Nyt on viimeisiä hetkiä puuttua koulujen eriytymiseen, varoittaa koulutus- ja hyvinvointieroja tutkiva Helsingin yliopiston apulaisprofessori Venla Bernelius.
Suomessa saatetaan olla hänen mukaansa ”tanssimassa alkutahteja” kohti voimakasta koulusegregaatiota, kun tilannetta verrataan eurooppalaisiin esimerkkeihin.
Toistaiseksi tilanne on yhä verrattain hyvä, ja siksi asiaan pitäisi Berneliuksen mukaan puuttua nyt, kun sille voidaan vielä tehdä jotain.
Lue lisää: Tällainen on koulu, jossa on paljon S2-lapsia sekä muuta maata parempi keskiarvo
Hän nostaa esimerkiksi Hollannin, jossa koulut ovat hänen mukaansa hyvin pitkälle eriytyneitä. Moni koulu on tullut riippuvaiseksi vanhempien aktiivisuudesta ja niiden välillä on runsaasti kilpailua.
Heikommissa kouluissa perheet ja opettajat ovat kovilla, koulujen arki on vaikeaa ja niiden laatu on aidosti heikentynyt.
”Koulutuksesta on tullut osin nollasummapeliä, jossa oppilaasta on tullut ikään kuin tuote, josta koulut kilpailevat. Tämän voimme Suomessa vielä välttää”, Bernelius sanoo.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulut kilpailevat parhaista oppilaista, jotka nostavat niiden keskiarvoa. Tällöin hyvin menestyvissä kouluissa ei välttämättä edes tehdä pedagogisesti mitään erikoista, ja heikommat koulut taas kärsivät suuresta eriytymisestä entisestään.
Yksinkertaisia ratkaisuja eriytymisen vähentämiseen tuskin löytyy, sillä koulujen segregaatio on Berneliuksen mukaan monimutkainen systeemi.
Esimerkiksi Ruotsissa vapautettiin kouluvalinnat siinä toivossa, että koulujen väliset erot lähtisivät pienenemään.
Kävi kuitenkin päinvastoin: koulujen segregaatio lisääntyi, kun hyväosaiset vanhemmat lähtivät entistä enemmän valikoimaan kouluja. Myös asuinalueiden segregaatio kiihtyi, kun perheet muuttivat hyvien koulujen perässä toisaalle.
”Tämä on hyvä esimerkki toimenpiteestä, jolla yritettiin vaikuttaa segregaatioon nostamalla yhtä pöydän kulmaa, mutta tavarat lähtivätkin valumaan lattialle toiselta puolelta”, Bernelius kuvaa.
Hän toivoo, että Helsingissä ja Suomessa laajemminkin alettaisiinkin pohtia koulu- ja kaupunkipolitiikan kokonaisuutta suurten rakenteiden tasolla.
Bernelius mainitsee esimerkkeinä kaavoituksen, koulujen resurssoinnin sekä S2-oppilaiden ja varhaiskasvatuksen polkujen tukemisen.
Myös painotetuista luokista esimerkiksi osittain luopuminen voi hänen mukaansa olla yksi askel oikeaan suuntaan, kuten Helsingissä on väläytelty. Vaikutukset on toki syytä arvioida tarkkaan.
Lue lisää: Helsinki pyrkii eroon koulushoppailusta järeillä keinoilla
Lisäksi olisi tärkeää tunnistaa vanhempien huolet ja reagoida niihin.
”Tietenkään vanhemmat eivät saa joutua valitsemaan oman lapsen tai muiden lasten edun välillä. Mutta nyt pitäisi aidosti kuunnella perheitä: miksi osa heistä kokee tarvetta välttää tiettyjä kouluja?” Bernelius sanoo.
Kouluille pitäisi hänen mukaansa tarjota riittävästi resursseja esimerkiksi kiusaamisen kitkemiseen sekä työrauhan ja riittävän pienien luokkakokojen ylläpitämiseen.
Käytännössä se tarkoittaa, että koulut tarvitsevat tarpeeksi rahaa palkatakseen päteviä opettajia ja pitääkseen ryhmäkoot pieninä.
”Iso osa vanhemmista haluaa lapsensa lähikouluun, joka on turvallinen ja jossa on oppimisen edellytykset kunnossa. Uskon, että vanhemmat reagoivat positiivisesti, jos osoitetaan, että nämä asiat kyllä hoituvat."
Bernelius ei halua vähätellä vanhempien huolia, mutta muistuttaa, että toisinaan esimerkiksi nettikeskustelut eri koulujen tai asuinalueiden maineista saattavat alkaa elää omaa elämäänsä eivätkä enää täysin perustu todellisuuteen.
Lisäksi hän nostaa esiin laajaa huomiota herättäneen Ylen koulukoneen, jonka osa tulkitsi olevan listaus koulujen paremmuusjärjestyksestä. Hänen mukaansa hyvin samantyyppisiä listauksia on tehty aikanaan maissa, joissa nyt koulut ovat rajusti eriytyneitä.
”Vaikka koulujen erot olisivat pieniä, listallahan aina joku on viimeisenä. Vastaavat listaukset kiihdyttävät eriytymistä ja voivat suoraan vaikuttaa oppilaiden uskoon itsestään oppijoina”, Bernelius sanoo.
”Keskustelua eriytymisestä on toki käytävä, mutta nyt on riski siihen, että osin väärä kriisitietoisuus saattaa alkaa lisääntyä. Olisi positiivista, että sen sijaan keskustelu herättäisi meidät puolustamaan kaikkia kouluja.”
Lue lisää: Tutkija: Koulushoppailu on jo nyt arkipäivää Helsingissä
Lue lisää: Vanhemmat kertovat miten koulushoppailu vaikuttaa kouluissa: ”Vaiettu tosiasia”