on velvoitettu pysymään kohdemaassa uhkasakon voimalla.
Lähtijät eivät ole aina tienneet, mihin ovat tulossa ja millaiset työt kohdemaassa odottavat.
Okkeri muistuttaa, että sairaanhoitajan koulutus maksaa. Filippiineillä se hänen mukaansa kustantaa lähes parikymmentä tuhatta euroa, ja koulutus rahoitetaan usein lainalla tai perheen tuella.
”Filippiinit on pitkälti kehittyvä maa, jolle sairaanhoitajat ovat vientituote. Siellä on kova paine lähteä maailmalle ja lähettää rahaa kotiin.”
Yli kaksi miljoonaa filippiiniläistä työskentelee ulkomailla. He työskentelevät palvelualoilla, merenkulussa ja teollisuudessa – ja tietenkin terveydenhoidossa.
Maailmanpankin mukaan ulkomailla työskentelevät filippiiniläiset lähettävät vuosittain kotimaahansa noin 35 miljardia dollaria. Se on liki 10 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
Myös Manlangit lähettää rahaa kotimaahansa.
Okkerin mukaan koulutetun työvoiman rekrytoiminen kehittyvistä maista on rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta. Se näkyy myös yksilötasolla.
Kun sairaanhoitajan koulutuksen saanut ammattilainen päätyy hoiva-avustajaksi, eli huolehtimaan esimerkiksi palveluasumisessa asukkaiden perustarpeista, menee hukkaan valtava määrä osaamista.
Manlangitin mukaan aamuvuorossa aika kuluu nopeammin kuin iltavuorossa.
Sitten on palkkaus. Hoiva-avustajan palkka on noin 2 000 euroa kuussa.
”Hoiva-avustajan tai lähihoitajan palkalla ei päästä lähellekään perheenyhdistämisen tulorajoja. Jos Suomeen tulevalla sairaanhoitajalla jää perhe Filippiineille, se on myös ihmisoikeuskysymys. Silloin erotetaan lapsi vanhemmastaan”, Okkeri sanoo.
Okkerin mukaan työperäisen maahanmuuton merkittävin este on sote-alalta puuttuva pysyvä tutkintojen tunnistamisen polku.
Okkeri kertoo esimerkin länsinaapurista: Ruotsissa filippiiniläiset sairaanhoitajat pääsevät työskentelemään heti lähihoitajina, ja sairaanhoitajaksi laillistaminen vie noin vuoden.
Hazel Manlangit työskentelee vantaalaisen hoivakodin lyhytaikaista asumista tarjoavalla osastolla.
Suomessa sairaanhoitajat ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ja lähihoitaja on nimikesuojattu ammatti. Lähihoitajana voi työskennellä ilman lähihoitajan koulutusta, jos työnantaja katsoo koulutuksen, kokemuksen, ammattitaidon ja kielitaidon riittäväksi.
Mikään laki ei siis vaadi ulkomailta saapuvia sairaanhoitajia työskentelemään ensin hoiva-avustajina. Miksi Vantaalla sitten toimitaan näin?
Rouhiainen perustelee ratkaisua potilasturvallisuudella ja hoitotyön kirjaamisen vaatimuksilla. Työnantaja haluaa Rouhiaisen mukaan varmistua siitä, että hoitajilla on riittävä osaaminen ja kielitaito.
”Tahtotila totta kai on, että koulutetuista sairaanhoitajista tulisi sairaanhoitajia myös Suomessa”, Rouhiainen sanoo.
Prosessi ei kuitenkaan ole nopea eikä edullinen. Suomessa sairaanhoitajana toimiminen vaatii Filippiineillä suoritetun tutkinnon täydentämistä, eli lisäopintoja.
Sairaanhoitajan koulutus kestää Filippiineillä neljä vuotta – puoli vuotta pidempään kuin Suomessa.
Tarvittavien lisäopintojen määrä on yksilöllinen. Kaikki opiskelevat ainakin sosiaali- ja terveydenhoitoalan lainsäädäntöä. Jokaisen filippiiniläisen kanssa tehdään oma opiskelusuunnitelma.
”Rehellisesti sanoen tämä on melko hankalaksi tehty systeemi, mutta olemme päättäväisesti tässä mukana”, kertoo Rouhiainen.
Työnantaja toteuttaa lähihoitajien oppisopimuskoulutusta ja sairaanhoitajaksi tähtäävien täydennysopintojen suunnittelua yhdessä oppilaitosten kuten Varian ja Laurean kanssa.
Täydennyskoulutuksen jälkeen hakemuksen käsittelyaika on vähintään neljä kuukautta.
Erilaiset lausunnot ja käännökset nostavat kustannukset yli tuhanteen euroon. Työnantaja maksaa nämä kulut. Tavoitteena on saada Vantaalle sitoutuneita ja pitkäaikaisia työntekijöitä.
”Mitään kirjallisia sitoumuksia ei ole tehty, jotka velvoittaisivat heidät työskentelemään meillä. Haluamme olla hyvä työnantaja ja toivomme, että he siksi haluavat jatkaa työskentelyä kanssamme”, Rouhiainen sanoo.
Rouhiainen on kiitollinen, että Espoon puolelta on tullut käytännön neuvoja tilanteeseen. Hänen mukaansa työnantajat jäävät melko yksin byrokratian kanssa.
Sitä, tuleeko Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle tulevaisuudessa lisää hoitajia ulkomailta, Rouhiainen ei uskalla vielä arvioida. Pilottikokeilu on vasta alkumetreillä. Jatkosuunnitelmia kansainvälisten rekrytointien osalta tehdään kevään aikana.
Uusi alku. Sitä Suomeen tulo oli Manlangitille. 38-vuotias Manlangit oli työskennellyt sairaanhoitajana Filippiineillä vasta vuoden verran ennen muuttoa.
Ystävät kutsuvat Hazel Manlangitia Dora the Exploreriksi, lasten piirrettyjen Seikkailija Dora-hahmon mukaan.
Ennen sairaanhoitajaksi kouluttautumista hän ehti tehdä omien sanojensa mukaan vaikka mitä. Hän on työskennellyt esimerkiksi hotellin vastaanotossa ja puhelinkeskuksessa.
Manlangit olisi voinut valita toisenkin maan, minne lähteä. Koulutetuille hoitajille on kysyntää. Töitä oli tarjolla esimerkiksi Kanadassa, missä Manlangit on vieraillut nuorempana.
Kaikki Suomeen rekrytoitavat filippiiniläiset hoitajat eivät tule suoraan Filippiineiltä. Osa on jo töissä ulkomailla, usein Saudi-Arabiassa tai Qatarissa.
Millä Suomi sitten kilpailee muiden hoitajapulasta kärsivien maiden kanssa? Ei ainakaan helpolla kielellä tai palkkatasolla, kertoo Silkkitien myyntijohtaja Harri Haimakainen.
”Suomessa on helpompi perustaa perhe ja saada kansalaisuus”, Haimakainen kertoo. Hän uskoo, että yhteiskunnan tasa-arvoisuuskin lisää vetovoimaa.
Haimakaisen mukaan 95 prosenttia Silkkitien Suomeen tuomista sairaanhoitajista on jäänyt tänne. Kun on jaksanut opetella kielen ja asettunut suomalaiseen elämänmenoon, täällä viihdytään.
Miksi Manlangit lopulta valitsi Suomen?
”Katsoin Googlesta, että Suomi on maailman onnellisin maa. Halusin tulla selvittämään, mikä sen salaisuus on”, Manlangit sanoo ja hymyilee.
Eikä Manlangit ole pettynyt. Hän pitää Suomen turvallisuudesta ja raikkaasta ilmasta.
”Tuntuu siltä, että kuulun tänne.”
Oikaisu 13.3.2023 kello 13.25: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että sairaanhoitaja olisi Suomessa nimikesuojattu ammatti. Sairaanhoitajat ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä.