RuoankuljetusYRITYKSILLÄ Woltilla ja Foodoralla on velvollisuus puuttua niiden luomilla alustoilla esiintyviin epäkohtiin, sanoo työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen.
”Jos hyväksikäyttöä tapahtuu yhtiön suunnitteleman järjestelmän myötävaikutuksella, yrityksen kuuluu kaikin käytettävissä olevin keinoin huolehtia ja valvoa, ettei sen järjestelmä mahdollista tällaista hyväksikäyttöä.”
HS kertoi sunnuntaina laajassa artikkelissa ruokalähettibisnekseen juurtuneista pimeistä työmarkkinoista sekä muista alan ongelmista.
Poliisi on havainnut jo vuosia sitten, että ruokalähetteinä työskentelee henkilöitä pimeästi eli ilman työlupaa tai oleskelulupaa. Pimeästi työskentelevät lähetit ajavat jonkun toisen omistamalla tilillä.
Lähetit vuokraavat tilejään eteenpäin, pääosin laillisesti, usein kiskurihinnoilla. Poliisilla on myös vireillä useampi vakava rikostutkinta.
Koskinen sanoo yllättyneensä tilien vuokraamisesta ja siitä, miten heikosti alustayhtiöt valvovat siihen mahdollisesti liittyviä ongelmia. Valtaosa läheteistä on maahanmuuttajamiehiä.
”Uskaltaisin sanoa, että jos näin vähäisillä tavoilla on järjestetty näin turvattomassa asemassa olevien työskentely, niin väärinkäytösten uhka sekä väärinkäytökset ovat todennäköisiä.”
Koskinen näkee ihmiskauppailmiön piirteitä siinä, että paremmassa asemassa olevat lähetit vuokraavat tiliään heikommassa asemassa oleville läheteille – joista osalla ei ole työ- tai oleskelulupaa – joskus kiskurimaisin ehdoin.
Koskisen mielestä yhteiskunnan tulisi valvoa toimintaa enemmän kuin nyt. Ensisijainen vastuu on kuitenkin alustayhtiöillä.
”Jos järjestelmä mahdollistaa tällaisen kiskonnan, se on silloin järjestelmän laatijan syytä. Tähän puuttuva yhtiön oma valvonta ei ole työsuhdevalvontaa, vaan järjestelmän laillisuuden valvontaa. Sen varmistamista, ettei sinne pesiydy tällaisia hyväksikäyttöpiirteitä, kiskontaa ja joissain tapauksissa jopa ihmiskauppaa.”
””Väärinkäytösten uhka sekä väärinkäytökset ovat todennäköisiä.”
Alustayhtiöt vaikuttavat ajattelevan, että mitä enemmän valvontaa on, sitä todennäköisemmin lähetit katsottaisiin viranomaisten silmissä työsuhteisiksi.
Aluehallintovirasto on jo vuonna 2021 todennut, että sen arvioimissa tapauksissa lähetit olivat työsuhteessa. Wolt on valittanut linjauksesta, ja asia on vireillä hallinto-oikeudessa. Foodora toimitti aluehallintovirastolle työaikakirjanpitoa, mutta kiisti samalla, että lähetit olisivat työsuhteessa.
Koskinen tunnistaa sen, että alustayhtiöt pitävät lisävalvontaa juridisena riskinä.
”On kuitenkin myös toisenlaisia riskejä, kun ei riittävästi valvota. Voisi sanoa, että on tavallaan rikosriski, jos perustat järjestelmän, jonka sisällä on todennäköistä tapahtua tällaista. Kuten olen sanonut, järjestelmän luoja on siitä vastuussa. Ei voida vedota vain siihen, että nämä järjestelmän toimijat ovat nyt itse toimineet näin. Sinä olet sen järjestelmän luonut ja antanut heille tällaisen hyväksikäyttömahdollisuuden.”
Koskisen mielestä yritysten kannattaisi huomioida myös valvomattomuudesta aiheutuvat laajemmat riskit niiden koko liiketoiminnalle.
”Kumpaa on syytä pelätä enemmän: sitä, että koko järjestelmä tavallaan julistetaan kelvottomaksi, koska näinkin selväpiirteisiä mahdollisuuksia hyväksikäyttöön ei kitketä, vai sitä, että ehkäpä jotkut lähetit katsottaisiinkin viranomaisten silmissä työntekijöiksi?”
””Jos järjestelmä mahdollistaa tällaisen kiskonnan, se on silloin järjestelmän laatijan syytä.”
Koskinen ei muutenkaan pidä kovin perusteltuina alustayhtiöiden pelkoja siitä, että lisävalvonnan myötä lähetit eivät olisi enää yrittäjiä.
Koskinen on toiminut työoikeuden professorina 25 vuotta. Hän on seurannut ruokalähettejä ja Uber-kuskeja koskevaa juridista keskustelua noin 10 vuoden ajan ja käsitellyt aihetta julkaisuissaan. Hän itse ajattelee, että ainakin osa läheteistä on juridisesti yrittäjiä.
Wolt ja Foodora ovat vedonneet siihen, ettei niillä ole mahdollisuutta puuttua voimakkaammin ongelmiin, koska lähetit ovat yritysten mielestä yrittäjiä. Se taas on Woltin ja Foodoran mielestä useissa yhteyksissä tarkoittanut sitä, ettei lähettien toimintaa saa valvoa.
Työsopimuslaissa todetaan, että työnantajan valvonnan alaisena työskentely on yksi työsuhteen tunnusmerkeistä.
Koskisen mielestä Woltin ja Foodoran argumentit ovat liian yksioikoisia. Työsopimuslain pykälä viittaa hänen mukaansa pidemmälle menevään työnantajan valvontaan. Siinä työntekijän toimintaan voidaan myös suoraan puuttua. Työsuhteen olemassaolo edellyttää sekä työn johtamis- että valvontaoikeutta.
”Mutta kyllä yrittäjäsuhteissakin voi olla valvontaa. On yksioikoinen käsitys, että valvonta olisi vain työsuhteen merkki. Kyllä valvonnalle pitää olla, ja on, joku sija ilman, että kyse on automaattisesti työsuhteisesta työstä.”
Koskinen antaa haastattelua samalla kun ajaa kotiin kesämökiltään. Emeritusprofessori on juuri soitellut mökillä kunnostustöitä tekevälle yrittäjälle: kysellyt, mitä tontilla on tehty, ja ilmoittanut, että tulee tarkastamaan työt.
”Ei voida ajatella niin, ettei sopimuskumppani voisi valvoa yrittäjän toimintaa. Se on ihan normaali asia.”
Koskinen huomauttaa, että monilla aloilla yrittäjät valvovat yrittäjiä. Rakennusalalla rakennuttaja usein valvoo, että rakennustyömaalla alihankintayritykset tekevät asiat oikein. Marjanpoimintayrityksiä velvoitetaan valvomaan juridisesti jopa turisteina pidettyjen marjanpoimijoiden oloja. Ja niin edelleen.
Jos Wolt ja Foodora sisällyttäisivät lähettisopimuksiinsa klausuulin, jossa rajoitettaisiin tilin eteenpäin vuokrauksesta perittävää hintaa, olisiko tämä niin pitkälle menevää valvontaa tai puuttumista, että kyse olisi työsuhteesta?
Koskisen mukaan ei, koska tällaisessa puuttumisessa ei ylipäänsä ole kysymys työsuhteen syntymiseen liittyvästä asiasta. Yrittäjät voivat sopia keskenään sopimusehdoista hyvin vapaasti, ja tällä tavoin alustayhtiö vain varmistaisi, ettei sen alustalla tapahdu lähettien hyväksikäyttöä.
Entä jos Wolt ja Foodora alkaisivat valvoa lähettien ajotunteja ja selvittäisivät, mistä on kyse, jos lähetti esimerkiksi ajaa epäinhimillisen suuria tuntimääriä?
”Woltilla ja Foodoralla on tietenkin se riski, että aletaan valvoa liikaa. Mutta jos yritykset toteaisivat, että kyseessä on todellisesti vain informatiivinen eikä työnjohdollinen valvonta, ei sen ainakaan pitäisi johtaa työsuhteen statukseen. Kuten olen sanonut, kyllä yrittäjäsuhteissakin voi olla valvontaa.”
Toisin sanoen Koskisen mukaan pelkästään sen seuraaminen, paljonko lähetit ajavat – ja rajatapauksissa asian selvittäminen – ei tarkoita työnjohdollista valvontaa.
”Jos haluat yrittäjänä, että toimintasi pysyy pystyssä ja sitä pidetään yhteiskunnassa legitiiminä, sinun pitää tehdä tällaista valvontaa.”
Alustayhtiöt seuraavat lähettejä jo nyt monin eri tavoin. Wolt kertoi HS:n jutun jälkeen kiihdyttävänsä kasvojentunnistusteknologian kehitystä. Yritys kertoi myös alkavansa katsoa tilastoja siitä, kuinka monta kuljetusta tietyllä tilillä on tai kuinka moni sovellus käyttää tiettyä tiliä.
Myös Foodora sanoo harkitsevansa kasvojentunnistusteknologian käyttöönottoa.
Koskinen ei ymmärrä, miksi kasvojentunnistusteknologia ja muut valvontatoimet olisivat laillisia yrittäjästatuksen näkökulmasta, mutta esimerkiksi lähetin ajomäärien seuraaminen olisi liiallista valvontaa.
”Ei sellaista estettä ole yrittäjien keskinäiselle sopimiselle, että mahdollisia väärinkäytöstilanteita varten ei voida selvittää, kuka sitä työtä oikein tekee.”
