Jakomäen uimahallin pääovea vartioi portsari. Pitkä mies, tatuoidut kädet.
On tiistai. Kello on kaksi iltapäivällä. Portsari vahtii seuraavat kuusi tuntia, että sisään ei mene yksikään mies.
Alkamassa on naisten uintivuoro. Uimahallin oven edessä on pieni jono.
”As-salaam alaikum”, paikalle saapuva rouva tervehtii muita.
Portsari tarkastaa paperille printatusta listasta nimen ja asiakkaan puhelimesta varauskoodin.
Amal, Nisreen, Samira, Zahra, Najya, Aaesha, Madina…
Kaikkien ei tarvitse kertoa nimeään. Portsari muistaa heidät.
Uimahalli on pieni. Sinne mahtuu 35 uimaria.
Altaita on kaksi. Pienempi on matala ja 10 metriä pitkä. Isokin allas on oikeasti pieni, 25 metriä pitkä. Siinä on kolme rataa.
Uimahalli on yksi harvoista paikoista, joissa naiset voivat Helsingissä uida keskenään. Naisten vuoroilla uimavalvojakin on aina nainen.
Vuoroja on kolme viikossa. Tiistaisin kello 14, 16 ja 18.
Jos vuoron haluaa varata, pitää olla nopea. Paikat loppuvat alle viidessä minuutissa. Varausjärjestelmä aukeaa vuorokausi ennen vuoron alkua. Osa naisista laittaa puhelimen hälytyksen muistuttamaan.
Systeemi otettiin käyttöön muutama vuosi sitten. Sitä ennen naiset jonottivat uimahallin pihalla. Sateella, pakkasella. Usein jonossa oli yli sata naista. Suurin osa heistä jäi ulos.
Ensimmäinen naisten vuoro järjestettiin yksitoista tai kaksitoista vuotta sitten. Jakomäen uimahallin tiimiesimies Teemu Raatikainen ei muista tarkkaa vuotta.
Hän kertoo, että naisten vuoron nimi oli aluksi muslimien vuoro. Nimi vaihdettiin myöhemmin, jotta muutkin naiset pääsisivät uimaan.
Silti lähes kaikki kävijät ovat edelleen muslimeja.
Bayan Faeq Rashid (vas), Nisreen Hussain ja Samira Suleiman pakkaavat tavaroitaan.
Missä ovat rataraivoavat kuntouimarit? Eivät ainakaan Jakomäessä.
Isossa altaassa uidaan rauhallisesti ja vesijuostaan. Osa pitää kiinni altaan reunasta ja juttelee. Välillä joku kelluu keskellä rataa.
Uimahallissa on 16 naista ja kaksi lasta. Puolet varauksen tehneistä on jättänyt tulematta. Vaikka kaikki vuorot varataan aina loppuun, ensimmäisessä on aina vähiten kävijöitä. Vuoron voi perua varausjärjestelmästä, mutta harva tekee niin.
Nisreen Hussain vesijuoksee isommassa altaassa. Hän etenee kohti hyppytelineitä.
”Terve!”
Hussain on muslimi, eikä siksi halua uida sekavuoroilla. Miesten läsnäolosta tulisi epämukava olo. Jakomäen uimahalli on yksi ainoista paikoista, joissa hän voi liikkua vedessä.
Keltamusta uima-asu peittää Hussainin kädet, turbaani hiukset. Joskus hän ui naisten seurassa myös ilman turbaania ja peittävää uimapukua. Tänään ei, käytännön syystä. Hussain ei halua, että hiukset kastuvat. Uimapuku valikoitui sattumalta.
Hussain on kanta-asiakas. Hän on käynyt Jakomäen uimahallissa kymmenen vuotta. Hän yrittää päästä uimaan joka tiistai.
Lääkäri on suositellut vesijuoksua. Hussain sairastaa MS-tautia.
”Jotkut ovat sairaita, tarvitsevat uintia.”
Hussainin matka hallille on pitkä. Hän asuu Meri-Rastilassa. Hän toivoisi lisää vuoroja vain naisille, muihinkin uimahalleihin.
Monet muutkin naiset toivovat. Jakomäkeen tullaan kaukaa, esimerkiksi Espoosta ja Vantaalta.
Jakomäen naisten vuorolla uinti ei ole suorittamista, vaan rentoa yhdessäoloa. Useat naiset ovat tulleet Jakomäkeen viettämään aikaa ystävien kanssa.
Hussainkin on uimassa ystäviensä Bayan Faeq Rashidin ja Samira Suleimanin kanssa. He tulevat aina porukalla. Uinnin jälkeen he käyvät yleensä yhdessä kävelyllä, kaupassa tai syömässä.
Bayan Faeq Rashid (vas), Samira Suleiman ja Nisreen Hussain asettelevat huivejaan.
Kaikki eivät ole peittäneet itseään uimahallissa. Zahra Peikin tummat hiukset ovat poninhännällä. Hänen uimapuvussaan on eläinkuviota. Vaaleanpunaisia, tummansinisiä ja valkoisia täpliä.
Naisten vuorolla on turvallinen olo, hän sanoo. Myös Peik on muslimi.
Peik tai kukaan muukaan naisista ei halua tulla valokuvatuksi altaalla.
Peik on uimahallissa ystävänsä Najya Ehsanin kanssa. Peikin mielestä uimahallissa on tänään hiljaisempaa kuin yleensä. Hän kertoo aloittaneensa Jakomäen uintivuoroilla käymisen jo vuonna 2012. Hän ei käy muissa uimahalleissa.
Peik on leipuri-kondiittori. Hartiat menevät töissä jumiin.
”Sen takia tarvitsen uintia.”
Jakomäen uimahalli on kiinni toukokuun lopusta syyskuun alkuun. Kesäisin Peik kävelee luonnossa ja pyöräilee. Hän ei käy uimassa. Ei maauimaloissa. Ei järvissä. Ei meressä.
Hän ei ole varma, miten muut ihmiset suhtautuisivat burkiniin, joidenkin musliminaisten käyttämään peittävään uimapukuun.
Amal Adan, 17, on poikkeus.
Lähes kaikki paikalla olevat uimarit käyvät Jakomäen uimahallissa säännöllisesti, mutta Adan on paikalla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Hän on käynyt Jakomäen uimahallissa viimeksi lapsena äitinsä kanssa.
”Varmaan kuusi vuotta sitten.”
Adan kävi uimakoulun Jakomäessä. Sen jälkeen hän ei ole käynyt uimahalleissa. Hän ei ole jaksanut. Adan harrastaa mieluummin muuta liikuntaa.
Adan on tullut korvaamaan lukion liikuntatuntia. Opettaja ehdotti, että jos uintiin ei voi esimerkiksi uskonnon tai allergian takia osallistua, voi uida muualla tai kävellä.
Adan ui selkää ja rintaa. Lopuksi hän pyytää uimavalvojaa täyttämään koulua varten lapun suorituksesta.
Hänellä on yllään burkini. Adan voisi uida naisten kesken myös vähemmän peittävässä uimapuvussa. Mutta burkini on uusi, Adan halusi kokeilla sitä.
Kankaaseen on printattu sinisiä ja vaaleanpunaisia timantteja. Adan kertoo, että äiti on ostanut sen Itäkeskuksesta.
Jakomäen uimahallin naisten vuoroilla käy paljon naisia, jotka ovat vasta oppineet uimaan. Monet opettelevat vielä. Matalassa altaassa ui naisia, joilla on tukenaan punainen uimapatukka. Tarjolla on myös kellukkeita ja juoksuvöitä.
Mahya Ghulamjan on hiljattain oppinut uimaan.
Madina Albakova istuu ison altaan reunalla ja pyörittelee uimalaseja kädessään. Hänellä on harmaa uimapaita ja polviin saakka ulottuvat uimashortsit. Hiukset ovat nutturalla. Sen ympärille on kiedottu pukuhuoneen kaapin avainlenkki.
Albakova on tullut uimaan ystävänsä ja tämän lapsen kanssa.
Albakova pelkää vettä. Hän kävi pari vuotta sitten uimakoulun Vantaalla. Hän käy Jakomäessä, koska haluaa oppia uimaan paremmin.
”Uiminen on tärkeää jokaiselle.”
Albakova on käynyt kerran myös Yrjönkadun uimahallissa. Sielläkin on naisten vuorot. Monet uivat alasti. Se oli Albakovan mielestä hassua.
Albakova ehti ostaa Yrjönkadulle kuukausilipun, mutta toisella käynnillä selvisikin, että uimahallissa on töissä myös miehiä. Lippu jäi käyttämättä.
”Koska olen muslimi. En voi uida miesten ollessa läsnä.”
Kello lähestyy neljää. Albakova lähtee altaalta viimeisenä. Kaikki muut ovat jo peseytymässä tai pukemassa.
Aaesha Ghulamjan kuivaa tyttärensä Mahyan hiuksia uinnin jälkeen.
Fööni hurisee pukuhuoneessa. Aaesha Ghulamjan kuivaa kuusivuotiaan tyttärensä Mahyan hiuksia. Ghulamjan pukeutuu ruudulliseen paitaan ja ojentaa Mahyalle värikkään haalarin.
Muutkin naiset pukeutuvat. Mekkoihin, hameisiin, huiveihin. Osalla on korkeat korkokengät. Kaikki peittävät hiuksensa.
Sitten he lähtevät.
Seuraavat naiset odottavat jo ulkona.
Oikaisu 20.3. kello 9.10: Toisin kuin jutussa aiemmin virheellisesti kerrottiin, uintivuoron voi perua järjestelmästä.
