Kukaan ei lopulta kanna vastuuta Helsingin johdossa. Tämä oli apulaispormestarin tehtävästään luopuvan Nasima Razmyarin (sd) viesti viimeisillä työviikoillaan.
Syy tilanteeseen on Razmyarin mukaan sekä pormestarimallissa, jossa apulaispormestareilta puuttuu operatiivinen valta, ja nykyisen pormestarin Juhana Vartiaisen (kok) toimintatavoissa.
Esimerkiksi kansliapäällikön ja pormestarin keskinäinen vastuunjako on Razmyarin mukaan epäselvä, ja se heijastuu kaupungin johtamiseen.
Lue lisää: Tehtävästään luopuva Nasima Razmyar: Helsingin johdossa kukaan ei lopulta kanna vastuuta
Vartiaisen puoluetoveri, sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen apulaispormestari Daniel Sazonov (kok) pitää pormestarimallia onnistuneena erityisesti siinä, mitä varten se luotiin: heijastelemaan vaalitulosta myös kaupungin johdossa.
”Pormestarimallin poliittinen tavoite on täyttynyt”, Sazonov toteaa.
Sazonovin mukaan malli mahdollistaa hyvän ja eheän kaupunkijohtamisen: seitsemän vuoden virkakausiksi valittavat viranhaltijat johtavat operatiivista puolta ja apulaispormestarit keskittyvät varmistamaan, että kaupunkistrategiassa sovitut tavoitteet saavutetaan.
”Sehän vasta sotku olisikin, jos apulaispormestari yrittäisi lähteä koko kaupungin hallinnon ohi johtamaan esimerkiksi yksittäistä terveysasemaa”, Sazonov naurahtaa.
Ainoa, jolla Helsingissä on sekä poliittista että operatiivista valtaa, on pormestari.
Sazonov huomauttaa, että nykyinen pormestari johtaa hyvin erilaisella tyylillä kuin edeltäjänsä Jan Vapaavuori, jota kritisoitiin usein vallan ja vastuun haalimisesta.
Siksi Sazonovia hämmentää, että kummankin pormestarin johtamistyyli herättää kritiikkiä.
”Jos molemmat pormestarit on epäkelpoja kollegoiden mielestä, kannattaisiko reflektoida omaakin toimintaa?”
Kaupunkiympäristön apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr) allekirjoittaa Razmyarin näkemyksen siitä, että kansliapäällikön ja pormestarin välinen työnjako kaipaa selkeyttämistä.
Sinnemäen mukaan roolien rajoja ei voi tarkastella vain muodollisesti hallintosääntöön peilaten, vaan huomioiden kulloinkin tehtävässä olevien henkilöiden osaaminen ja ominaisuudet. Työnjako voi olla joustava, kunhan vaikeat asiat eivät jää ilmaan kaksikon välille.
Pormestari Vartiaisen osalta Sinnemäki myöntää, ettei Vartiaisella ole entuudestaan kokemusta ison organisaation johtamisesta.
”Vartiaisen vahvuudet ovat keskustelemisessa, ideoimisessa sekä esimerkiksi talouden dynamiikan ymmärtämisessä”, Sinnemäki sanoo.
Apulaispormestarilla on Sinnemäen mukaan mahdollisuus saada paljon aikaan.
”Koen, että olen itse pystynyt viemään eteenpäin asioita, joiden avulla rakennetaan hyvää ja tasa-arvoista kaupunkia”, hän toteaa. Se on kuitenkin Sinnemäen mukaan vaatinut enemmän kuin vuoden tai kaksi.
Apulaispormestarilla on monia areenoita, joilla käyttää valtaa, sanoo kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki (vas).
Toisaalta esimerkiksi Sarastian aiheuttaman palkkakriisin tapaisissa asioissa vaikuttamisväylinä ovat Arhinmäen mukaan usein vain ”poliittinen vääntäminen” ja julkisuus.
”Toisin kuin ihmiset usein kuvittelevat, meillä ei ole mitään mahtikäskyjä saada asioita tapahtumaan.”
Nykyistä mallia Arhinmäki pitää pääosin toimivana. Kaupunginhallituksessa asioista päätetään asia kerrallaan puolueiden välillä, ja Arhinmäen mukaan tämä on kansanvaltaa kunnioittava tapa.
Pormestari Vartiaisen osalta Arhinmäki arvostaa sitä, että pormestari ”tuntee omat rajoitteensa” eikä edeltäjänsä tapaan tule liikaa apulaispormestarien tontille.
Fatim Diarra jättää kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävän valtuuston kevätkauden lopussa.
Pormestariston dynamiikkaa sekä päätöksentekoa on seurannut lähietäisyydeltä myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra (vihr).
Diarra on toiminut kaupunginvaltuutettuna kuuden vuoden ajan, ja sinä aikana nähnyt omien sanojensa mukaan apulaispormestareiden kantavan eri tavoin vastuuta omasta tontistaan.
”Joukossa on ollut niitä, jotka ovat hyviä johtajia ja joilla on ollut poliittista taitoa, ja joilla yhteistyö on sujunut toimialajohtajan kanssa. Heikoilla johtamistaidoilla ei pärjää.”
Sen vuoksi myös Diarra on sitä mieltä, että järjestelmää tulisi kehittää ja toimivaltaa selkeyttää.
