Kymmenisen vuotta sitten Kalle da Silva Gonçalves, 40, partioi nuorena poliisina Helsingissä. Toisinaan tilanteet olivat ristiriitaisia.
Kenttäpoliisille tuli käskyjä ylempää: menkää ja tehkää ulkomaalaisvalvontaa. Mutta kukaan ei tuntunut tietävän, miten sitä pitäisi käytännössä tehdä.
Da Silva Gonçalves päätyi työpareineen pysäyttämään Rautatientorilla ihmisiä, jotka eivät puhuneet suomea tai ruotsia. Tuohon aikaan poliisissa ajateltiin, että tämä oli merkki ulkomaalaisuudesta – ja sen puolestaan ajateltiin antavan oikeuden henkilöpaperien tarkastamiseen.
Enää da Silva Gonçalves ei toimisi näin. Puhuttu kieli on laissa kielletty syrjintäperuste, hän sanoo. Ei laiton maassaolo näy tai kuulu ihmisestä päällepäin, hän jatkaa.
”On tämä ollut opintomatka itsellekin.”
Helsingin poliisilaitos on Suomen suurin. Sen alaisuudessa toimii 1 300 poliisia. Pääpoliisiasema sijaitsee Pasilassa. Rikoskomisario da Silva Gonçalves tulee vastaan pääoven rappusille.
Da Silva Gonçalves vastaa nykyään Helsingin poliisin ulkomaalaisvalvonnan uudistuksesta. Hän kouluttaa poliiseja tunnistamaan ja välttämään etnistä profilointia.
Periaatteessa sen pitäisi olla helppoa. Etninen profilointi on laissa kiellettyä. Viranomaiset eivät saa kohdistaa toimenpiteitä ihmisiin pelkästään oletetun etnisen taustan perusteella.
Siitä huolimatta etninen profilointi on ollut yleistä Suomessa, ainakin vuonna 2018 julkaistun Svenska social- och kommunalhögskolanin Pysäytetyt-tutkimushankeen perusteella.
””On tämä ollut opintomatka itsellekin.”
Tavallisin tapa kokea etnistä profilointia oli tulla pysäytetyksi väkijoukosta henkilöpapereiden tarkastamiseksi, tutkimukseen haastatellut kertoivat. Osa heistä koki pysäytysten heikentäneen luottamusta poliisiin.
Vuonna 2018 julkaistiin myös da Silva Gonçalvesin poliisiammattikorkeakouluun tekemä opinnäytetyö, joka käsitteli ulkomaalaisvalvontaa. Hän pyrki eri oikeuslähteiden kautta selvittämään, milloin se on hyväksyttävää ja millaisissa tilanteissa poliisi voi käyttää toimivaltuuksiaan.
Da Silva Gonçalves tuli työssään samaan johtopäätökseen kuin joitain vuosia aiemmin Rautatientorilla. Ulkomaalaisvalvonnan tavoitteet ja siinä käytettävät toimivaltuudet olivat epäselviä.
Tyypillisin väärinkäsitys on se, että ulkomaalaisvalvonnalla tarkoitetaan ulkomaalaisten valvontaa ja että pelkkä käsitys ulkomaalaisuudesta riittää edellytykseksi toimivaltuuksien käyttämiseen, Da Silva Gonçalves kirjoitti jo työn tiivistelmässä.
Hän esitteli opinnäytetyönsä Helsingin poliisin rikostutkintayksikön johdolle.
Pian da Silva Gonçalves sai johtaakseen rikostutkintayksikössä tehtävän ulkomaalaisvalvonnan. Hän on vastuussa ulkomaalaisrikkomusten eli käytännössä laittoman työvoiman käyttöä koskevien tapausten esitutkinnasta.
Da Silva Gonçalvesilla on pitkä lista muitakin vastuita. Osa niistä kietoutuu ulkomaalaisvalvonnan uudistukseen. Hän kouluttaa viranomaisia sekä poliisissa että Tullissa siitä, miten ulkomaalaisvalvontaa tehdään syyllistymättä etniseen profilointiin.
Etninen profilointi on aina syrjintää, Kalle da Silva Gonçalves sanoo.
Kaikkien Suomen poliisien pitää nykyään suorittaa Poliisihallituksen tuottama ulkomaalaisasioiden verkkokoulutus. Se sisältää ulkomaalaisvalvontaa koskevan koulutusosion, jonka da Silva Gonçalves on laatinut yhdessä rikoskomisario Matti Pitkäsen kanssa.
Koulutus pohjautuu da Silva Gonçalvesin opinnäytetyöhön. Vuosina 2021–2023 verkkokoulutuksen on suorittanut lähes 6 700 poliisia.
Da Silva Gonçalves kertoo, että ulkomaalaisvalvontaa on uudistettu niin, että painopistettä on siirretty partioinnista rikostutkintaan. Poliisin pitäisi etukäteen selvittää, onko yrityksen tai henkilön toiminta mahdollisesti lainvastaista ja vasta sitten tehdä tarkastus tai pysäytys, ei toisin päin.
Nykyisessä mallissa ei da Silva Gonçalvesin mukaan tehdä minkäänlaista arviota ihmisen etnisyydestä.
Se on iso juttu, hän sanoo.
Helsingin poliisin on katsottu toimineen syrjivästi muutamaan otteeseen viime vuosina.
Esimerkiksi syyskuussa 2022 korkein hallinto-oikeus totesi laitoksen poliisien syyllistyneen etniseen profilointiin, kun he pysäyttivät kaksi tummaihoista naista katuprostituution valvonnan yhteydessä vuonna 2016.
Joulukuussa 2021 yhdenvertaisuusvaltuutettu puolestaan katsoi, että Helsingin poliisin vuosina 2013–2015 romaneihin kohdistama laaja ennaltaestämis- ja tiedonkeruuoperaatio perustui yhdenvertaisuuslaissa kiellettyyn syrjivään ohjeeseen.
Niin sanotussa Kuri 1 -operaatiossa poliisi valvoi romaniväestön liikkeitä tehostetusti. Tarkoituksena oli poliisin mukaan ehkäistä ja ennakoida romaniväestön keskinäistä väkivaltaa, johon liittyi myös ampuma-aseita.
Poliisi päätyi tarkkailemaan ja pysäyttämään romaneja esimerkiksi tietyillä huoltoasemilla ja ravintoloissa sekä Helsingin ydinkeskustassa.
Da Silva Gonçalvesin mukaan poliisissa ajateltiin aiemmin, että on olemassa kahdenlaista etnistä profilointia: kiellettyä ja sallittua. Hän puhuu yleisellä tasolla, eikä ota kantaa yksittäistapauksiin.
Ajatus oli väärä, da Silva Gonçalves toteaa. Ei ole olemassa kiellettyä tai sallittua etnistä profilointia. Etninen profilointi on aina syrjintää.
”Siinä on todella ongelmallista se, että jos etnisyyttä lähdetään määrittelemään, mennään todella nopeasti rodullistamiseen.”
Rodullistamiseen?
Kun da Silva Gonçalves puhuu etnisestä profiloinnista, hän valitsee sanoja, joita kuulee harvoin poliisin haastattelussa.
Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että ihmisiin liitetään erilaisia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja esimerkiksi ihonvärin tai etnisen taustan takia.
Da Silva Gonçalves on oppinut termin yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, johon hän tutustui omalla ajallaan.
Vuonna 2015, kun Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, da Silva Gonçalves partioi kenttäpoliisina Helsingissä. Hänestä vaikutti siltä, että etnisiin ryhmiin kohdistuva häirintä alkoi lisääntyä.
”Ajattelin, että tätä pitää lähteä selvittämään. Jos kansan asenteet kovenevat, niin kyllä se vaikuttaa viranomaistyöhönkin.”
Da Silva Gonçalves alkoi käydä vapaa-ajallaan seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa, joissa eri etnisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset kertoivat kokemastaan häirinnästä, rasismista ja etnisestä profiloinnista. Usein da Silva Gonçalves oli ainoa poliisi paikalla.
”Valkoisena ihmisenä pitäisi pystyä olemaan hyvin valmis kuuntelemaan aitoja subjektiivisia kokemuksia siitä, millaista on tulla syrjityksi.”
””Viranomaisen velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta.”
Vähitellen da Silva Gonçalves alkoi puhua poliisissa rodullistamisesta ja antirasismista. Aluksi joidenkin poliisien oli vaikea sulattaa termejä. Ei ymmärretty, mitä ne tarkoittivat.
Antirasismilla on toisinaan negatiivinen kaiku, da Silva Gonçalves sanoo.
”Se voidaan mieltää jonkinlaiseksi ääriajatteluksi. Ehkä se pelottaa ihmisiä, jos puhutaan, että anti-jotain. Jos puhutaan antirasismista aktiivisena toimintana, niin se velvoite tulee laista. Viranomaisen velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta.”
Da Silva Gonçalves piti termeistään kiinni. Hän ajatteli, että tarvitaan määritelmiä, jotta asioista pystytään puhumaan.
Alettiinko poliisissa pitää da Silva Gonçalvesia aktivistina? Ei hänen mielestään. Sitä paitsi da Silva Gonçalvesia kiinnostaa enemmän se, mitä syrjintää kokevat ajattelevat hänen näkemyksistään.
”Se on tärkeämpää kuin se, miten viranomaiset suhtautuvat.”
Viranomaiset ovat kuitenkin hänen mukaansa suhtautuneet hyvin. Enää poliisilaitoksella ei kysellä, mitä rodullistaminen tarkoittaa, hän sanoo.
”Siitä on tullut vähän niin kuin halpuuttaa, joka oli jossain vaiheessa harvinainen mutta nyt jo yleistynyt termi. Kyllä sitä on ruvennut kuulemaan muidenkin suusta.”
Etninen profilointi on Kalle da Silva Gonçalvesin mukaan paitsi syrjintää, myös tehotonta poliisitoimintaa.
Missä menee etnisen profiloinnin raja?
Poliisi ei saa toimia oletetun etnisyyden perusteella. Mutta entä jos poliisilla on esimerkiksi tiedossaan, että tietyissä etnisissä ravintoloissa esiintyy usein työntekijöiden riistoa?
Jos joku poliisissa ajattelee, että tiettyyn etnisyyteen liittyy suurempi todennäköisyys rikollisesta toiminnasta, on da Silva Gonçalvesin mielestä menty ”pahasti mönkään”. Ravintoloita ei voi ratsata pelkästään tällä oletuksella.
Poliisilla täytyy ensin olla tietoa esimerkiksi mahdollisesta työperäisestä hyväksikäytöstä. Sitä saadaan muun muassa Aluehallintovirastolta, Maahanmuuttovirastolta ja järjestöiltä.
””Emme me mene Rautatieasemalle kääntelemään ihmisten taskuja, että sattuisiko täältä löytymään huumeita. Miksi sitä pitäisi tehdä muuallakaan?”
Lisäksi poliisi voi analysoida yritystä esimerkiksi julkisten järjestelmien sekä vero- ja tulotietojen avulla. Onko muutaman työntekijän yrityksellä liian suuret tulovirrat? Onko yrityksen voitto tai liikevaihto erikoisen suurta ravintolalle? Jos jokin näyttää poikkeavalta, poliisi voi mennä paikan päälle selvittämään.
Jos poliisipartiot menisivät ”summamutikassa” tarkastamaan ravintoloita, tulokset jäisivät da Silva Gonçalvesin mukaan heikoiksi. Poliisi ei onnistuisi tehokkaasti paljastamaan mahdollisia rikoksia.
”Emme me mene Rautatieasemalle kääntelemään ihmisten taskuja, että sattuisiko täältä löytymään huumeita. Miksi sitä pitäisi tehdä muuallakaan?”
Da Silva Gonçalves istuu siniharmaassa nojatuolissa yhdessä Pasilan poliisitalon ikkunattomista neuvotteluhuoneista.
Toimistosta on vaikea nähdä kentälle, hän toteaa. Mutta da Silva Gonçalves ei ole viime vuosina havainnut, että Helsingin poliisi olisi toiminut syrjivästi.
Helsingin poliisiin tulee ”äärimmäisen vähän” valituksia etnisestä profiloinnista, da Silva Gonçalves kertoo. Ilmoitusten määrä ei välttämättä anna täysin oikeaa kuvaa todellisuudesta. Kaikki eivät välttämättä ilmoita kokemuksistaan.
Da Silva Gonçalves ei halua arvioida, mitä vaikutuksia poliisin tekemällä etnisellä profiloinnilla on ollut Suomessa. Hän viittaa mieluummin kansainväliseen tutkimukseen. Yleisesti tiedetään, että etninen profilointi voi rapauttaa luottamusta poliisiin.
”Länsimaissa perusteeton henkilötarkastus on käytännössä aivan siellä kärjessä, kun tutkitaan, mikä nakertaa hyvin voimakkaasti poliisiin kohdistuvaa luottamusta.”
Jos luottamus poliisiin heikkenee, rapistuu myös poliisin legitimiteetti, eli sen toiminnan oikeutus ihmisten silmissä. Se voi johtaa omankädenoikeuteen.
Etninen profilointi voi johtaa myös poliisivastaisuuteen. Se voi kärjistyä esimerkiksi siten, että poliisiin kohdistetaan väkivaltaa.
Ja ihmiset kyllä huomaavat, jos heidät on pysäytetty keinotekoisin perustein. Jos pysäytyksen perusteet on valmiiksi mietitty, ne on hyvin helppo ilmoittaa, da Silva Gonçalves sanoo.
”Mutta jos ensin pysäytetään ihminen ja sitten ruvetaan miettimään, mitkä perusteet voisivat olla, se näkyy herkästi läpi.”
Kalle da Silva Gonçalves ajattelee, että hänen oma ulkonäkönsä on vaikuttanut siihen, että hänen viestinsä on otettu vakavasti.
Viime joulukuussa Säätytalolle kokoontui joukko antirasistisesta työstä kiinnostuneita ihmisiä. Paikan päällä kuuntelijoita oli noin 150, verkossa ilmoittautuneita oli yli 400.
Tilaisuudessa julkistettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima verkkokoulutus antirasistisesta työstä sekä oikeusministeriön esiselvitys rakenteellisesta syrjinnästä koulutuksessa ja työelämässä.
Puhumaan oli kutsuttu muun muassa Euroopan komission antirasismin koordinaattori Michaela Moua ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra (vihr).
Lavalle nousi myös da Silva Gonçalves. Hän osallistui paneelikeskusteluun, joka käsitteli antirasistista työtä.
Keskustelun loppupuolella hän puhui poliisin kyvystä – tai kyvyttömyydestä – myöntää omia virheitään.
”Siihen ei välttämättä ole julkisessa keskustelussa tilaa, että katsottaisiin, missä on tehty virhe, nostettaisiin käsi pystyyn virheen merkiksi, myönnettäisiin ja korjattaisiin”, hän sanoi yleisölle.
Jos on niin, että poliisissa ei ole tapana käsitellä omia virheitä, mitä työpaikalla on ajateltu da Silva Gonçalvesin suorasta puheesta?
Julkisten esiintymistensä lisäksi da Silva Gonçalves on koulutuksissaan osoittanut virheitä kollegojensa toiminnassa. Aluksi osa poliiseista oli da Silva Gonçalvesin järjestämissä koulutuksissa puolustuskannalla. He olivat ajatelleet tehneensä hyvää työtä, mutta nyt he saivat kuulla kouluttajalta, että heidän toimintansa oli syrjintää.
Da Silva Gonçalves kertoo koulutuksissaan, että vaikka poliisi itse ajattelisi toimivansa oikein, sillä ei ole merkitystä, jos toiminta on syrjivää. Etninen profilointi ei edellytä pahaa tahtoa, hän sanoo.
Jotta viesti menisi perille mahdollisimman hyvin, da Silva Gonçalves puhuu etnisestä profiloinnista aina lainsäädännön kautta, on sitten kyse paneelikeskustelusta, koulutuksesta, opinnäytetyöstä tai työpaikan kahvihuoneesta.
”Kyseessä ei ole mielipide, vaan tulkintakannanotto laista. Sellainen, jonka yhdenvertaisuusvaltuutettu on allekirjoittanut.”
Ulkonäön perusteella ei pitäisi tehdä oletuksia. Siitä da Silva Gonçalves puhuu koko ajan.
Silti hän ajattelee, että hänen oma ulkonäkönsä on vaikuttanut siihen, että hänen viestinsä on otettu vastaan vakavasti.
Da Silva Gonçalves on entinen amerikkalaisen jalkapallon maajoukkuepelaaja ja vapaaottelija. Virka-asun lahkeiden ja mustien sukkien välistä pilkistävät ihokaistaleet on kokonaan tatuoitu.
Hän sanoo olevansa ”tietoinen etuoikeuksistaan”.
Sitten hän alkaa kuvailla itseään. Entinen kenttäpoliisi, urheilija, macho-oletukseen sopiva, valkoinen, mies.
”Kuuntelevaa porukkaa on enemmän.”
Lue lisää: Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Helsingin poliisin Kuri 1- operaatiossa on syytä epäillä syrjintää