Hiljaa virtaa väki ulos Vantaalla. Martinlaakson Kulttuuritalo Martinuksessa on juuri loppunut Euroviisujen ilta.
Vantaalaiset olivat saapuneet seuraamaan kaupungin oman pojan Käärijän suoritusta viisufinaalissa. Eivät tosin ihan kaikki vantaalaiset: Martinuksen auditoriossa oli joitain kymmeniä katsojia.
”Vähän huonot tunnelmat on”, sanoo hakunilalainen Juhani Lehtonen.
Muutama minuutti aiemmin oli Ruotsin Loreen mennyt lopullisesti Käärijän ohi. Suomi–Ruotsi-ottelu oli kääntynyt Ruotsin eduksi. Kuten usein historiassa.
Mutta nyt ei ollut kyse jääkiekosta eikä yleisurheilusta.
”Onko Suomi koskaan saanut kakkossijaa?” Lehtonen kysyy. Ei retorisesti vaan kiinnostuneena.
Hän miettii hetken.
”Ei ole. Harvoin Suomella näin hyvin menee. Ei sikäli hätää.”
Vantaa on Vantaa. Raitit olivat finaalin aikana hiljaiset.
Tanja Lähdemäki (vas.), Luis Hult, Sara Lähdemäki ja Kristian Korhonen seurasivat viisufinaalia Street Pride Barissa.
Helsingissä viisuja seurattiin siellä täällä. Ehkä tunnelmallisin meininki oli Street Pride Barissa Kampissa. Paikka oli tupaten täynnä, ja suosionosoitukset raikasivat, kun finaali eteni.
Finaalia antaumuksella katsonut Luis Hult analysoi Käärijän vahvuudet ytimekkäästi.
”Hänellä on karisma. Hän tuo valoa huoneeseen, tilaan.”
Hultin seurueeseen kuuluivat myös äiti ja tytär, Tanja ja Sara Lähdemäki.
”Pitää tytär opettaa viisuihin”, Tanja Lähdemäki totesi.
Kun Cha cha chan bassokuvio alkoi pauhata kaiuttimista, ihmiset hurrasivat ja taputtivat.
Käärijän esityksen jälkeen Hult oli iloinen.
”Star quality”, tähtiainesta, hän kuvasi Käärijän esitystä.
Riikka Peitsara (vas.) ja Emma Mäkitalo viettivät viisuiltaa Henry’s Pubissa Helsingin keskustassa.
Ulkokatsomoita Helsingissä oli varsin vähän. Mikonkadulla Henry’s Pub oli asettanut jääkiekkokatsomonsa viisukatsomoksi.
”Ollaan istuttu täällä koko ilta. Istuttiin katsomassa lätkää sitä varten, että saatiin hyvät paikat viisufinaalia varten”, kertoi Riikka Peitsara.
Hän istui finaalin ajan ystävänsä Emma Mäkitalon kanssa ulkoilmakatsomossa. Peitsaran ja Mäkitalon viisufanitus alkoi vuonna 2006, kun Lordi voitti Euroviisut.
”Katsoimme finaalia äidin kanssa. Helsingin Sanomista olimme leikanneet Lordi-naamarin”, Peitsara kertoi.
Peitsara oli tuolloin ala-asteella. Hän meni finaalin jälkeisenä maanantaina kouluun Lordi-naamari kasvoillaan.
Peitsara kertoo puhuneensa koulussa Lordista kuukauden.
”Vuoden 2006 jälkeen tuntui olevan ihan perus, että Suomi voittaa”, Mäkitalo sanoo.
Sittemmin ilmeni, ettei se ihan peruskauraa olekaan.
Martinuksen yleisössä jännitettiin viisujen pisteiden laskua.
Kymmenen minuuttia finaalin jälkeen Martinlaaksossa Kulttuuritalo Martinuksessa istuu enää muutama ihminen. Pistelaskun aikana Suomen saadessa pisteitä ihmiset hurrasivat.
Lopputuloksen selvittyä ihmiset poistuivat vaitonaisina Vantaan yöhön.
Viimeisimpinä katsomon toisessa rivissä istui kolme ihmistä.
”Vähän pettyneitä ollaan. Niin lähellä se oli. Näin kävi”, sanoi Tuula Ryhänen.
”Ne oli ne jury-äänet”, jatkoi hänen tyttärensä Stefania Ryhänen.
Käärijää vantaalaisyleisö ei syyttänyt.
”Hyvä veto oli Käärijältä. Kelpaa tulla kotiin takaisin”, Juhani Lehtonen totesi.
Käärijää sai kannustusta Martinuksessa finaaliyönä.
Juhani Lehtonen toivotti Käärijän lämpimästi tervetulleeksi takaisin kotikaupunkiinsa Vantaalle.