Torstaiaamu valkenee Ilmalan bussivarikolla, jossa kuljettajien lakko jatkuu toista päivää.
Lakkovahteina toimivat Helsingin Bussiliikenne Oy:n kuljettajat ovat pystyttäneet parkkipaikalle katoksen, jossa on tarjolla termoskahvia, pullaa ja makkaraa.
He kertovat HS:lle työstään, jonka karuja oloja pyritään nyt neuvotteluissa parantamaan.
Palkankorotus ei nyt kuljettajille riitä, vaan työtahti ja olosuhteet on saatava kestävälle pohjalle. Työstä pidetään, mutta se on yksinkertaisesti liian rankkaa.
Isona ongelmana Ilmalan varikolla pidetään työaikaa.
Työvuoro voi kestää pisimmillään yhteensä 11,5 tuntia eli lähes kellon ympäri. Yhtämittaista ajoa voi olla pahimmillaan viisi ja puoli tuntia, ja kahdesti vuoron aikana. Ruokailuun ja lepoon jää puoli tuntia.
”Se on aika raskasta. Ymmärtääkseni sairauslomatilastot ovat korkealla”, sanoo vuodesta 2005 asti kuljettajan työtä tehnyt Kimmo Airaksinen.
Kimmo Airaksinen on työskennellyt bussinkuljettajana vuodesta 2005.
Pitkiä ajopätkiä pahentaa se, että vessaan ei läheskään aina pääse. Airaksisen mukaan tämä johtaa siihen, että monet kuljettajat eivät uskalla juoda vuoron aikana tarpeeksi vettä.
Yhtämittaista ajoaikaa on viime vuosina pidennetty. Päätepysäkeillä jää kuljettajien mukaan yhä vähemmän aikaa palautumiseen.
Lakkovahtien katoksessa juotiin termoskahvia. Kuvassa kuljettaja Lasse Laaksonen.
”Aiemmin pitkäksi linjasivuksi eli ajomatkaksi määriteltiin 45 minuuttia, nykyään se on 1,5 tuntia. Sen jälkeen jää kaksi minuuttia ennen seuraavaa ajoa”, Airaksinen sanoo.
Siinä ei aina ehdi edes vessaan. Jos vessaan kerkeää, sellaista ei välttämättä pysähdyspaikalla ole tai se on kallellaan seisova, talvella jäätynyt bajamaja.
”Olisi melkeinpä mukavampi käydä tarpeillaan siinä viereisessä metsässä”, sanoo kuljettaja Petri Mutanen.
Ilmalan varikko oli arkiaamuna täynnä tyhjiä busseja.
Bajamajoista ei pidä kukaan, mutta varsinkaan naiskuljettajille ne eivät sovellu kuukautisten aikaan.
”Sehän on ihan juhlaa, jos pääsee vesivessaan”, entinen kuljettaja ja nykyinen AKT:n pääluottamusmies Kai Mäkinen sanoo.
Kesäisin bussit ovat tukalan kuumia. Silloin olisi erityisen tärkeää nesteyttää, mutta se jätetään tekemättä, jottei tulisi vessahätä, Airaksinen sanoo.
”On ollut tapauksia, joissa kuljettaja on pyörtynyt. Matkustajanakin olisin kiinnostunut siitä, että kuinka kuljettaja jaksaa.”
Stressiä lisäävät myös entistä tiukemmat aikataulut.
”Jos myöhästyy kerran päivän aikana, on myöhässä koko loppupäivän. Missään kohtaa ei saa kirittyä aikaa kiinni”, kuljettaja Lasse Laaksonen kertoo.
”Kuljettajat ovat pääsääntöisesti todella tunnollisia. Pyrimme aina olemaan ajoissa. Varsinkin uudet kuljettajat stressaavat herkästi aikatauluista”, Airaksinen sanoo.
Se, että bussipysäkin näytössä näkyy arvioitu saapumisaika, tuo eräänlaista piilostressiä kuljettajalle, lisää Mutanen.
”Ymmärrän kyllä nuoria kuljettajia, jotka aloittavat työn tässä tilanteessa eivätkä jaksa.”
Kaleqi Parwez on harkinnut irtisanoutuvansa kuljettajan työstään.
Irtisanoutumista vanhemmat kuljettajat eivät ole enää harkinneet. Nuorempi kuljettaja Kaleqi Parwez myöntää miettineensä lopputiliä. Hän pitää työstä, mutta väsymys painaa vaakakupissa.
Jotkut uudet kuskit ottavat lopputilin jo viikon tai kahden jälkeen, varikolla kerrotaan. Osa ei aloita töitä ollenkaan koulutuksen jälkeen.
”Perhe-elämää ei voi viettää, kun töissä ollaan kokoajan. Se on nuoremmille kova paikka”, Laaksonen toteaa.
”Työ itsessään on älyttömän mukavaa”, Airaksinen muistuttaa. Muut nyökyttelevät.
”Mutta voisihan siinä ripaus inhimillisyyttä olla.”
