Helsingin Kampissa pieni Street Pride -baari on viisuiltana täpötäynnä viisufaneja.
Luis Hult katsoo screeniä leveästi hymyillen. Hän uskoo Käärijän mahdollisuuksiin, mutta on pelko.
”Pelkään Loreenia”, Hult sanoo.
Loreen on Ruotsin edustaja. Kokenut, loistava laulaja.
Mutta Hult uskoo, että Käärijällä on mahdollisuudet.
”Hänellä on karisma. Hän tuo valoa huoneeseen, tilaan.”
Hult havaitsi välierässä rohkaisevan eleen.
”Juontajat tanssivat Käärijän tanssia.”
Tanja Lähdemäki (vas.), Luis Hult, Sara Lähdemäki ja Kristian Korhonen seurasivat viisufinaalia Street Pride Barissa.
Seurueeseen kuuluvat myös äiti ja tytär, Tanja ja Sara Lähdemäki.
”Pitää tytär opettaa viisuihin”, Tanja Lähdemäki toteaa.
Sitten odotellaan.
Lopulta pieni baari räjähtää. Se räjähtää monta kertaa.
Ensimmäisen kerran, kun Helsingin Katajanokan maailmanpyörä näkyy kuvassa. Seuraavaksi, kun Käärijän kasvot ilmestyvät ruutuun.
Ja sitten: Cha cha chan bassokuvio alkaa pauhata kaiuttimista. Ihmiset hurraavat ja taputtavat. Baari raikaa.
Käärijä vetää hienosti, ja yleisö huomaa sen. Kappaleen loputtua suosionosoitukset jatkuvat pitkään.
Hult on iloinen.
”Star quality”, tähtiluokkaa, hän kuvaa Käärijän esitystä.
Voiko Käärijä voittaa?
”Ehdottomasti!”
Tunnelma kohosi korkealle Käärijän esiintymisen aikana.