Rintasyöpää sairastavan naisen hoito viivästyi Husissa. Seurauksena naisen syöpä alkoi levitä nopeasti.
Hannaksi tässä jutussa kutsuttava nainen ei esiinny artikkelissa omalla nimellään, koska kyse on arkaluontoisista terveystiedoista.
HS on uutisoinut kuluneen vuoden aikana tiiviisti Husin vakavasta henkilöstöpulasta.
Hannan tapaus herättää kysymyksen siitä, pystytäänkö Husissa takaamaan kiireellisiä hoitoja syöpäpotilaille. Husin mukaan pystytään.
Husin Syöpäkeskuksen toimialajohtaja Johanna Mattson sanoo, ettei syöpähoitoihin pääsemisessä kuitenkaan ole laajempaa tiedossa olevaa ongelmaa.
”Teemme lisätyötä tasataksemme ruuhkahuippuja. Mutta meneillään ei ole mitään ongelmatilannetta, jonka vuoksi kiireellisiä hoitoja lykättäisiin tai siirrettäisiin.”
Hanna sairastaa aggressiivisesti leviävää rintasyövän muotoa, johon ei ole parantavaa hoitoa.
Hoidolla voidaan kuitenkin antaa lisää aikaa, jonka ansiosta kyseistä syövän muotoa sairastavat pystyvät esimerkiksi jatkamaan työelämässä tai kasvattamaan lapset hieman isommiksi. Syöpä voi silti – hoidoista huolimatta – palata tai pahentua. On myös tavallista, että kerran toimiviksi osoittautuneet lääkkeet lakkaavat toimimasta.
Hanna kehuu vuolaasti kohtaamaansa Husin henkilökuntaa ja sen asiantuntemusta. Hän sanoo, että aikojen saamisen hankaluus aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta.
”Jos tapahtuu mitä tahansa vähänkin odottamatonta, on iso riski, että aika siirtyy pitkien aikojen päähän.”
Samankaltaisista Husin henkilökuntapulaan liittyvistä huolista ovat Hannan mukaan puhuneet syöpäpotilaiden vertaisverkostoissa muutkin.
”Haluan elää. Meidän kohdallamme kyse on aivan suoraan siitä, paljonko vuosia saamme.”
Hannalla on pitkä sairaushistoria, mutta vielä vähän aikaa sitten hänen tilanteensa oli melko hyvä. Käytössä oli lääkitys, joka tehosi. Uusi annos solunsalpaajahoitoa annettiin aina viikon tai kahden välein.
Syksyllä solumyrkkyjen annostelussa käytetty laskimoportti hajosi ja olisi tarvittu leikkausaika uuden asettamiseen. Viivettä leikkaukseen pääsyyn aiheutui sekä Syöpäkeskuksen että leikkaavan sairaalan päässä. Odotusaikana Hannan lääkitystä ei pyritty jatkamaan toisella tavalla.
Odotellessa Hannan rintasyöpä alkoi levitä niin voimakkaasti myös hänen ihollaan, ettei uutta laskimoporttia lopulta voitu asentaa lainkaan.
Solunsalpaushoito aloitettiin uudelleen toisella metodilla melkein kahden kuukauden päästä edellisestä annoksesta. Silloin kävi ilmi, ettei käytössä ollut lääke enää tehonnut.
Hannalle löytyi onneksi toinen sopiva lääkitys. Senkin antaminen on tosin epäonnistunut tänä keväänä jo kerran.
Hannalle luvattiin useaan kertaan, että hänen kanssaan sovittaisiin korvaavasta ajasta seuraavana päivänä. Lupaukset eivät ole toteutuneet. Niinpä hoitojen väli venähtää taas viikkojen mittaiseksi.
”Lääkäri myös vaihtuu melkein joka kerta. Lääkäreitä on liki mahdoton saada kiinni", Hanna sanoo.
Fakta
Syöpien esiintyvyys kasvaa
Nykyisin arviolta 300 000 suomalaista on sairastanut tai sairastaa parhaillaan syöpää.
Koska Suomen väestö ikääntyy, määrän ennustetaan lähivuosina kasvavan voimakkaasti. Ennusteen mukaan vuonna 2035 Suomessa todetaan vuosittain noin 46 500 uutta syöpätapausta eli neljännes nykyistä enemmän.
Sekä ilmaantuvuuteen että kuolleisuuteen liittyy Suomessakin alueellisia ja sosioekonomisia eroja.
Syöpää hoidetaan eniten leikkauksilla, solunsalpaajahoidoilla ja sädehoidolla. Hoitomuotoja on muitakin, esimerkiksi hormonihoidot ja immunologiset hoidot.
Kuolleisuus syöpään on laskenut ja laskee edelleen, koska hoito on Suomessa maailman huippua. Syöpään kuolee silti nykyisin yli 13 000 suomalaista vuodessa.
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpätyyppi ja eturauhassyöpä miesten.
HS haastatteli Husiin liittyvistä huolista myös toista syöpää sairastavaa potilasta.
Myös Sofia kertoo epävarmuuden tunteesta hoidon saamisessa. Aikojen saaminen on ollut vaikeaa ja asiaa joutuu hänen mukaansa joka kerran erikseen jännittämään: saako ajan ja kuinka kauas se menee?
Hänelle itselleen ei ole koitunut peruutuksista vielä suurta haittaa, mutta hän on huolissaan sekä muista potilaista että äärimmäisen vastuullista työtä tekevistä ammattilaisista.
”Me potilaat olemme valmiiksi veitsenterällä. Minua todella pelottaa se stressi ja kiire, mitä syöpähoitoja saadessani jatkuvasti näen.”
Sofia sanoo, että vaikka ammattilaiset koettavat sitä potilaalta peitellä, hoitoja saadessa näkee väkisinkin, miten väsyneitä ja kiireisiä he ovat.
Toimialajohtaja Johanna Mattsonin mukaan hoitajapula vaivaa Syöpäkeskusta monia muita yksikköjä vähemmän. Henkilökunta on vaihtunut hiukan tiheämmin kuin ennen pandemiaa, mutta toisaalta aiemmin Syöpäkeskuksen luvut olivat tässä mielessä aivan poikkeuksellisen hyviä. Lähtijöiden tilalle on onnistuttu rekrytoimaan uusia työntekijöitä.
Mattson arvelee, että yksi selitys henkilöstön pysyvyydelle on yhdessä ammattikorkeakoulu Metropolian kanssa kehitelty moniportainen syöpähoitajien koulutusohjelma, joka tarjoaa räätälöityä koulutusta koko työuran ajan. Kehittyäkseen ei tarvitse lähteä muualle.
”Kesäloma-aika vaatii meillä niin kuin kaikkialla muuallakin tarkkaa suunnittelua”, hän sanoo.
Mattson ei voi kommentoida yksittäisten ihmisten kokemuksia, eikä tunne kaikkien potilaiden historiaa. Hän toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että toisinaan hoidon siirtämiselle voi olla lääketieteellisiä perusteita.
”Esimerkiksi joskus kiireellisyysluokitus voi muuttua ennen sädehoidon aloittamista. Lähettävä lääkäri voi arvioida hoidon kiireellisyyden toisin kuin meidän asiantuntijamme täällä.”
Solunsalpaajahoidoissa Husin käytäntönä on, että jos viikoittain annosteltava lääke jää kerran välistä, sitä ei kompensoida. Pitkiä väliaikoja hoitoon ei tästä syystä kuitenkaan pitäisi syntyä.
