Selvitys Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamisen edellytyksistä ja vaikutuksista on valmistunut.
Teknistaloudellisen selvityksen mukaan pelkkä padon purkaminen ilman uusia vedenpinnan korkeutta säätäviä rakenteita olisi erittäin suuri riski alueen rakennetulle ympäristölle ja siitä aiheutuisi merkittäviä kustannuksia.
Pelkkä padon purkaminen voisi koitua kohtalokkaaksi yläjuoksun rakennuksille, sillä maan ennustetaan vajoavan rakennusten alla kosken virtausten muututtua.
Toisaalta näitä vaikutuksia voidaan ehkäistä rakentamalla luonnonkoskea muistuttavia pohjakynnyksiä.
Kaupunginvaltuusto päätti viime kesänä, että Helsinki alkaa selvittämään padon purkamista. Tuoreen selvityksen toteutti konsulttiyhtiö Sitowise.
Lue lisää: Vuosien taistelu Helsingissä sai päätöksen: Poliitikot haluavat purkaa Vanhankaupungin padon
Selvityksessä tarkasteltiin neljää eri skenaariota eli vaihtoehtoa.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa patoa ei pureta ja tilanne pysyy entisellään, jolloin kalojen kulku kosken länsihaaraa pitkin ei ole mahdollista.
Kaikissa muissa vaihtoehdoissa kalojen kulku mahdollistuu.
Toisessa vaihtoehdossa pato puretaan ja koskialue muotoillaan kaloille nousukelpoiseksi, mutta jokeen ei rakenneta uusia vedenpinnan korkeutta säätäviä rakenteita.
Tällöin joen vedenpinnankorkeudet laskevat nykyisestä padosta Ruutinkoskelle saakka noin 9 kilometriä padosta ylävirtaan Vantaalle päin.
Tämä vaihtoehto maksaisi merkittävästi, selvityksessä todetaan.
Veden tason laskeminen johtaa myös pohjaveden pinnan alenemiseen. Tämä taas aiheuttaa sen, että savinen pohjamaa tulee kuukausien tai vuosien kuluessa vajoamaan, minkä johdosta tiet, piha-alueet, rakennukset ja putkistot saattavat vaurioitua jopa käyttökelvottomiksi.
Käytännössä maan vajotessa rakennuksiin kohdistuu ylimääräistä kuormitusta, mikä saattaa johtaa rakenteiden pettämiseen jopa paalutetuissa kohteissa kuten taloissa ja silloissa.
Vanhankaupunginkosken pato ilmasta kuvattuna. Edessä siintää meri.
On todennäköistä, että useisiin olemassa oleviin rakenteisiin joudutaan tekemään merkittäviä investointeja niiden korjaamiseksi tai vaurioiden ennaltaehkäisemiseksi, selvityksessä todetaan.
Vaikutusalueella on muun muassa 23 siltaa, noin 380 rakennusta ja noin 630 siirtolapuutarhamökkiä.
Myös lisäselvitystarpeet ovat kustannuksiltaan suuret ja vaativat ajallisesti pitkää seurantaa. Pelkästään erilaisten lisäselvitysten hinnaksi arvioidaan yli 3,3 miljoonaa euroa.
Lisäksi vedenpinnan laskiessa raakavesipumppaamo olisi uusittava, joka maksaisi HSY:n arvion mukaan 1,5 miljoonaa euroa. Yhteensä tämä vaihtoehto kustantaisi näin ollen arviolta 5,9 miljoonaa euroa, johon ei ole laskettu rakenteiden pohjanvahvistuksista koituvia jopa yli kymmenen miljoonan euron kustannuksia.
Kolmannessa vaihtoehdossa pato puretaan ja rakennetaan uusi luonnonmukaisen kaltainen pohjakynnys, jolla yläpuolisen joen pinnankorkeus saadaan pysymään nykyisellä tasolla.
Tällöin joen vedenpinnankorkeudet laskevat nykyisestä padosta ylävirtaan noin 150 metrin matkalla. Tämä maksaisi noin 1,5 miljoonaa euroa.
Vaihtoehdossa neljä pato puretaan ja rakennetaan kaksi uutta luonnonmukaisen kaltaista pohjakynnystä. Joen vedenpinnankorkeudet laskevat nykyisestä padosta ylävirtaan noin 650 metrin matkalla. Tämä maksaisi noin 2 miljoonaa euroa.
Selvityksessä huomautetaan, että Vanhankaupunginkosken pato on holvipato, jota ei ole rakennustavan vuoksi mahdollista purkaa osittain, kuten on tehty esimerkiksi Vantaan Tikkurilankosken padolla. Kiviladonta on tehty ylävirtaan päin kaarevaksi ja niin, että kivet tukeutuvat toisiinsa.
Kaikki padon purkamisen vaihtoehdot edellyttävät koskiosuuden uudelleen rakentamisen, jotta koskialue on nousukelpoinen kaikille kalalajeille.
Se taas edellyttää kallio- ja maaleikkauksia, kiviainestäyttöjä ja koskialueen rakentamisen luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti.
Vaelluskala-yhdistyksen Henrik Kettusen mukaan selvityksen vaihtoehdot kolme ja neljä veisivät aluetta lähemmäs luonnonmukaista tilaa, vaikka alkuperäistä luonnontilaa ei enää tulla saavuttamaan.
”Vaikka pato purettaisiin, ei sieltä alta tule esiin alkuperäistä koskea. Siksi koski pitää muotoilla kivimateriaalin avulla mahdollisimman luonnolliseksi”, hän sanoo.
Yleisesti ottaen Kettunen kertoo olevansa tuoreen selvityksen laajuuteen ja objektiivisuuteen tyytyväinen, mutta muistuttaa, että kyseessä on vasta yksi esiselvitys eikä esimerkiksi alueen kulttuuriarvoja ole vielä selvitetty.
”Aika kaukana siis ollaan vielä toimivasta kokonaisratkaisusta ja yhteisymmärryksestä.”
Padon purkamisesta on keskusteltu Helsingin politiikassa jo yli vuosikymmenen ajan.
Padon puolestapuhujat puhuvat alueen rakennetun ympäristön kulttuurihistoriallisesta merkityksestä, ollaanhan Helsingin syntysijoilla.
Padon purkamisen kannattajat taas perustelevat kantaansa luontoarvoilla ja varsinkin uhanalaisten vaelluskalojen elinoloilla.
Helsingin kaupunkiympäristölautakunta käsittelee tuoretta selvitystä kokouksessaan huomenna tiistaina 28. helmikuuta. Selvitykseen voi tutustua Helsingin kaupungin sivuilla.
Lue lisää: Vanhankaupunginkosken padon purku voisi ajaa ”isoja ja hyvävointisia kaloja” yllättävään paikkaan