”Yhtenä yönä ajoimme synnyttäjää kuljettavaa ambulanssia vastaan mutkaista valtatie 25:tä. Kyydissä olin minä, kätilö ja ratin takana ensihoidon kenttäjohtaja.
Kysyin, kuinka kovaa ajat. Vastaus oli, että vain 130 kilometriä tunnissa. Katso, tuleeko peuroja.
Ihmisiä hermostuttaa, jos he pelkäävät joutuvansa synnyttämään sairaalan ulkopuolella. Haluan tuoda rauhan tullessani. Kätilö on tässä. Apua saa, vaikka joutuisikin ponnistamaan pientareella.
Ne vauvat, jotka saapuvat plop vaan, ovat usein hyvävointisia, reippaita vauvoja.
Minä olen Marjut Heikintalo. Olen ollut kätilö yli kolmekymmentä vuotta, koska tämä on maailman paras ammatti.
Teen työtäni synnytyssairaalassa Lohjalla. Meillä on siellä myös erikoisuus nimeltä Kätilö kentällä. Olemme valmiina auttamaan, jos vauva saapuu syöksyen.
Valmistuin Helsingin Kätilöopistolta toukokuun 1992 lopussa. Aloitin työt Kätilöopistolla kesäkuun ensimmäisenä päivänä, ja olin siellä synnytysosaston sulkemiseen asti lokakuussa 2017.
Ikävöin sitä yhä. En niitä homeisia seiniä vaan Kätilöopiston henkeä, ystäviäni. Se paikka tuntui pieneltä ja kodikkaalta silloinkin, kun se oli hetken Euroopan suurin synnytysyksikkö Naistenklinikan remontin aikaan.
Asuin välillä ulkomailla puolisoni työn takia. Synnytin omat lapseni, esikoisen ja kaksoset, tietenkin Kätilöopistolla.
Olimme kollegojen kanssa perustamassa perheosastoa ja sitten Haikaranpesää. Pidimme synnytysvalmennuksia, ja sama kätilö seurasi sitten usein perhettä perhehuoneeseen lapsivuodeosastolle.
Lohjalla hiljattain syntyneitä vauvoja kuvaa rivi pikkuruisia sukkia.
Kun Kätilöopisto suljettiin, hain tänne Lohjalle enkä jäänyt minua odottavaan työpaikkaan pääkaupunkiseudulle.
Asuimme jo täällä, mutta oli muutakin.
Tämä on ihmisen kokoinen sairaala, ei mikään massalaitos. Meillä on vuorossa kerrallaan 2–3 kätilöä.
Joka paikkaan on synnytyssalista muutama askel. Kaikki tuntevat toisensa. Rakastan eniten työtä synnytyssalissa, mutta työskentelen välillä myös lapsivuodeosastolla, äitiyspoliklinikalla ja gynekologian vastaanotolla tässä samassa kerroksessa.
Täällä kätilön ammattitaitoa arvostetaan. Kunnioitan meidän lääkäreitämme, mutta sanoisin, että täällä näkyy kätilöjohtoisuus.
Kun tulen vuoroon, tiedän varmasti vain yhden asian. Aloitan laittamalla työvaatteet päälle. Sen jälkeen voi tapahtua mitä tahansa.
Valtaosan vuoroistani olen synnytyssalissa. Suurin osa synnytyksistä etenee omalla painollaan. Yllätyksiä voi aina tulla, synnytyssalissakin. Saati sitten sairaalan ulkopuolella. Silloin kentälle tarvitaan kätilöä.
Marjut Heikintalo aloittamassa työvuoroaan Lohjan sairaalalla.
Kun nyt joku soittaa 112:seen ja kertoo synnytyksen olevan käynnissä, ambulanssi ensihoitajineen lähtee heti liikkeelle sairaalan vierestä. Pelastuslaitoksen kenttäjohtaja soittaa tänne ja kysyy, joutaisiko sairaalalta kätilö. Yleensä joutaa.
Vedän työvaatteiden päälle kenttävaatteet ja nappaan matkasynnytyslaukun olkapäälle. Kenttäjohtaja ottaa minut sairaalan ovelta kyytiin, ja lähdemme ambulanssia vastaan.
Joskus vauva syntyy ennen kuin ehdimme paikalle.
Joskus tutkin synnyttäjän ambulanssissa ja päätän, jatkammeko sairaalaa kohti. Yleensä jatkamme ja usein myös ehdimme sairaalaan.
Matkasynnytyslaukku ja vaatteet odottavat kentälle lähtevää kätilöä. Niitä tarvitaan melko harvoin, mutta joskus tilanteita tulee yllättäen useita peräkkäin.
Joskus äidin nenänpäästä näkee, että synnytys on edennyt niin pitkälle, että on pysähdyttävä. Tien risteykseen, bussipysäkille, mihin vain sopii.
Laukussani on välineitä vaikka mihin. On lääkkeitä kuten oksitosiinia, puhtaita ruiskuja ja neuloja, intubointivälineet. Sen yhden hellepäivän keikan jälkeen laukkuun lisättiin myös vadelmamehua, ettei tule liian jano.
Yleensä tarvitsen kuitenkin vain kolme asiaa: omat käteni, hanskat niiden päälle ja pienen palan puhdasta paperia välilihan tukemiseen. Laukkua en edes avaa.
Sitten kun vauva on siinä, hän pääsee ihokontaktiin äitinsä kanssa. Ambulanssista löytyy hänelle peitto ja hieno pelastuslaitoksen pipo. Syntymän jälkeen siirrymme sairaalaan. Esimerkiksi istukan synnyttämisen ja tikit ehtii yleensä hoitaa siellä.
Sellainen adrenaliinipölly noista keikoista tulee, että uni väistää sen jälkeen minua. Mutta on se mahtavaa.
Eteläsuomalaisittain Lohjan sairaalaan tullaan synnyttämään laajalta alueelta. Usein hälytyksiä tulee Raaseporin ja Hangon suunnasta, joskus Vihdistäkin päin.
Espooseen asti kätilöt kentällä eivät lähde. Pääkaupunkiseudulta ajetaan kyllä Lohjalle synnyttämään silloin, kun Jorvissa ja Naistenklinikalla on molemmissa ruuhkaa. On myös muualla Uudellamaalla asuvia, jotka itse hakeutuvat nimenomaan tänne Lohjan sairaalaan sen hyvän maineen vuoksi.
Jotkut vauvat vain syntyvät yllätysvauhtia, vaikka matkaan lähdetään melkein naapurista. Olen esimerkiksi hoitanut täällä Lohjalla asuvan perheen synnytyksen parin, kolmen kilometrin päässä sairaalasta.
Tien päällä syntyy lopulta hyvin harva. Viime vuonna esimerkiksi kätilöä pyydettiin mukaan kentälle 15 kertaa, ja lapsia syntyi näillä keikoilla sairaalan ulkopuolella neljä. Yhteensä Lohjan synnytyssairaalassa syntyi vuoden aikana lähes 1 200 vauvaa. Vauvabuumivuonna 2021 Kätilö kentällä -keikkoja oli 31 ja lapsia syntyi niillä 12.
Samankaltaista toimintaa kuin Kätilö kentällä on Suomessa ainakin Päijät-Hämeessä. Pitkien matkojen Pohjois-Suomessa on omanlaisiaan järjestelyjä.
Kyllä tälle voisi muuallakin olla tilausta. Jaamme samalla omaa erityisosaamistamme ensihoitajille.
Jotkin asiat pätevät, oltiin sitten ambulanssissa tai synnytyssalissa.
Kätilö on käsityöammatti. Teknistä osaamistakin tarvitaan ja joka ikisessä synnytyksessä oppii jotain uutta.
Tämä on vuorovaikutusta. Pitää osata lukea ihmistä, jotta osaisi tukea juuri häntä. Synnytyksessä käsitellään niin syviä, henkilökohtaisia asioita.
Marjut Heikintalo tervehtiin äitinsä Tanja Katilan rinnalla elämäänsä aloittelevaa tyttövauvaa.
Pitää esimerkiksi tunnistaa, kenelle sopii vähän roisimpi kätilöhuumori ja kenen kanssa ei kannata yrittää yhtään huumorilla.
Suurin osa synnytyksistä etenee omaan tahtiinsa. Usein sairaalassa voi vain odotella ja lievittää kipua.
Kätilön ammattitaito mitataan silloin, kun pitää tehdä nopea päätös. Pitää toimia, jos on yhtään kyty, että vauvalla ei ole kaikki hyvin.
Vähän aikaa sitten eräänä aamuyönä esimerkiksi päätimme lääkärin kanssa yhdessä, että on tehtävä sektio, kun synnytys ei edennyt.
Synnyttäjät ja perheet ovat muuttuneet. On hyvä, että ihmiset ovat aktiivisia ja hankkivat tietoa, mutta kaikki tieto ei ole oikeaa.
Välillä on insinööri-isiä, jotka osoittavat kelloa ja kysyvät, koska vauva tulee. Kun voisikin sanoa, että viisi yli kolme. Kaikkea maailmassa ei voi hallita ja päättää. Lempilauseeni näissä tilanteissa on vähän Kummelia mukaillen, että mä oon kätilö enkä mikään jumala.
Toivoisin synnyttäjien olevan armollisempia itselleen. Syntymä on suuri tapahtuma, sekä fysiologisesti että pään sisäisesti.
Kivunlievitys on kehittynyt. Synnytyksiä joudutaan käynnistämään useammin. Myös synnytyspelko on lisääntynyt. Taustalla voi olla esimerkiksi aiempi vaikea synnytys.
Osa peloista liittyy sellaisiin kysymyksiin, joihin kokenut kätilö osaisi helposti vastata. Synnytysvalmennukset pitäisi palauttaa takaisin kaikkialla. Sillä ehkäistäisiin turhaa hätää.
Joskus mietin, pitäisikö opiskella lisää ja pyrkiä toisiin tehtäviin kuten moni vuorotyöhön uupunut kollega on tehnyt.
Se tulee mieleen, kun sanoo kolmatta viikonloppua putkeen perheelle, että heippa, äiti menee nyt.
Työ on raskasta. Esimerkiksi silloin harvoin, kun lapselle tapahtuu jotain odottamatonta, vaikka olemme tehneet kaikkemme. Tai kun kohdalle osuu Fetus Mortis, kohtukuolema. Sikiön tiedetään kuolleen aiemmin, mutta synnytettävä on. Siinä tilanteessa pitää olla ammattimainen, toimia täysin perheen ehdoilla.
Mutta ei meidän kiveäkään pidä olla. Kun käärimme kollegan kanssa pienen kapaloon ja asetamme kukan rinnalle, itkemme itsekin.
Marjut Heikintalo kahvilla ennen vuoron alkua työkaverinsa Silja Mteben kanssa. Lohjalla on hänen mukaansa todella hyvä työporukka.
Olen kokenut kaikenlaista, ollut monissa täpärissä tilanteissa ja kehittänyt osaamistani.
Palkkani alkaa silti yhä kakkosella. Valmistumisen jälkeen kolmessakymmenessä vuodessa on tullut satasen suuruinen henkilökohtainen lisä.
Ei tarvitse paljoa ynnäillä, miksi kätilöistä tai hoitajista ylipäätään on valtava pula kaikkialla. Nostakaa niitä palkkoja.
Kätilöistä monia viehättää myös työn itsenäisyys. Sitä viehätystä ja työhyvinvointia syövät autoritäärinen johtaminen, kankea byrokratia ja oman ajattelun latistaminen. Kuunnelkaa meitä.
Lähteminen tulee joskus mieleen, mutta en minä sittenkään halua. Menettäisin sen, mikä on parasta.
Hiljattain oli taas hälytys sairaalan ulkopuolelle kello 2.07. Oi mikä ilo!
Harvassa työssä kohtaa näin suuria tunteita. Jokainen syntymä on ainutlaatuinen, ihme.
Joka kerta minä ajattelen, että mikä etuoikeus on olla siinä mukana.
Teksti on toimittajan kirjoittama Marjut Heikintalon haastattelun pohjalta.
Lue lisää: Synnytyssalien ruuhkat näkyvät kokemuksissa: ”En halua enää koskaan synnyttää”
Lue lisää: Husin säästölistalta paljastui raju toimi: synnytyssairaalan lopettaminen
Lue lisää: Joka viides elämä alkaa Meilahdessa
Lue lisää: Muistoja Kätilöopistolta