Keskustelu Havis Amandan patsaan varjelemisesta yli-innokkailta juhlijoilta sai uuden käänteen, kun Helsingin taidemuseo HAM kertoi siirtävänsä pronssiveistoksen vapun jälkeen pois paikaltaan kunnostusta varten.
Samalla virisi myös pohdinta siitä, pitäisikö 115-vuotias pronssiveistos suojata paremmin vai pitäisikö se kenties siirtää sisätiloihin, ja suihkulähteeseen teettää uusi pronssivalu Ville Vallgrenin veistoksesta.
Osa Helsingin päättäjistä, muun muassa valtuuston nykyinen puheenjohtaja Fatim Diarra (vihr) on jo aiemmin ehdottanut veistoksen korvaamista pronssikopiolla, jolloin hauras neito voitaisiin sijoittaa vaikkapa kaupungintalon tai Ateneumin aulaan.
Diarra sai valtuustoaloitteeseensa kolme vuotta sitten vastauksen, jossa kopion valamiseen suhtauduttiin nihkeästi, ja sitä pidettiin kalliina.
Kansliapäällikkö Sami Sarvilinnan esittelemän vastauksen mukaan kopion teettäminen viestittäisi, että kiipeily julkisiin taideteoksiin olisi sallittua.
Euromääriä ei kuitenkaan ole mainittu missään, eikä Diarra saanut edes suusanallista arviota kopioinnin hintaluokasta.
Koska hintaa ei virkamies- ja poliitikkolähteiden mukaan ole selvitetty, HS selvitti sen kaupungin puolesta.
Soitto perinteikkääseen Lapinlahden taidevalimoon paljastaa, että hinta-arviota varten pitäisi tietää Mantan pinnan neliömäärä. Listahinta pronssivalulle on 4 700 euroa neliöltä plus arvonlisävero.
Mutta miten laskea kolmiulotteisen veistoksen pinta-ala? Mantasta tiedetään vain, että naisfiguurin korkeus on 2,1 metriä.
Erilaisten laskukaavojen perusteella muun muassa Mantan painoindeksiä ja HS:n omaa 3D-mallinnusta hyödyntämällä HS arvioi, että veistoksessa itsessään on pintaa noin kolme neliömetriä.
Viiden millin pronssivalun hinnaksi ilman arvonlisäveroa tulisi näin ollen vajaat 15 000 euroa.
Hinta ei sisällä muotintekoa tai muitakaan kopion teettämiseen liittyviä valmistelevia töitä.
Taidevalaja Jyrki Roivainen Lapinlahden taidevalimosta kertoo, että HS:n toimittaja on ensimmäinen, joka hintaa kysyy. Hän tyrmää idean siitä, että tehtäisiin viittä milliä paksumpi valu kansalaisten kiipeilyintoa kestämään.
”Ei paksusta valusta tule mitään tolkullista. Siitä tulee vain jonninjoutavaa sötöstä, niin kuin joku sekopää olisi tehnyt”, Roivainen kommentoi.
Jos valu on paksumpi, sitä on vaikea työstää. Sitä paitsi materiaalikustannukset kasvaisivat suuremmiksi.
Kuntokartoituksen perusteella myös suihkulähteen yläallas on kokenut kovia. Sen päällä on vuosien varrella seissyt lukuisia juhlijoita.
Yläallas muodostuu kahdesta muotoon valetusta osasta, joiden halkaisija on 3,3 metriä. Altaan pronssikopioon tarvittaisiin 15–20 neliön pronssivalu. Hintaa tulisi 70 500–94 000 euroa.
Naisfiguurin ja yläaltaan valamiskustannukset olisivat siten yhteenlaskettuna 100 000 euron kieppeillä.
Kuntokartoituksen perusteella myös graniittialtaan pronssisissa merileijonissa on havaittu reikiä, ja suihkulähteen pronssisen tukipylvään kunto on sekin tutkittava. Jos nekin haluttaisiin kopioida, valamisen lasku kasvaisi.
Lue lisää: Koeta kestää, Manta!
HS:n pronssivalulaskelma on tietenkin puhdasta utopiaa, koska arvokkaan taideteoksen kopiointiin liittyy monia työvaiheita, joilla jokaisella on hintansa.
3D-mallinnus olisi hyödyllinen mahdollisen valumuotin tekoa varten, mutta julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola Helsingin taidemuseosta ei ole aivan varma, onko riittävän tarkkaa mallinnusta olemassa. Suunnittelutoimisto on teettänyt tulevaa konservointia ja perustusten korjausta varten mallinnustyötä.
Konservoinnin hintatarjoukset ovat parhaillaan taidemuseon käsittelyssä.
Taidemuseon konservaattori Polina Semenova arvioi viime viikolla, että HAM joutuu nyt pohtimaan, olisiko Havis Amandalle tarvetta laatia säännöllinen huolto-ohjelma. Esimerkiksi säännöllisen vahauksen vuoksi patsasta ei tarvitsisi siirtää.
Pronssiveistoksen patina on kärsinyt merellisestä ilmastosta, ilmansaasteista ja lokkien jätöksistä. Taru Tappola muistaa 1950-luvun valokuvia, joissa Havis Amandan pinta kimmeltää kauniisti patinoituneena.
Kuntoraportin lähikuvissa pronssipatina on monin paikoin muuttunut karheaksi ja huokoiseksi.
Pronssiveistoksen pinta on muuttunut karheaksi ja huokoiseksi.
Koska kansalaisten kiipeilyinto on melko satunnaista, kaupunki selvittää mahdollisuuksia suojata suihkulähdettä paikan päällä.
Suunnittelutehtävä on Helsingin kaupunkiympäristön toimialalla, jossa on haarukoitu erilaisia vaihtoehtoja ruostumattomasta teräksestä haponkestävään teräkseen.
Tässä vaiheessa vahvin ehdokas suojauksen materiaaliksi on mustaksi maalattu teräskehikko, jonka läpi Havis Amanda olisi nähtävissä. Erilliset lohkot koottaisiin paikalla yhteen, jos Suomi uhkaisi menestyä missä tahansa kilpailussa.
Projektinjohtaja Lasse Toivanen liikenne- ja katusuunnittelun hankekehityksestä sanoo, että mahdollisesta suojakehikon hankinnasta ei ole päätöksiä. Alustava kustannusarvio on noin 135 000 euroa.
Pleksi- ja puurakenteet on kuitenkin tässä vaiheessa hylätty epäkäytännöllisinä.
”Puurakenne voisi muistuttaa ehkä liikaa sota-ajan suojauksista”, Toivanen sanoo.
Sota-aikaan Mantaa suojattiin lautarakennelmalla ja hiekkasäkeillä.
Talvella 1940 Havis Amanda piilotteli puurakennelman ja hiekkasäkkien takana.
Hakasalmen huvilan Mieliala-näyttelyssä muutama vuosi sitten oli sodanaikainen kuva torimyyjästä, jonka taustalla näkyy Havis Amandan suojauksia.
Suihkulähteen perustusten korjausurakan laajuus täsmentyy vasta työn edetessä. Torin maanpinnan painautuman syytä ei vielä tiedetä.
Lasse Toivasen mukaan yhden yhtäkään piirustusta suihkulähteen pystyttämisestä ei löydy kaupunginarkistosta.
”On meillä toki jonkinlainen käsitys, millaiset perustukset voisivat olla, mutta varmaa tietoa ei ole”, Toivanen sanoo.
Joka tapauksessa nyt suihkulähteen alle on määrä tulla porapaalut ja betonilaatta. Ratikkakiskojen alla lymyilevä pumppukoneisto korvataan uudella ja sijoitetaan parempaan paikkaan suihkulähteen vieressä.
Ennen uuden perustuksen valamista arkeologit tutkivat paljastunutta maaperää.
Kenties suihkulähteen uumenista löytyy pala muinaista merenrantaa, vanhojen kalastusvajojen tai laitureiden rakenteita.
