Helsingissä kiistellystä Kartanonmetsän kaatamisesta asuntojen tieltä tehdään pian ensimmäisiä uusia poliittisia päätöksiä.
Kaupunkiympäristölautakunta palautti kesällä uudelleen valmisteltaviksi Malminkartanon alueen uudistamista koskevat suunnitteluperiaatteet. Nyt niitä käsitellään taas tämän viikon kokouksessa.
Mukana ovat selvitykset Kartanonmetsän luontoarvoista ja arkeologisesti arvokkaista kohteista.
Malminkartano on yksi Helsingin kaupunkiuudistusalueista. Kaupunginosassa on tarkoitus sekä rakentaa uusia asuntoja tuhansille että korjata vanhaa. Samalla alueesta pitäisi tulla entistä viihtyisämpi ja turvallisempi.
Kartanonmetsä on alueen keskellä ja osin junaradan päällä oleva luontoalue. Kaupungin suunnitelmissa on ollut, että metsän laidoilta lohkaistaisiin tilaa uusille kerrostaloille.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Malminkartanon asukasyhdistys ovat puhuneet metsän säilyttämisen puolesta, koska sillä ajatellaan olevan suurta arvoa sekä malminkartanolaisten virkistysalueena että luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Suunnitteluperiaatteet linjaavat alueen tulevaisuudesta melko ylimalkaisella tasolla. Tarkemmin asioista päätetään joka tapauksessa myöhemmin, kun muutetaan asemakaavaa.
Poliitikot halusivat kuitenkin, että jo tähän vaiheeseen otetaan mukaan selitys luontoarvoista.
Selvityksessä alueelta ei ole löydetty erityisesti huomioitavia luontotyyppejä. Erittäin uhanalaiseksi luokitellusta lahokaviosammaleesta tehtiin kolme havaintoa, mutta selvityksen tekijät eivät pidä aluetta sen kannalta olennaisena, kun lahopuuta on ylipäätään vähän.
Liito-oravasta ei tehty havaintoja eikä selvitysalueella ole lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Linnut ovat tavanomaisia lajeja.
Selvityksessä todetaan tosin, että alueella on paikallista merkitystä lähiluontokohteena ja metsän pirstoutuminen saattaisi esimerkiksi tehdä alueesta monelle lajille sopimattoman.
Arkeologisessa selvityksessä puolestaan todetaan, että metsän alueelta tunnetaan ennestään yksi kivikautinen asuinpaikka. Muut inventoinnissa löydetyt kohteet ovat melko tuoreita jäänteitä elämästä 1800- tai 1900-luvuilla.
