Suomi havahtui työmarkkinoita riivaavaan tekijäkatoon koronapandemian aikana. Vaikeimmaksi on noussut puute hoitoalan työntekijöistä.
Oli suhteellisen helppoa havaita, mihin hoitajat katosivat perustyöstään: rokottamaan ihmisiä ja hoitamaan vaikeasti sairaita koronapotilaita. Lisäksi tuli sairauspoissaoloja, eikä sijaisia ollut vapaina.
Työvoimapula on kuitenkin paljon hoitoalaa suurempi ongelma. Esimerkiksi Suomen talouden ytimessä Uudellamaalla työnantajien rekrytointiongelmat ovat pahentuneet.
Viime vuonna lähes kuudessa tapauksessa kymmenestä rekrytointiongelmat eivät enää ratkenneet: avoimiin työpaikkoihin ei siis tullut hakijoita tai hakijat eivät olleet päteviä työhön.
Syvenevä työvoimapula käy ilmi työnantajahaastatteluista, joita Tilastokeskus kokoaa työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM).
Lue lisää: Uudeltamaalta loppuvat työntekijät – Nopea käänne huonompaan
Mutta mihin muidenkin alojen työvoima on kadonnut ja mistä työmarkkinoille saadaan lisää tekijöitä?
Työvoimapula on usean yhtä aikaa työmarkkinoihimme iskeneen tekijän summa. Syitä avaa Helsingin kaupungin kaupunkitietoyksikön erikoistutkija Minna Salorinne.
Yksi työvoimapulaan johtaneista isoista kehityskuluista on väestön ikärakenteen muutos. Suurten ikäluokkien myötä työmarkkinoilta on poistunut työhönsä sitoutunutta väkeä. Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten.
Työelämään tuleva uusi työvoima eli nuoret ikäluokat ovat vastaavasti pienempiä.
Samaan aikaan hyvinvointipalveluiden tarve on kasvanut. Koska Suomen väestö on yhä ikääntyneempää, työvoimaa tarvitaan enenevästi hoito- ja hoiva-aloille.
Yksi selittävä tekijä on myös koulutuksen aloituspaikkojen puute. Uudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on väkilukuun nähden vähemmän koulutuksen aloituspaikkoja.
Koulutuspaikkojen niukkuus vähentää ratkaisevasti esimerkiksi pätevien varhaiskasvattajien saatavuutta.
Joidenkin alojen työvoimatilanteeseen vaikuttavat alanvaihtajat. Koronapandemian aikana moni koki työnsä kuormittavuuden kasvaneen. Kiire johti työhyvinvoinnin laskuun.
Ravintola-alalla työt myös katosivat kokonaan koronasulkujen takia.
Myös vuokratyön yleistymisellä on vaikutusta työvoimatilanteeseen. Työvoimapula-aloilla työntekijät voivat siirtyä julkisen puolen töistä yksityiselle tai keikkatöihin. Sinne vetävät joustavat työajat ja usein vakityötä parempi palkka.
Työmarkkinoita hämmentää myös osa-aikaisten töiden trendi. Loppuvuodesta 2021 alkaen osa-aikainen työnteko on työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtajan Heikki Räisäsen mukaan lisääntynyt aiempaa nopeammin.
Pula työntekijöistä lisää Räisäsen mukaan mahdollisuuksia tehdä osa-aikaista työtä. Tämä mahdollistaa työnteon esimerkiksi osatyökykyisille, opiskelijoille ja niille, joilla on perhetilanteen takia osittaisia hoitovastuita.
”Niillä, joilla on taito ja osaaminen, on mahdollisuus tehdä vähemmän kokoaikaista työtä. Työllisten määrä on näin kasvanut, mutta työmarkkinoiden ulkopuolelta tulevien työllistymisessä on kitkaa”, Räisänen sanoo.
Helsingissä ja sen naapurikaupungeissa työvoimaa on helpompi saada kuin pienillä paikkakunnilla. Pääkaupunkiseudulla on Salorinteen mukaan useita keinoja saada uutta työvoimaa.
Tärkeimpinä houkuttimina Salorinne pitää tehtävien vaatimustasoa vastaavaa palkkausta, riittävää henkilöstömitoitusta, toimivaa työyhteisöä ja kannustavaa johtamista. Myös mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön on tärkeää.
Pääkaupunkiseudun väestönkasvu pohjautuu jo nyt maahanmuuttoon. Työperäisen maahanmuuton tarpeellisuudesta on Suomen ylimmässä johdossa laaja yhteisymmärrys.
Helsingin seudulle muuttaa työllisiä myös Suomen sisällä, joskin silloin jokin muu alue menettää työvoimaansa. Koulutuspaikkojen lisääminen pääkaupunkiseudulla olisi yksi tulevaa työvoimaa houkuttava keino.
Ponnistelut työttömien työllistämiseksi voivat helpottua esimerkiksi muuntokouluttamalla työttömiä työvoimapulasta kärsiville aloille.
Lisäksi työvoimaa voidaan pitää alalla venyttämällä eläkkeelle siirtymistä tai työllistämällä jo eläkkeellä olevia osa-aikaisesti.