Espoo    |   HS Espoo

Ympäristömuotoilija Niko Riepponen tasapainottelee asukkaiden ja kaupungin välissä

Niko Riepponen on se henkilö, jonka puoleen sekä asukkaat, että kaupunki kääntyvät, kun jonnekin halutaan toteuttaa taidetta yhdessä asukkaiden kanssa.



Marraskuun iltapäivän viisto aurinko osuu kauniisti harmaisiin betonipylväisiin. Pylväiden yläreunaa kiertää joukko erivärisiä otuksia: perhosia, etanoita, koppakuoriaisia. Niko Riepponen varvastaa ja koskettaa yhtä otuksista.

”Tulipa matalalle nää. En oikein tajunnut, että ne tulee näin alas”, hän mutisee.

Riepponen työskentelee Espoon kaupungilla ympäristömuotoilijana. Työnkuva on laaja, ja betonipylväissä sillan alla killuvat otukset ovat siitä yksi esimerkki.

Riepponen ideoi otuksista koostuvan taideteoksen yhdessä Soukan koulun ja Espoon kansainvälisen koulun oppilaiden kanssa. Oppilaat suunnittelivat otukset kuvaamataidon tunnilla. Kaupunki toteutti oppilaiden piirustukset laserleikkaamalla ne ruostumattomaan teräkseen, ja oppilaat viimeistelivät otuksensa itse spraymaaleilla.

Lopuksi kaupunki asensi valmiit otukset sillan betonipylväisiin, ehkä vähän turhan matalalle Riepposen mielestä. Mutta kun projektissa on mukana monta toimijaa – ja Riepposen projekteissa usein on – ei lopputulosta oikein voi täysin ennakoida.

”Kun piirsin tekniset kuvat näiden otusten kiinnitykselle, en huomannut, että osa pilareista on näin matalia. Toivottavasti nuo alimmat nyt pysyvät kuitenkin paikoillaan”, Riepponen pohtii ja vilkaisee vielä kerran otuksia.

”Mutta aika hienoa tästä tuli”, hän sanoo ja hymyilee tyytyväisenä.

Riepponen on se henkilö, jonka puoleen sekä asukkaat, että kaupunki kääntyvät, kun jonnekin halutaan toteuttaa taidetta yhdessä asukkaiden kanssa. Riepponen on ollut muun muassa mukana toteuttamassa Laajalahdessa tyhjillään olevan liikerakennuksen ikkunoihin tehtyä Raide-Jokeri-info sekä kehittänyt kaupunkiviljelyä Espoon päiväkodeissa, kouluissa ja palvelutaloissa.

”Aina ne ovat liittyneet asukkaiden tai yhteisön liittämiseen tähän meidän yhteiseen lähiympäristöön”, Riepponen summaa töitään.

Monella tapaa Riepponen on nyt unelmatyössään: hän on saanut muokata toimenkuvaansa omansa näköiseksi ja viihtyy työssään asukkaiden parissa. Joitain harmituksen aiheitakin on, mutta mennään niihin myöhemmin.


Ei ole pahasti liioiteltua sanoa, että Riepponen on aina halunnut ympäristömuotoilijaksi. Itse asiassa hän halusi ympäristömuotoilijaksi ennen kuin tiesi koko termin olemassaolosta. Ensin Riepponen kuitenkin opiskeli Nummelan artesaanikoulussa puusepäksi.

”Lapsena olen halunnut arkkitehdiksi. Sitten nuorempana kiinnostuin muotoilusta. Tämä on ollut aina tähtäimessä. Nummelan artesaanikoulu oli askel siihen suuntaan”, Riepponen sanoo.

Erinäisten sattumien summana Riepponen päätyi osana puusepän opintojaan työharjoitteluun Espoon kaupungin puutyöverstaalle, jossa hän veisti moottorisahalla erilaisia puuveistoksia. Valmistumisensa jälkeen Riepponen jatkoi samoissa töissä – ja sillä tiellä hän on edelleen, vaikka puuveistoksia Riepponen ei enää teekään.

Puutyöverstaalla veistoksia tehdessään Riepponen kiinnitti huomiota siihen, että asukkaat saattoivat antaa veistoksille erilaisia merkityksiä kuin hän oli niille alunperin ajatellut. Riepponen alkoi kiinnostua palvelumuotoilusta, käyttäjälähtöisestä suunnittelusta.

”Huomasin aika nopeasti, että esimerkiksi lapset kutsuu paikkoja niiden veistosten nimillä. Että paikat saavat nimen niiden veistosten perusteella. En silloin tiennyt paikoista ja niihin liittyvistä identiteeteistä vielä mitään.”

Riepponen pääsi Lahden muotoiluinstituuttiin ja ryhtyi tosissaan opiskelemaan muotoilua. Lopputyönsä hän teki lasten kanssa suunnitellusta leikittävästä veistoksesta. Se, että opinnäytetyöhön tuli mukaan myös osallisuuden näkökulma, oli Riepposen luokanopettajana työskentelevän puolison idea.

”Aviomies, joka oli silloin mun poikaystävä, sanoi, että etkö sä voisi ottaa lapset mukaan suunnittelemaan veistoksen sinne puistoon. Opinnäytetyö olisi ollut mahdollista tehdä niinkin, että olisin vain suunnitellut esineen jonnekin. Poikaystävästä tuli se linkki, joka yhdisti lapset mukaan suunnitteluun”, Riepponen muistelee.

Opinnäytetyön tuloksena syntyi veistos Kylätalo Palttinan asukaspuistoon Kauklahteen vuonna 2011. Teos purettiin pari vuotta sitten.

Riepponen on tehnyt paljon töitä lasten ja nuorten kanssa. Tavoitteena on saada lapset ja nuoret kiinnostumaan omasta lähiympäristöstään ja kokemaan se omakseen. Kun ympäristö koetaan omaksi ja sen suunnitteluun on itse päässyt osallistumaan, ei sitä tee mieli myöskään töhriä tai pilata, Riepponen uskoo.

Hän kertoo esimerkin Nöykkiönlaakson koulusta vuosikymmenen alusta. Koulun seinä oli ohutta rappausta, jonka sai helposti rikki kivellä, ja seinään ilmestyikin reikiä aika usein.

”Kaupungin vakiovastaus on tietysti, että kiviä ei saa heittää, niin kuin ei saakaan, mutta nyt keinovalikoimassa oli myös kiven kestävä yhteisötaideteos. Ei se tietenkään koko koulua suojannut, mutta kun teos tehtiin yhdessä oppilaiden kanssa ja nostettiin yhdessä ylpeyden aiheeksi, niin kyllä se seinää suojasi aika kauan. Se tehtiin vuonna 2012 ja vasta nyt seinään on ilmestynyt ensimmäinen reikä”, Riepponen sanoo.


Riepponen toimii usein jonkinlaisena välittäjänä kaupungin ja asukkaiden välillä. Hän ottaa selvää kaupungin säännöksistä, tutkii erilaisia vaihtoehtoja ja koettaa selvittää, minkä viraston vastuualueelle homma kuuluu.

”Mun rooli on usein se, että yhdistelen eri tahoja. Olen ollut kaupungilla töissä niin kauan, kohta 15 vuotta, että tunnen paljon ihmisiä”, Riepponen sanoo.

Rooli kaupungin ja asukkaiden välissä vaatii välillä tasapainoilemista. Onhan Riepponen itsekin kaupungin palkkalistoilla.

”Meidän ympäristömuotoilijoiden rooli on usein sellainen, että olemme enemmän asukkaiden puolella tai ehkä pitäisi sanoa, että rinnastettavissa asukkaisiin toimijana. Tässä työssä tulee ymmärrys asukkaista ja asukkaiden kokemuksia kohtaan. Monesti huomaan kyseleväni asioista asukkaiden puolesta”, Riepponen sanoo.

Hän kuitenkin painottaa, että vaikka vuorovaikutustyössä riittää kaupungilla parannettavaa, ovat monet asiat usein ihan oikeastikin aika vaikeita ja monimutkaisia, eivätkä siis vain kiusallaan byrokraattisia.

Tämän Riepponen sai itse kokea, kun hänen yhdessä lasten kanssa suunnittelema veistoksensa pystytettiin Kylätalo Palttinan asukaspuistoon vuosikymmenen alussa. Osa asukkaista huolestui veistoksen turvallisuudesta, ja sen kävi tarkastamassa aluehallintoviraston tarkastaja sekä Espoon omat leikkivälinetarkastajat. Tarkastuksen perusteella veistokseen tehtiin muutamia muutoksia.

”Ajattelin, että nyt kaikki johtajat pelästyy. Luulin siinä vaiheessa tietäväni kaupungin organisaatiosta sen verran, että nyt tämä haudataan. Veistosta kuitenkin jaksettiin puolustaa ja niitä haluttiin lisää”, Riepponen muistelee.

Uudenlaisissa, asukkaiden kanssa tehdyissä projekteissa on hänestä kyse siitä, että ”otetaan hallittuja riskejä kokeilemalla”.

”Ei me voida pehmentää jokaista terävää kulmaa. Nämä asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. En haluaisi nähdä sellaista, jossa ei ole ollenkaan riskiä. Esimerkiksi perinteisissä puuveistoksissa ollaan vähän riskialueella. Ne eivät ole leikkivälinevalmistajan tekemiä. Ne ovat leikittävää taidetta. Milloin joku asia on taideteos tai milloin kiipeilyväline? Tällainen tämä maailma on, kun siihen astuu”, Riepponen sanoo ja kohauttaa olkapäitään.

Espoon kaupunki palkitsi Riepposen vuonna 2012 ja toivoi häneltä lisää yhdessä asukkaiden kanssa toteutettuja teoksia.

”Opinnäytetyö, oli se, josta asiat lähti tavallaan rullaamaan. Se oli itsessään tällainen kokeilu, joka poiki lisää samanlaisia kokeiluja. Mua on palkittu uuden kokeilemisesta. Heti opinnäytetyön jälkeen seuraavista kouluprojekteista kaupunginjohtaja antoi tunnustuksen. Se kannusti tekemään lisää”, Riepponen sanoo.

Voisikin sanoa, että Riepposen työ ympäristömuotoilijana on ollut yhtä kokeilua. Ja vaikka kokeileminen ja uusien asioiden parissa työskenteleminen on se, mistä Riepponen nauttii, liittyy siihen samalla myös työn varjopuoli: jatkuva uuden kehittäminen on raskasta ja tulevaisuus on aina vähän auki.

Viimeisin kokeilu, jossa Riepponen on ollut mukana, päättyi kesällä. Kokeilussa Espooseen perustettiin kolmesta ympäristömuotoilijasta koostuva tiimi, jonka tavoitteena oli tukea asukkaiden aloitteista lähteviä projekteja. Vuoden aikana Riepponen ja hänen kollegansa olivat mukana noin 30 projektissa.

Riepposen mukaan kokeilusta saadut tulokset olivat hyviä: projekteihin osallistuneet asukkaat kokivat ympäristömuotoilun tiimin tuen hyödylliseksi ja arvostivat saamaansa apua. Kokeilu oli kuitenkin vain kokeilu, eikä sen jatkosta ole vielä tietoa.

”Jos se ei saa jatkoa, jatkan vuorovaikutustyötä näissä hankkeissa, mihin mut kiinnitetään. Vuorovaikutustyö ei kaupungilta tekemällä lopu”, Riepponen sanoo.

Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Fakta

Niko Riepponen


 39-vuotias muotoilija, töissä Espoon kaupungilla.

 Asuu Helsingissä yhdessä puolisonsa kanssa.

 Kiinnostunut erityisesti palvelumuotoilusta ja osallisuuden kysymyksistä.

 Harrastaa liikuntaa, kuten saliharjoittelua.

 Kuntalaisena pyrkii vaikuttamaan myös oman asuinalueensa asioihin: on taloyhtiön hallituksessa ja osallistuu asuinalueensa projekteihin.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Rappukäytävään leijaili kuukausien ajan sietämätön haju – Vuokralainen tuhosi töölöläisasunnon jätteillä betoniseiniä myöten

    2. 2

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    3. 3

      ”Vielä alkuillasta pystyi hengittämään normaalisti”– Kim Masalin jäi hiekkamyrskyn takia perheineen jumiin Teneriffan lentokentälle

    4. 4

      Myrskysää ei jätä Suomea rauhaan: Vesi nousi melkein Helsingin Kauppatorille, yöllä tuuli voimistuu osassa Suomea jopa vaarallisen voimakkaaksi

    5. 5

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    2. 2

      Rappukäytävään leijaili kuukausien ajan sietämätön haju – Vuokralainen tuhosi töölöläisasunnon jätteillä betoniseiniä myöten

    3. 3

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    4. 4

      Lätkäjätkät edustavat kaikkea, mikä suomalaisessa miehisyydessä on pielessä, sanoo kirjailija Juhani Brander

    5. 5

      Puolisottomuus on yleistynyt kolme­kymppisillä lyhyessä ajassa: ”Parisuhteiden dynamiikka vaikuttaa syntyvyyteen”, tutkija sanoo

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    3. 3

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    4. 4

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    5. 5

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    6. Näytä lisää