Ensi viikolla monessa kodissa mietitään, mitä voisi viedä kiitokseksi päiväkodin kevätjuhlaan mennessään.
Kukat ja viisivuotiaan omin käsin taiteilema kortti tuntuvat vaatimattomilta, jos oman lapsen kohdalle on osunut joku aarre ihmiseksi.
Kysyimme teiltä lukijat, kuka erityisesti ansaitsisi kehuja päiväkodeissa, leikkipuistoissa tai perhepäivähoidossa. Jutussa voisi olla yli neljäsataa kehuttua, koska niin monta vastausta kyselyyn tuli. Tai oikeasti enemmän, koska moni luetteli innoissaan listan nimiä.
Neljä kehuttua henkilöä pääsee ääneen tässä jutussa. Kysyimme heiltä: mitä muuttaisit varhaiskasvatuksessa?
Linnunlaulun pelastaja: Eveliina Koljonen
Päiväkoti Linnunlaulun Kivitaskujen ryhmää pyörittivät syksyllä alituiseen vaihtuvat sijaiset. Sama kaoottinen tilanne siis kuin lukuisissa muissakin ryhmässä.
Varhaiskasvatuksen opettaja Eveliina Koljonen ja Kivitaskuja pyöräilemässä.
Sitten saapui pelastaja eli varhaiskasvatuksen opettaja Eveliina Koljonen, kuvaavat 2–4-vuotiaiden Kivitaskujen vanhemmat. Kehuviesteissä toistellaan, miten hän muutti kaiken ja muutos alkoi heti näkyä lapsissa.
”Aamupalaa aloitettiin syömään kynttilän valossa, tonttuovi ilmestyi takkaan ja lapsille ilmestyi joulukalenteri. Päiviin tuli rakenne ja rutiinit ja voitiin jälleen puhua varhaiskasvatuksesta.”
”Eve heittäytyy lasten leikkeihin mukaan ja lyö mielikuvitusleikkeihin vettä myllyyn.”
”Eve saa ujonkin lapsen nopeasti luottamaan itseensä ja osallistumaan toimintaan ilman vanhempia.”
Haastattelupäivänä Koljonen rakentaa parhaillaan työparinsa ja lasten kanssa ryhmään uutta kauppaleikkiä, osin lasten toiveesta.
”Lapsilla on itsellään superhyviä ideoita, kun heitä vain kuuntelee. Olemme työparini kanssa itsekin vähän lapsenmielisiä ja leikillisiä, innostumme helposti”, hän sanoo.
Kaikkein tärkeimpänä asiana omassa työssään hän pitää avointa ja lämmintä vuorovaikutusta.
”Kun on itse helposti lähestyttävä ja sensitiivinen lasten tarpeille, se luo turvaa lapsille ja herättää luottamusta vanhemmissa. Sen voimalla voi selvitä vaikeistakin asioista.”
Mutta mitä voitaisiin tehdä, kun niin monesta päiväkotiryhmästä puuttuu ammattitaitoisia aikuisia? Koljonen sanoo, että kyse on toki resursseista ja palkoista, muttei vain niistä.
”Pitää puuttua myös työntekijöiden kuormitukseen, kun kaikkialla vaaditaan tiukasti tehokkuutta. Ei enää yhtään lisää projekteja ja turhaa säätöä, vaan aikaa varsinaiseen työhömme. Sille lapselle.”
Jakomäen sydän: Outi Pesonen-Laine
”Outi on koko Jakomäen sydän.”
Näin kirjoittaa yksi lukija ja jatkaa, että Jakomäen nuoret ovat tunteneet Outin ”kautta aikain” ja kaikki luottavat häneen.
Sosiaaliohjaaja Outi Pesonen-Laine pitää musiikkituokiota leikkipuiston lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.
”Ihana ihminen. Lämmin, helposti lähestyttävä, ottaa ihmisen yksilönä vastaan”, kehaisee toinen.
”Jakomäen sydän” on virallisesti sen rakennusrykelmän nimi, missä sijaitse tiloja esimerkiksi leikkipuisto Kankarepuistolle ja alueen kouluille. Vähemmän virallisesti sydämenä sykkii siis leikkipuiston sosiaaliohjaaja Outi Pesonen-Laine.
Hän on ollut nykyisessä työssään vuodesta 2005 ja ylipäätään leikkipuistossa 1990-luvulta. Vauvamuskariin on jo tuotu lapsia, joiden vanhemmat ovat koululaisina olleet leikkipuistossa syömässä Pesonen-Laineen tarjolle laittamaa välipalaa.
”On totta, että minut tuntevat kaikki. Tuntuu myös hyvältä, kun tullaan melkein suoraan synnäriltä ylpeänä kertomaan, että olen muuten nyt isä. Jakomäessä kasvaneet haluavat usein itsekin kasvattaa lapsensa alueella.”
Kankarepuistoon kuten kaikkiin Helsingin avoimiin leikkipuistoihin saa tulla kuka vain mukaan ohjattuun toimintaan tai ihan vain olemaan ja leikkimään. Pesonen-Laineen voi nähdä silittämässä vauvan poskea tai kyykyssä juttelemassa leikki-ikäiselle. Hän korostaa, että sekin on sosiaalityötä, ennaltaehkäisevää sellaista.
Sosiaalityö voi olla vaikka sitä, että katsotaan yhdessä, mistä väsyneelle äidille saisi kotiapua. Tai sitä, että Pesonen-Laine tukee koululaisen vanhempia, jotka kaipaavat lisää konsteja vaikka rajojen laittamiseen lapselle. Tai sitä, että maahanmuuttajaäiti oppii leikkipuistossa suomen alkeita ja tutustuu muihin perheisiin, kokee kuuluvansa tänne.
”Tai sitä, että väsynyt äiti saa kupin kuumaa kahvia, ja joku muu ottaa vauvan hetkeksi syliin. Tai sanon ääneen, että hyvin sinä pärjäät. Tai kysyn, että oletko muuten saanut milloin nukkua”, Pesonen-Laine sanoo.
Helsinki on sulkenut kuukausiksi monia leikkipuistojaan, koska se on tarvinnut henkilökuntaa päiväkoteihinsa. Se saa Pesonen-Laineen surulliseksi, vaikka hän päiväkotien tarpeita ymmärtääkin.
”Miten onnekasta onkaan, että meillä on Helsingissä nämä leikkipuistot ja joillain paikkakunnilla samankaltaista toimintaa järjestöjen vetämänä. Pienillä teoilla me pystymme tekemään niin paljon. Haluaisin jokaiselle alueelle samaa Suomessa.”
Pehmosuden yölliset leikit: Leena Marjo
Eräänä päivänä pehmolelu nimeltä Susi unohtui päiväkoti Santahaminaan. Suden kaksivuotias omistaja nosti tästä metakan portilla, kun äiti sanoi, ettei lelua enää voi hakea.
Päiväkoti Santahaminan naulakolla kohtaavat lastenhoitaja Leena Marjo, Minni, Susi ja Emilia.
Lastenhoitaja Leena Marjo huikkasi vierestä, että Susi oli itse pyytänyt, että saa jäädä päiväkotiin yöksi leikkimään. Kaksivuotias tyyntyi. Hänen äitinsä ällistyi seuraavana aamuna.
”Kun toin tyttären päiväkotiin, oli Sudelle tehty oma sänky tyttäreni lokeroon. Pienellä Sudella oli pieni pesä, jossa oli tyyny ja peitto sekä kirje hänen seikkailuistaan yön aikana.”
Marjo raportoi, että Susi oli leikkinyt päiväkodilla hippaa muiden pehmolelujen kanssa ja sitten väsähtäneenä kömpinyt nukkumaan. Oli kerrankin hiljaista, joten hän ehti seurata pehmoeläimen touhuja.
”On hauskaa ehtiä ilahduttaa lasta. Kovin harvoin tällaiseen on aikaa”, hän sanoo.
Marjo vaihtoi kymmenkunta vuotta sitten alaa lastenhoitajaksi. Häntä viehättää se, että kaikki päiväkodissa on tiimityötä, yhdessä tehtyä.
”Tärkeää on myös osata katsoa asioita lapsen silmin. Nähdä se pieni ihminen ihmisenä. Ehkä se oma sisäinen lapsikin siinä vähän auttaa, että huomaa tarttua tilaisuuksiin.”
Mutta pesien rakentaminen pehmoleluille ei onnistu, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Marjosta nyt pitäisi tehdä kaikki voitava, että päiväkotien ammattilaiset saataisiin pysymään alalla.
”Pääkaupunkiseudulla palkat eivät riitä elämiseen. Siksi moni lähtee. Jos halutaan lisää henkilökuntaa alalle, pitää arvostaa meitä alalla olevia. Se on lasten arvostamista myös, sillä heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiansa vartenhan me täällä olemme. Joka päivä.”
Empatian opettaja: Juhani Ahola
Violanpuiston päiväkodin varhaiskasvatuksen opettajaa Juhani Aholaa näkee harvoin seisaallaan, kirjoittaa yksi vanhemmista. Hän on paljon useammin lasten tasolla lattialla leikkimässä.
Tässä Kairo-ryhmän lasten leikissä opettaja Juhani Ahola on tänään linja-auto.
Toinen kiittelijä sanoo, että Juhania ei sieltä lattialtakaan aina kokonaisena erota, koska joku ryhmän lapsista – iältään yhdeksästä kuukaudesta kolmeen vuoteen – pyrkii usein hänen syliinsä. Myös miehen ukulelensoitto on tehnyt vaikutuksen – hän kun käyttää soittoa ovelasti pedagogisiin tarkoituksiin esimerkiksi siirtymätilanteissa.
”Juhani osaa lukea pieniä ihmisiä.”
”Hän huomioi jokaisen pienen omat tarpeet.”
”Lapset ovat oppineet hienosti empatiaa ryhmän opettajilta; jos joku lapsista itkee myös muut lapset rientävät halaamaan ja lohduttamaan kaveria.”
Ahola kertoo, että tällaisessa tunnetaitojen opettelussa pienimmät ovatkin mestareita. Myötätuntoa ja empatiaa harjoitellaan suunnitelmallisesti. Kyse on siitä, miten meidän porukassamme reagoidaan, kun ketä vain meistä harmittaa.
”Jos jollain on paha mieli, me julistamme hätätilan. Kaikki tulevat lohduttamaan ja silittämään. Sanomme, että ei hätää, yhdessä me selviämme tästäkin.”
Tämä on ylipäätään hänen opettajuutensa keskeisin ajatus: ensin on oltava kaikilla hyvä olla, sitten vasta voi oppia. Taaperoiden kanssa hän viihtyy niin hyvin juuri siksi, että lapset ovat ”kuin sieniä”, nopeita imemään itseensä sekä hyvän että pahan ympäristöstään. Siksi omalla työllä on merkitystä.
”Päiväkodeista on kiva puhua vaalien alla, mutta sitten kun pitäisi tosissaan laittaa resurssit kuntoon, saadaan Helsinki-hupparit.”
Kyse on palkkauksesta mutta vielä enemmän siitä, että palkataan tarpeeksi pätevää henkilökuntaa ja annetaan töihin kunnon puitteet. Samalla pitää panostaa alan koulutukseen sekä yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa että ammatillisessa koulutuksessa.
”On lasten kannalta todella tärkeää, että on tarpeeksi motivoituneita ja taitavia työntekijöitä kuten omassa tiimissäni”, Ahola sanoo.
Lisää kehuttuja
”Sipoolaisen Kartanon päiväkodin Ritva Blomsterin ammattitaito, lämpö ja ahkeruus näkyy koko päiväkodin toimintakulttuurissa. Jokainen lapsi päiväkodissa kohdataan yksilönä. Myös oma neljävuotiaani saa viipottaa siellä tyllihameessa ja supermario-paidassa, olla juuri oma ujon rohkea itsensä.”
”Sara Mohamedilla Pilke Taikakuusta on valtavan iso sydän. Hyvä lapsille ja aikuisille. Aina iloinen. Leipoo viikoittain töihin herkkuja kasvattajille.”
”Päiväkoti Havukka-Pakilan varhaiskasvatuksen opettaja Kristiina Turkki on rakentanut upeasti metsäeskaritoiminnasta lasten näköisen kokonaisuuden, joka kattaa kaiken ranskan kielirikasteesta tunnekasvatukseen. Välittää aidosti lapsista ja perheistä.”
”Reija Rissanen Kartanonkosken päiväkodista nauraa ja hymyilee, se on niin kaunista. Tykkään kun Reija auttaa aina ja ymmärtää meitä lapsia.”
”Miika Vehniäinen päiväkoti Rööperistä jaksaa hullutella, kertoa kummitusjuttuja, eläytyä lasten tarinoihin ja käsikirjoittaa juhlien näytelmiä. Nuori mies, jolla on sydän paikallaan ja hyvä meininki ja energia. Hän on aivan ihana miehen malli lapsille.”
”Kirsti Nohynek Lintuvaaran päiväkodista on todellinen ammattilainen, joka hoitaa ja kasvattaa jokaista lasta yksilöllisesti ja kannustavasti. Hän esimerkiksi otti kantaa rutiineihin ja ehdotti niihin muutoksia, jotka lisäsivät hänen työtään, mutta olivat lastemme kannalta parempia.”
”Haluan kehua Eevaa Laajalahden päiväkodista, koska vaikka hän on aikuinen, hän on aika leikkisä.”
”Suomenojan vuoropäiväkodin Johanna ottaa lapsen vastaan päiväkotiin aina iloisesti nimellä tervehtien, ei jätä ketään halitta mutta osaa olla kaukana, jos lapsi ei kaipaa läheisyyttä. Johanna osaa tukea lapsen kasvua yhdessä vanhemman kanssa, ei ota työtään liian vakavasti vaan osaa soveltaa.”
”Tontunmäen päiväkodin Piia havaitsi lapseni autistisuuden. Tiina opetti lapseni osoittamaan ja vastaanottamaan hellyyttä. Ennen Tiinan apua lapseni ei halunnut halata eikä suukotella ketään. Nyt hän oikea äidin pikku halinalle.”
”Haluaisin kehua Vuosaaren ryhmäperhepäiväkoti Omenamäen ihania hoitajia. Raililla ja Veeralla on aikaa lapsille sekä heidän vanhemmilleen viikon jokaisena päivänä. Heidän ammatillinen osaaminen on vahvaa ja lapsien on helppo luoda vahva luottamuksellinen suhde näiden rauhallisten hoitajien kanssa.”
”Pontus Lindberg Daghemmet Axelista huolehtii lasten liikkumisesta erinomaisella tavalla leikin kautta, mikä on erityisen tärkeää nykymaailmassa, jossa suurin osa lapsista liikkuu aivan liian vähän.”
”Lastenhoitaja Sanna Raittilalla Hakunilan Suitsikujan päiväkodista on kyky nähdä, mikä on tärkeää ja toimia ennakoivasti lasten kanssa. Tämä tuo koko ryhmään turvallisuudentunnetta, jonka ansiosta lasten kanssa on helppo päästä yhteistyöhön.”
”Kaija Lehto steinerpäiväkoti Pikkukarhusta on lämmin emo, joka kohtaa kaikki suurella sydämellä. Hoitaa lapsia ja kokkaa talon ruuat rautaisella ammattitaidolla.”
”Päiväkoti Hertan Anna Nummiranta on taitava musiikkikasvattaja, jolla on poikkeuksellista osaamista lasten ja koko päiväkodin yhteishengen luomiseksi.”
”Sirkku Paukku päiväkoti Ruususta vuolee, sahaa, hioo ja poraa meidän kanssa. Sirkku on järjestänyt meille viskaripojille Hurrikaani-ryhmän, kun me oltiin vähän hulluja kun me tanssittiin. Sirkku on hauska ja välillä vähän hassu.”