Nuori tarvitsee aikuisen tukea ja läsnäoloa elämäänsä, jotta hän oppisi tunteiden käsittelyä, sanoo muun muassa nuoria ja kouluväkivaltaa tutkinut professori Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta.
Nuorten ja lasten väkivaltaisuus nousi jälleen otsikoihin alkuviikosta, kun Helsingin Vesalan peruskoulussa tapahtui puukotus, josta epäillään 13-vuotiasta oppilasta.
Tytön epäillään puukottaneen luokkatoveriaan kesken kotitaloustunnin.
Julkisuuteen nousi samana päivänä myös aiempi tapaus, jossa 13-vuotias puukotti 5-vuotiasta pikkusiskoaan yöllä kotona. Poliisin esitutkinnan perusteella poika suunnitteli tekoa ennakkoon.
Pikkusiskon puukotukseen uskotaan liittyvän ainakin osittain siskon vanhemmilta saama huomio.
Tutkijoiden mukaan nuoren tekemälle väkivallalle voi olla monia syitä, jotka vaihtelevat yksilöittäin. Jotain yleistä nuorten väkivaltaisuudesta voi kuitenkin sanoa.
”Vaikka nämä ovat yksittäistapauksia, onhan se huolestuttavaa, että 13-vuotias ei ole nähnyt ongelmiinsa mitään muuta ratkaisua”, Honkatukia sanoo.
”Taustalla on varmasti jonkinlaista hätää, johon ei ole saatu apua ajoissa.”
Honkatukia ei halua tarkemmin ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin tuntematta yksityiskohtia vaan puhuu asiasta yleisellä tasolla.
Yleisesti nuorten väkivaltaisuuden takana voi olla esimerkiksi yhteiskunnallista eriarvoistumista ja ongelmia tunnetaitojen kanssa.
Jos lapsi ei osaa käsitellä vaikeita tunteita, ne saattavat purkautua väkivaltana.
Varsinkin silloin, kun lähellä ei ole luotettavaa aikuista, tilanne voi kärjistyä.
”Toisilla on vanhemmat tai muuta lähiverkostoa, jotka pystyvät tukemaan, mutta aina silloinkaan nuori ei pysty vaikeista asioista puhumaan”, Honkatukia lisää.
Honkatukia korostaa luotettavien aikuisten merkitystä nuorten elämässä.
”Nuorten arjessa pitäisi olla läsnä. Jos ympärillä ei ole tarvittavia resursseja, tunteiden käsittelyä ei ole mahdollista oppia. Jos nuori joutuu käsittelemään asiansa yksin, silloin voidaan päätyä monenlaisiin ratkaisuihin, ja nämä ovat äärimmäisiä esimerkkejä siitä.”
Poliisin tietoon tulleiden nuorten tekemien väkivaltarikosten kokonaismäärä on kasvanut, mutta rikokset kasaantuvat aiempaa harvemmille tekijöille.
Väkivaltaa ei kuitenkaan välttämättä ehkäistä vain puhumalla.
Käytökseen saattaa liittyä myös muita yksilöllisiä mielenterveysongelmia, joita on vaikea ennakoida, Honkatukia muistuttaa.
Sisarusten välinen kateus ja väkivalta on melko yleistä, mutta vain todella harvoin se kärjistyy vakaviin tekoihin, kertoo Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkija Markus Kaakinen.
Jos nuori kokee tulleensa loukatuksi, hän saattaa ajatella, että ainoa keino ratkaista tilanne on kosto.
”Yksittäistapauksissa voi olla hyvinkin kummallisia yksityiskohtia tai motiiveja taustalla. Kosto voi olla lapsen tapa selvittää koettua vääryyttä, ja vasta myöhemmin elämässä opitaan muita keinoja reagoida”, Kaakinen sanoo.
Viime vuosien tutkimuksissa kosto on noussut esille uutena, osin nuorten väkivaltaista käytöstä selittävänä tekijänä.
Joidenkin tutkimusten mukaan nuorten kostohakuisuudella, kostolla ja kostomotiivilla on yhteys väkivaltarikoksen toteuttamiseen. Nämä tekijät näyttäisivät myös lisäävän fyysisen väkivallan todennäköisyyttä.
