Helsingin poliisi on tutkinut syksyn ajan uutta laajaa katujengeihin liittyvää rikoskokonaisuutta. Tähän viitaten poliisijohtaja Sanna Heikinheimo totesi tiistaina, että katujengeistä on tullut Helsingissä uusi normaali.
Onko näin todella? Onko rikollisuus Suomessa muuttunut jotenkin olennaisella tavalla?
Kyllä on, muttei välttämättä vain sillä tavalla kuin uutisia lukiessa kuvittelisi, sanoo yliopistonlehtori Matti Näsi Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Matti Näsi
Näsi näkee rinnakkain kaksi hyvinkin erilaista tilannekuvaa, joista molemmat ovat totta: Poliisi tekee viisaasti puuttuessaan jengi-ilmiöön, vaikka onkin vaikea vielä sanoa, miten pysyvä se on. Samaan aikaan väestötasolla rikollisuus on Suomessa vähentynyt.
Rikostilastojen valossa nuorisorikollisuutta on nimittäin aiempaa vähemmän. Suomi seuraa tässä täysin muiden länsimaiden esimerkkiä.
Entistäkin suurempi osa nuorista ei tee rikoksia ollenkaan, ei vähäisiäkään sellaisia. Nuoret käyttäytyvät vähemmän alkoholia. Tavat viettää aikaa ovat muuttuneet.
”On vähemmän riskikäyttäytymistä, kun ei enää kokoonnuta kaupungille. Asenteetkin ovat muuttuneet. Suuri joukko ei esimerkiksi pidä hyväksyttävänä, että kaveri näpistelee.”
Lue lisää: Poliisi epäilee: Katujengin 24-vuotias päätekijä ohjeisti vankilasta käsin muita rikoksiin
Lue lisää: ”Aikamoinen piikki on rikoksissa” – Poliisi jaottelee ryöstelevät nuoret kolmeen ryhmään
Samaan aikaan on totta, että poliisin tietoon tulee aiempaa enemmän ryöstöjä. Poliisin tietoon tulleet tapaukset ovat tyypillisesti jäävuoren huippu, joten niiden määrä on kasvanut varmasti tilastojakin enemmän.
Tilastot ovat hankala mittari väestötason ilmiöille tässä tapauksessa, sillä niissä saattaa olla suurtakin vuotuista heilumista.
Paljon esillä olleiden varsinaisten katujengien kohdalla kyse on edelleen vain pienestä määrästä ihmisiä. Poliisi on kertonut seuraavansa 100–200 ihmistä tältä kannalta. Kyse on siis melko pienestä ja rajatusta joukosta nuoria aikuisia, mutta toisaalta monet teot linkittyvät esimerkiksi huumerikollisuuteen.
”Polarisaatio on voimakasta. Paljon rikoksia tekevät ovat entistä suuremmassa vaarassa ajautua vakavamman rikollisuuden tai järjestäytyneen rikollisuuden pariin”, Näsi sanoo.
Suomessa verrataan nyt tilannetta jatkuvasti Ruotsiin. Näsi sanoo, että laajassa kuvassa väestötason rikostilastot ovat sielläkin itse asiassa muuttuneet parempaan suuntaan. Jengirikollisuuden kasvu sen sijaan erottuu muista länsimaista selvästi poikkeavana ilmiönä.
”Ruotsissa poliisin haasteena on, että liian isoa osaa rikoksista ei kyetä selvittämään. Syntyy uusia kostonkierteitä, kun teoilla ei muuten ole seurauksia. On aidosti huolestuttava asia, että Suomessa ei synny samanlaista umpisolmua.”
Samaan aikaan Näsi kaipaisi enemmän suhteellisuudentajua.
Suomessa ja Helsingissä tulkitaan katujengeiksi liian herkästi mitä tahansa nuorisojoukkoja, jotka eivät oikeasti sellaisia ole, Näsi sanoo.
”Kun katujengeistä puhutaan niin paljon, ihmiset näkevät niistä merkkejä turhaankin vähän joka paikassa. En epäile, etteikö olisi oikeitakin kokemuksia, mutta pitäisi enemmän suhteuttaa ja katsoa vaikka, miten suuri määrä johonkin kyselyyn on vastannut.”
Näsi viittaa tällä Helsingin kauppakamarin julkaisemaan kyselyyn. Vastaajista reilu kolmasosa kertoi rikollisen jengitoiminnan häirinneen liiketoimintaansa. Vastaajia oli koko Helsingistä yhteensä 73, kun yrityksiä on kymmeniätuhansia.