”Useat kokeneet hoitajat ovat irtisanoutuneet. Nuoret kokemattomammat ovat pitkillä burn out -sairauslomilla”, kuvaa Hus-yhtymän Siltasairaalan arkea teho-osaston hoitaja.
Hän laskee, että yksin teholta puuttuu 40–60 hoitajaa.
Sanalla ”kaoottinen” kuvaa uuden sairaalan toimintaa moni muukin.
Siltasairaalassa on rajoitettu pääsyä ajanvarauksella toimiviin leikkauksiin hoitajapulan takia, mutta pula on paljon leikkaussaleja laajempi.
Puuttuu myös tehohoitajia, hoitajia päivystyksestä, röntgenhoitajia, hoitajia vuodeosastoilta, anestesialääkäreitä. Kymmenittäin, ja tämäkin lista lienee vajaa.
Leikkaavia lääkäreitä on, mutta heidänkin pelätään pian kaikkoavan yksityiselle, kun he eivät pääse hoitajapulan vuoksi tekemään töitään kunnolla.
Pula on pahentunut pikku hiljaa aiemmassa Töölön sairaalassa, mutta nyt uusissa tiloissa se on räjähtänyt käsiin.
Haastattelimme viittä ammattilaista eri puolilta sairaalaa. Jutussa on käytetty myös HS:n kyselyyn jätettyjä vastauksia, joissa oli nimi ja yhteystiedot mukana. HS ei julkaise useimpien nimiä, koska he pelkäävät seurauksia työpaikalla.
Ortopedi Jyrki Kankare sanoo, että pandemian alku ja tietojärjestelmä Apotin käyttöönotto aiheuttivat leikkausjonoissa nytkähdyksen ylöspäin. Eniten tilanteeseen vaikuttaa syksystä 2021 Töölön sairaalassa kiihtynyt hoitajien irtisanoutuminen.
”Nyt sitten yhtään ketään ei oteta leikkausjonosta leikattavaksi muuta kuin päivystyksen kautta”, hän sanoo.
Hoitajat perustelevat aiempia lähtöjä samoilla syillä kuin monessa muussakin sairaalassa: työn vaativuuteen nähden pieni palkka, tyytymättömyys ylempään johtoon, halu edetä uralla, arvostuksen puute.
Juuri ennen muuttoa Siltasairaalaan kokeneita lähti paljon kerralla, yksin teho-osastoilta liki parikymmentä.
Miltei osastolla kuin osastolla työtehtäviä ja hyväksi koettuja käytännön järjestelyjä on muutettu vastoin työntekijöiden tahtoa.
Hoitajat ovat saaneet vastuulleen uusia potilasryhmiä, mielestään ilman kunnon perehdytystä. Niinpä vaikka ortopediaan perehtyneet anestesiahoitajat hoitavat myös neurokirurgisia potilaita.
”Loppuviikosta kerrottiin, että alamme hoitaa heräämössä urologisiakin potilaita. Tiistaina oli ensimmäinen. Olemme yrittäneet googlettaa mitä nämä potilaat ovat ja miten niitä hoidetaan”, kertoo hoitaja.
”Se nakertaa, että joudumme opettelemaan valtavasti uutta olemattomilla resursseilla”, toinen sanoo.
Hus on luvannut tällä viikolla, että perehdytystä uusiin tehtäviin parannetaan. Muualta Siltasairaalaan siirtyviä palkitaan.
Teholla siirtoja hätäavuksi toisen erityisalan potilaiden pariin tapahtui ennen harvoin ja vain konkareille. Nyt hoitaja kertoo, että hänen yksikössään on kahdessa kuukaudessa ollut yli 150 tällaista siirtovuoroa.
”Olen huolissani potilasturvallisuudesta. Teholla pienillä teoilla saa ihmisen tapettua, jos ei ole saanut yksityiskohtaista opastusta siitä, mitä milläkin potilasryhmällä on syytä seurata”, hoitaja sanoo.
Teholla henkilökuntaa on ilman siirtojakin aivan minimi. Hoitaja kertoo esimerkiksi, että useille potilaille on jouduttu antamaan vahvoja unilääkkeitä vain siksi, ettei ole ollut tarpeeksi ammattilaisia valvomaan heidän pysyvän paikallaan. Nämä ovat olleet sekavuustilassa (delirium) olevia potilaita.
Päivystyksessä ollaan myös huolissaan potilaista. Ammattilainen kirjoittaa, että etenkin yöaikaan voi ilmoittautumisen jälkeen mennä tunteja, ennen kuin kukaan ehtii vilkaistakaan potilasta.
Vaikka uudet tilat ovat kalliit ja hienot, moni käytännön asia on suunniteltu päinvastoin kuin hoitajat kokevat järkeväksi.
Osa on lähtenyt arkisesta syystä. Meilahdessa parkkipaikat ovat todella tiukassa, aamuvuoroon tullessa pitäisi tulla töihin esimerkiksi 45 minuuttia etuajassa vain ehtiäkseen jonottaa paikkaa. Lukollinen pyöräparkki ei toteutunut, hoitajien pyöriä katosi varkaille heti kun sairaala avattiin.
”Esimerkiksi Porvoon sairaalassa parkkipaikat ovat ilmaisia ja lääkäreille on Helsingistä Porvooseen ilmainen bussikuljetus”, kuvaa mietteitään ratissa yksi hoitaja.
Nyt irtisanoutuvat lähtevät silkan uupumuksen vuoksi. Kyselyyn vastanneet kuvaavat työtä olevan liikaa, vaikka moni suostuu ylitöihin.
”Työn ammatillinen vaativuus lisääntyy, virheiden määrä kasvaa, taukoja ei ehdi pitää, työstä ei palaudu, jaksaminen ja yksityiselämä kärsii, tulee sairasteluita ja sairauksia stressistä ”, luettelee hoitaja.
Työsuojeluvaltuutettu Teija Turunen arvioi, että tilanne ei ratkea millään muulla kuin ammattilaisten määrää lisäämällä.
”Kokeneilla on suuri taakka, kun he joutuvat jatkuvasti perehdyttämään työhön, toisinaan ilman yhteistä kieltä. Kun he jäävät pois, nuoret jäävät vaille turvaa ja joutuvat tekemään liian vakavia päätöksiä ennen kuin heillä on siihen osaamista. Sitten ollaan siinä tilanteessa, että itkettää ja oksettaa jo bussissa töihin tullessa.”
Turunen puhuu silti kauniisti omasta aiemmasta työstään anestesiahoitajana. Vika ei ole itse työssä vaan kuormittavissa olosuhteissa.
”Työ on mielenkiintoista, henkisesti palkitsevaa ja monipuolista.”
Ortopedi Kankare sanoo, että asia ei ratkea ilman merkittäviä poliittisia päätöksiä.
”Ensimmäisenä pitäisi myöntää, että tilanne on katastrofi. Titanic on jo uponnut, tässä yritämme lähinnä pelastaa edes jonkun pelastusrenkaan varassa kelluvan ennen jäätymiskuolemaa”, hän sanoo.
