Alaikäisten tyttöjen väkivaltaiset yhteenotot saavat usein alkunsa pienestä erimielisyydestä, joka lopulta kärjistyy. Näin kuvailevat Aseman lapset ry:n asiantuntijat Eliisa Ahlstedt ja Emmi Wallin sekä Helsingin nuorisoasianjohtaja Mikko Vatka.
Heidän mukaansa väkivallan taustalla on tavallisesti kokemus siitä, että nuori on tullut loukatuksi tai kaltoinkohdelluksi.
”Usein nuoret ovat kokeneet, että heitä kohtaan on tehty vääryyttä, ja sitä on lähdetty selvittämään. Toisinaan asiaa on yritetty selvittää puhumalla, mutta tilanne on äitynyt väkivallaksi. On toki yksittäisiä tapauksia, joissa on selkeästi lähdetty kostamaan jotakin”, Ahlstedt sanoo.
HS kertoi aiemmin tapauksesta, jossa tyttöjoukko pahoinpiteli 13-vuotiaan tytön käyttäen varsin kovaa väkivaltaa Pukinmäen koululla Helsingissä.
HS:n haastattelemat asiantuntijat eivät ota kantaa Pukinmäen tapaukseen, vaan kommentoivat tyttöjen väkivaltatapauksia yleisellä tasolla.
Lue lisää: Tyttöjoukko retuutti ja potki tyttöä välitunnilla – Poliisi: ”Aika häikäilemätöntä”
Tilastojen valossa nuorten rikollisuus on vähentynyt läpi 2000-luvun. Samalla alaikäisten vakava väkivaltarikollisuus on lisääntynyt viime vuosina. Pieni osa nuorista syyllistyy näihin rikoksiin yhä useammin.
HS:n haastattelemat asiantuntijat eivät osaa sanoa, ovatko juuri tyttöjen väkivaltaiset yhteenotot lisääntyneet viime aikoina, sillä sitä on vaikea arvioida.
Tyttöjen välinen fyysinen väkivalta on huomattavasti harvinaisempaa kuin poikien, nuorisoasianjohtaja Mikko Vatka muistuttaa. Kaupunki saa tietoa alaikäisten toisiinsa kohdistamasta väkivallasta esimerkiksi kouluilta ja jalkautuvilta nuorisotyöntekijöiltä. Vatka arvioi näiden tietojen pohjalta, että tyttöjen väkivallanteot ovat yksittäistapauksia.
”Tyttöjen kohdalla tavallisempaa on syrjintä ja ulkopuolelle jättäminen kuin fyysinen väkivalta”, Vatka sanoo.
Kun tytöt kajoavat toisiinsa fyysisesti, Eliisa Ahlstedtin mukaan kyse on useimmiten tuuppimisesta, tönimisestä tai lyömisestä. Ahlstedt vastaa Aseman lapsissa tiimistä, joka tekee nuorisotyötä julkisissa tiloissa.
Ahlstedtin mukaan tyttöjen väliset väkivaltatapaukset johtavat vain harvoin tilanteeseen, jossa tarvitaan sairaalahoitoa. Samalla hän painottaa, että kaikenlainen fyysinen väkivalta on aina vakavaa.
Aseman lasten asiantuntija Eliisa Ahlstedt
HS:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan tytöt käyttävät poikia harvemmin terä-aseita tai muita välineitä. Muuten eri sukupuolten tekemässä väkivallassa ei heidän mukaansa ole eroja.
Asiantuntijoiden mukaan alaikäiset tekevät väkivaltaa useimmiten ryhmässä. Tavallista on, että osapuolet tuntevat tai vähintään tietävät toisensa entuudestaan.
”Väkivallantekoja toteutetaan usein julkisessa tilassa, kuten koulussa, niin että läsnä on paljon muita ympärillä”, Emmi Wallin kuvailee. Wallin työskentelee Aseman lapsissa tiimissä, joka puuttuu pitkittyneisiin ja haastaviin kiusaamis- ja kouluväkivaltatapauksiin.
Viime vuosina väkivallan kuvaaminen sosiaaliseen mediaan on yleistynyt nuorten keskuudessa. Tämä huolestuttaa HS:n haastattelemia asiantuntijoita.
Aseman lasten Wallin kertoo, että tyypillisesti kuvaaja on väkivaltaa sivusta seuraava nuori.
Länsi-Uudenmaan poliisin ennalta estävää toimintaa johtava komisario Hannu Väänänen kuvaili lokakuussa HS:lle, että osa nuorista suhtautuu väkivallasta kuvattuihin videoihin kevyesti, jopa naureskellen.
”Nuorilta puuttuu ymmärrys ja kyky hahmottaa kuvaamisen vaikutuksia: kuinka laajoja ja vahingollisia ne voivat olla kaikille osapuolille”, Wallin sanoi.
Wallinista on vaikuttanut siltä, että alaikäisten väkivallanteot ovat viime aikoina raaistuneet. Havainto perustuu tapauksiin, joihin Wallin on työnsä kautta tutustunut.
Raaistumisella Wallin viittaa muun muassa tekojen nöyryyttävyyteen. Väkivaltaa on tyypillisesti seuraamassa iso yleisö ja siitä kuvattu materiaali lähtee leviämään sosiaalisessa mediassa.
”Uhrille tuotetaan sosiaalista häpeää. Hän ei pääse varsinaisen teon jälkeenkään pakoon.”
Ahlstedt huomauttaa, että osa nuorista kuvaa väkivaltaa, jotta tapahtumia olisi helpompi selvittää jälkikäteen. Nämä nuoret eivät julkaise kuvaamaansa materiaalia netissä.
Alaikäisten välisen väkivallan taustalla on usein pitkä jatkumo tapahtumia. Lopulta tilanne saattaa kärjistyä esimerkiksi väärästä katseesta, Ahlstedt sanoo.
”Onko dissattu jotakuta? Onko halvennettu jonkun pukeutumista, meikkaustyyliä tai musiikkimakua?”, Ahlstedt kuvailee syitä, jotka voivat johtaa väkivallan leimahtamiseen.
Sekä Ahlstedt että Wallin huomauttavat, että osa yhteenottojen juurisyistä jää aikuisilta pimentoon. Väkivallan taustalla voi olla esimerkiksi pitkään jatkunut selvittämätön konflikti tai kiusaamista ja häirintää.
HS:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan on tavallista, että myös nuoret kokevat tilanteiden kärjistyneen väkivallaksi yhtäkkiä.
Ahlstedt kertoo, että Aseman lapsissa on viime vuosina huomattu, että sama nuori on usein sekä väkivallan uhri että sen tekijä.
”Nuorella on uhrikokemuksia aiemmista tilanteista ja samalla hän on jollain tasolla myös tekijä.”
Toistuvasti väkivaltaa tekevillä nuorilla on tyypillisesti samankaltaisia haasteita elämässä.
Nuorisoasianjohtaja Mikko Vatka kuvailee, että nämä nuoret kärsivät ulkopuolelle jäämisen kokemuksista. Koulunkäynti ei ole sujunut, eikä harrastuksiakaan välttämättä ole.
”Taustalla on usein huono-osaisuutta, traumaattisia tapahtumia, auktoriteettivastaisuutta ja impulsiivisuutta.”
Vatkan mukaan väkivaltaa tehdään ryhmissä, koska nuoret hakevat siten ryhmään kuulumisen sekä hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Ryhmä voi myös painostaa tekoihin.
Alle 15-vuotiaat lapset eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, eli heitä ei voida tuomita oikeudessa. Väkivallalla on kuitenkin seurauksia, Mikko Vatka toteaa.
”Tekijät tunnistetaan ja tilanteet selvitetään. Alaikäisten väkivaltatapauksissa jatkotoimenpiteet ovat lastensuojelun vastuulla. Myös nuorisotyöntekijät ja koulut osallistuvat selvitykseen.”
Kaikki HS:n haastattelemat asiantuntijat peräänkuuluttavat sitä, että aikuisten pitäisi entistä paremmin opettaa lapsille ja nuorille keinoja selvittää konflikteja ilman väkivaltaa.
”Aikuisten pitäisi skarpata. Meidän pitäisi olla paremmin nuorten luottamuksen arvoisia ja saatavilla”, Ahlstedt sanoo. Hänen mielestään nuorten tukeminen ja ohjaaminen ei tarkoita kuria ja järjestystä, vaan kuuntelemista ja keskustelemista.
”Aikuisten pitäisi tukea nuoria kantamaan teoistaan vastuuta ja ymmärtämään tekojensa seurauksia”, Ahlsted toteaa.
Wallin toivoo lisää resursseja esimerkiksi kouluilla tehtävään ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön. Hänen mukaansa opettajat toimivat monissa pääkaupunkiseudun kouluissa äärirajoilla.
”Kouluissa pitäisi olla lisää aikuisia, joilla olisi aikaa kohdata nuoria. Näin nuoret saisivat merkityksellisyyden tunteen ja kokemuksen siitä, että he kuuluvat johonkin.”
