Lattia tärisee jalkojen alla. Kuin maanjäristys olisi iskenyt Helsinkiin.
Purkutyöt Aleksi 13:n entisessä tavaratalossa Hamsterin korttelissa etenevät hyvää vauhtia. Kerrosta alempana rakennustyöntekijät piikkaavat betonista lattiaa, eikä se jää kuulematta edes alhaalla kadunkulkijoilta.
Historiallinen arvorakennus Helsingin tunnetuimpiin kuuluvalla kauppapaikalla Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmassa käy parhaillaan läpi suurta muodonmuutosta.
Perinteikkään Aleksi 13:n suljettu lippulaivamyymälä yhdessä Helsingin keskustan ydinkortteleista muuttuu seuraavan vuoden aikana toimistoiksi.
Mutta ei hätää: pääsyä tuttuihin tiloihin ei ole täysin evätty kaupunkilaisilta eikä matkailijoilta vastaisuudessakaan.
Kahteen ensimmäiseen kerrokseen tulee liiketiloja ja toisen kerroksen kulmaukseen kaikille avoin ravintola, josta voi seurata vaikka joulukadun avajaisia.
Kuudennen kerroksen kulmatornista avautuu näkymä Aleksanterinkadulle.
Viidennessä kerroksessa oli aiemmin ravintola. Nyt sinne tulee toimistoja.
Aloitetaan kuitenkin ylimmästä, kuudennesta kerroksesta. Tänne eivät ole aiemmin tavaratalon asiakkaat päässeet, sillä kerros on toiminut työntekijöiden sosiaalitiloina.
Asiakkuuspäällikkö Annamari Rauta-Ohenoja kiinteistön omistavasta eläkevakuutusyhtiö Ilmarisesta kertoo, että kerros muuttuu nyt juhlatilaksi, jonka kuka tahansa voi vuokrata tärkeää tilaisuutta varten.
”Tähän rakennetaan saunaosasto, ja tuohon tulee löylyhuone”, hän sanoo.
Saunan lauteilta ja suihkusta voi ihailla puolikaaren muotoisia kattoikkunoita, joista näkyy Aleksanterinkadun halki toiseen merkittävään jugendrakennukseen, Pohjolan taloon.
Seuraava nähtävyys odottaa rakennuksen kulmatornissa. Muutostyön pääsuunnittelija, arkkitehti Auvo Lindroos Futudesignilta kehottaa kurkkaamaan kattoluukusta sisään.
”Ne ovat alkuperäisiä.”
Lindroos viittaa puisiin kattopalkkeihin, jotka ovat harvinaisuuksia tässä 123 vuotta vanhassa rakennuksessa. 1980-luvun vaihteen peruskorjauksessa rakennus rakennettiin käytännössä uudelleen sisäpuolelta. Vain kulmatorneissa palkit säästyivät tuholta.
Aleksi 13:n valopiha vuoden 1981 remontin aikoihin.
Pintoja pantiin niin ikään suruitta uusiksi.
”Asenteet rakennussuojelua kohtaan olivat silloin vähän toisenlaiset kuin nyt”, Lindroos sanoo.
Kulmatornin rakenteista paljastui 1800-luvun lopun puupalkkeja. Suurin osa alkuperäisistä rakenteista tuhottiin 1980-luvun vaihteen peruskorjauksessa.
Vanhoja kattorakenteita.
Rakenteista löytyi remontissa ikivanha sanomalehti.
Tunnetun arkkitehdin Selim A. Lindqvistin ja rakennusmestarin Elia Heikelin suunnittelema kiinteistö valmistui vuonna 1900 puretun puisen asuintalon paikalle.
Uusi palatsimainen liikerakennus edusti aikansa edistyksellisintä rakennussuunnittelua.
Vastaanotto oli ylistävä. Rauta- ja teräsrakenteet mahdollistivat suuret ateljeeikkunat, jotka hallitsevat julkisivua. Ikkunapinta-alaa on runsaasti joka kerroksessa.
Berliinin ja Wienin liikerakennuksista vaikutteita saaneen talon julkisivu verhoiltiin tiilillä ja graniitilla. Rakennuksen oma höyryvoimala tuotti sähköä hisseille ja valaistukselle.
Lundqvistin liikepalatsiksi nimetty rakennus Aleksanterinkatu 13:ssa oli ensimmäisiä sähköistettyjä taloja Helsingissä.
Liikerakennus Aleksanterinkatu 13:n ja Mikonkatu 5:n kulmassa 1900-luvun alussa.
Aleksanterinkatu 13:n koristeellinen julkisivu on saanut vaikutteita Berliinin ja Wienin arkkitehtuurista.
Aleksanterinkatu 13 valmistui lähes samaan aikaan kuin vastapäinen Pohjolan talo, mutta on ilmeeltään täysin toisenlainen. Alkuperäinen julkisivu on suojeltu.
Muodonmuutoksessa kiinteistö tavallaan palaa alkuperäiseen käyttöönsä.
Rakennus ei suinkaan aina ole ollut tavaratalo. Turkkuri Johan Fredrik Lundqvistin perillisille valmistuneessa kiinteistössä oli alkujaan muun muassa toimistotilaa, valokuvausstudio, koristemaalaamo, silkkikutomo ja elokuvateatteri.
Juoksija, liikemies Paavo Nurmi piti kivijalassa miesten vaatteisiin erikoistunutta pukimoa.
Edes ravintola ei ole uutta. 1970-luvulla Aleksanterinkadun sisäänkäynnin yhteydessä kokit valmistivat ruoka-annoksia Go-Inn-ravintolan avokeittiössä asiakkaiden silmien edessä. Kellarissa ruokakaupan palvelutiski notkui herkkuja.
1900-luvun alussa Aleksanterinkatu 13:n katutasossa oli kansainvälisiä liikkeitä.
Go-Inn-ravintola vuonna 1971.
Aleksi 13 jätti kuitenkin jälkensä rekkeineen ihmisten muistoihin. Se ehti toimia kiinteistössä peräti viisi vuosikymmentä. Tavaratalo avautui vuonna 1967 ja sulkeutui vuonna 2021 sen jälkeen, kun yritys oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin asiakkaiden vähennyttyä.
Taustalla oli verkkokaupan, kauppakeskusten ja koronaviruskriisin aikaansaama muutos ihmisten ostokäyttäytymisessä.
””Vanhaa hyödyntävä korjausrakentaminen tuottaa uutta muotoilua.”
Aleksi 13:n tyhjäksi jättämät tilat kahdessa alimmassa kerroksessa täytti ennen remonttia suuren suosion saanut Glasshouse Helsinki. Artekin entinen toimitusjohtaja Mirkku Kullberg toi Aleksille eräänlaisen nykytaiteen ostoskeskuksen: galleriassa oli esillä ja myynnissä taidetta, muotia ja käsitöitä.
Sitä, millaisia palveluja tiloihin tulee remontin jälkeen, ei tiedä varmuudella vielä edes rakennuksen omistaja.
”Katutason liiketilat ovat herättäneet kiinnostusta kauppapaikkana, mikä on ollut positiivinen yllätys, kun paljon on puhuttu keskustan asiakaskadosta”, Rauta-Ohenoja sanoo.
Mahdollisia nimiä hän ei suostu paljastamaan, koska neuvottelut ovat yhä kesken.
Porttikongin kattoon haetaan sopivaa sävyä. Sininen on 1980-luvulta.
Seinärakenteissa näkyy historian kerrostumia.
Suojeltujen porrashuoneiden nykyiset pinnat ovat 1980-luvulta, mutta ne on toteutettu alkuperäisellä tekniikalla vanhan mallin mukaan.
Rakennuksen muuttaminen pääasiassa toimistokäyttöön on vaatinut korjausryhmältä ponnisteluja ja pitkiä neuvotteluja kaupungin viranhaltijoiden kanssa.
Julkisivu on suojeltu asemakaavalla tiukimmalla sr-1-merkinnällä. Sisätiloista suojeltuja ovat porrashuoneet ja katettu sisäpiha. Korjaussuunnitelma on tehty kaupunginmuseon kanssa, ja muutoksista on neuvoteltava museon edustajien kanssa.
Yhteistyön jäljet näkyvät portaikon seinissä ja katossa, joista on rapsutettu varovasti esiin eri vuosikymmenten kerrostumia. Seuraavaksi hierotaan kompromissia tulevista maalisävyistä. Katselmuksia työmaalla on ehditty pitää jo yli tusina noin puolen vuoden aikana.
Remontti on poikkeuksellinen siksi, että työmaalla selvitellään kaiken purettavan materiaalin uusiokäyttöä tiilistä lähtien.
”Tämä on ollut mielenkiintoinen projekti suunnittelijalle. Vanhaa hyödyntävä korjausrakentaminen tuottaa uutta muotoilua”, Lindroos sanoo.
Tavaratalon puretun hissikuilun vihreää marmoria on esimerkiksi suunniteltu käytettäväksi aulan ja yleisövessojen tasoissa sekä betonipilareiden koristeraidoituksessa. Purettujen väliseinien tiilistä on rakennettu uusia seiniä.
Vajaat tuhat neliötä tavaratalon verkkokattoa maalataan ja asennetaan uudelleen paikoilleen. Vanhoja liukuportaita on varastoitu varaosiksi Ilmarisen muihin kiinteistöihin, kuten kadun toisella puolella olevaan Kämp Gallerian kauppakeskukseen.
Myös esimerkiksi valaisimia ja kuparikattoa käytetään uudelleen.
Tavoitteena on, että vähintään seitsemänkymmentä prosenttia rakennus- ja purkujätteestä kierrätetään. Se on jo toteutunut.
Vastaava työnjohtaja Marko Hatakka rakennusyhtiö YIT:stä näyttää taulukkoa kännykkänsä ruudulta: kierrätysaste lähentelee kahdeksaakymmentä ja hyödyntämisaste yhdeksääkymmentä prosenttia.
”Yhden roska on toisen aarre, vai miten se meni”, Rauta-Ohenoja sanoo.
Tarpeettomat väliseinät on purettu, ja niiden tiilistä on rakennettu uusia väliseiniä toisaalle. Kuvassa on vastaava työnjohtaja Marko Hatakka.
Tavaratalon puretusta hissikuilusta talteen otetut marmorit odottavat uutta käyttöä.
Aleksanterinkatu 13:n porrashuoneet on suojeltu.
Tavaratalon verkkokatto maalataan ja käytetään uudelleen.
Hanke on arkkitehti Auvo Lindroosin mukaan tiettävästi Helsingin ensimmäinen työmaa, jossa kiertotaloutta hyödynnetään tässä laajuudessa.
Se, mitä ei voida käyttää uudelleen Aleksanterinkadulla tai Ilmarisen muissa kiinteistöissä, huutokaupataan. Esimerkiksi vanhoja keittiökalusteita, lasiseiniä ja hyllyjä on myyty jo ennen purkutöiden aloittamista.
Rakennustuotteita on myös pyritty ostamaan käytettyinä, mutta se ei ole ollut helppoa, Lindroos sanoo.
”Käytettyjen rakennusmateriaalien markkinat ovat käytännössä olemattomat Suomessa, ja meidän pitää osoittaa viranomaisille, että kierrätettävät rakennusmateriaalit ovat terveellisiä ja turvallisia käyttää.”
Oman hankaluutensa aiheuttaa se, ettei kaikista kierrätetyistä materiaaleista ole saatavilla viranomaisten vaatimia asiakirjoja. Sen takia osalle tuotteista täytyy tehdä erilaisia testejä.
Lindroos on innoissaan kiertotalousajattelun laajentumisesta rakennusalalle.
”Sen sijaan, että purkujäte kärrätään jonnekin, se voidaan hyödyntää. Helpottaa urakkaa, kun tavaraa ei tarvitse roudata edestakaisin.”
Tavaratalon aikainen marmorinen hissikuilu ja liukuportaat kuvattuna ennen purkua.
Havainnekuva rakennuksen katetusta sisäpihasta. Hissikuilusta purettua vihreää marmoria on luonnostelmassa sijoitettu ensimmäisen kerroksen pilareiden raidoitukseen ja aulan kalustukseen.
Vastaava työnjohtaja Marko Hatakka (vas.) YIT:stä, asiakkuuspäällikkö Annamari Rauta-Ohenoja Ilmarisesta ja pääsuunnittelija Auvo Lindroos Futudesignilta Aleksanterinkatu 13:n edustalla.
Artikkelin lähteenä on käytetty myös Juhana Heikosen kirjoittamaa rakennushistoriaselvitystä Aleksanterinkatu 13, Helsinki – Lindholm, Lundqvist, Lindqvist, Luhtanen (Futudesign, 2020).
