Espoo    |   HS Espoo

Merja Miettunen väsyi kaatamaan kaljaa ja perusti kahvilan – vanhat janoiset asiakkaat anelevat yhä leipuria asentamaan oluthanan

Merja Miettunen perusti hetken mielijohteesta kahvilan Karakallion ostarille. ”Hetkeäkään ei ole kaduttanut”, hän sanoo. Asiakkaat ovat pyytäneet sinne oluthanaa, mutta sitä Miettunen ei asenna.



”Merja, yksi pyyntö mulla olisi. Hanki ne a-oikeudet ja sivuapteekki.”

Iäkäs mieshenkilö pysähtyy kahvilanomistaja Merja Miettusen eteen ja esittää kainon, joskin pontevan, toivomuksen.

Miettunen nauraa ja puistelee päätään. Tämän pyynnön hän on kuullut ennenkin.

”Ei Pekka, ei tule, ei tule niitä”, hän sanoo hyväntahtoisesti.

Kun Miettunen reilu vuosi sitten avasi pienen kahvilan Karakallion ostarille, vanhan apteekin tiloihin, veikkasi moni Miettusen tuttu, että pian kahvilasta löytyy myös kaljahana. Olihan Miettusella takanaan pitkä työrupeama espoolaisissa baareissa. Sen sijaan leipomista, mikä on kahvilan pyörittämisessä aika oleellinen taito, Miettunen ei ollut koskaan harrastanut.

Mutta Miettunen on pitänyt päänsä. Vanhan kaljan sijaan ostarin kahvilassa tuoksuvat kanakeitto ja tuoreet munkit.

”Baari kävi kyllä mielessä, että jos tämä kahvilajuttu ei toimi, niin se ainakin toimisi. Mutta ei tämän ikäisenä enää jaksaisi sellaista, että menisi kaikki illat. Tällä pääsee helpommalla”, Miettunen sanoo.

Aamuvirkku Miettunen kyllästyi baari- ja ravintolatyön vaatimaan yökukkumiseen. Kahvilan aikaiset aamut sopivat hänelle paremmin. Sitä paitsi kaikkien baarien tiskien takana vietettyjen vuosien jälkeen kahvilan pyörittäminen on mukavaa vaihtelua.

”Nyt on ihanaa olla pullantuoksuinen!”


Vanhojen ostareiden kohdalla puhutaan usein pubistumisesta. Kun muut palvelut katoavat, jäljelle jäävät enää baarit. Karakallion ostarilla palvelut ovat säilyneet kohtalaisen hyvin, vaikka apteekin lopettaminen asukkaita harmittaakin. Kahvila on ollut toivottu lisä ostarin tarjontaan, Miettunen uskoo.

”Sen verran Karakalliota tiesin, ettei täällä ollut paikkaa, minne mennä kahville ja että sellaiselle varmasti olisi kysyntää. Tästä ympäriltä monilta asuinalueilta on tullut asiakkaita, jotka ovat sanoneet, että miksi heillä ei ole tällaista. Paljon on sellaisia, jotka haluavat käydä nimenomaan kahvilassa.”



Karakallion asukkaista melkein viidennes on jo eläkeiässä. Se näkyy myös kahvilassa. Haastatteluhetkellä naapuripöydässä kolmen vanhemman herrasmiehen seurue keskustelee lääkäripulasta ja eläkkeistä.

”Aina joskus käy parikymppisiä hakemassa kahvin mukaan, mutta kyllä se enimmäkseen on iäkkäämpää väkeä. Yksinäisille tämä on myös paikka, missä kohdata muita ihmisiä”, Miettunen pohtii.

Se, että asiakaskunta koostuu lähinnä varttuneemmasta väestä, sopii Miettuselle mainiosti. Ennen kahvilan perustamista hän mietti myös hoitoalalle kouluttautumista ja vanhustyöhön hakeutumista.

”Olen aina tykännyt toimia vanhusten kanssa. Tässä sitä saa nyt tehdä. Täällä käy mukavia asiakkaita, joiden kanssa tulee puhuttua kaikenlaista. On ihanaa, että pystyy juttelemaan rauhassa ihmisten kanssa.”


59-vuotias Miettunen on ehtinyt vuosien varrella tehdä monenlaista: hän on työskennellyt muun muassa lähettinä, osastosihteerinä ja ravintoloissa eri tehtävissä. Juuri ennen kahvilan perustamista hän teki töitä siskonsa grillillä.

Omasta kahvilasta Miettunen ei ollut koskaan erityisemmin haaveillut, mutta kun Karakallion ostarilta viime syksynä jäi tyhjäksi apteekin vanha liiketila, heräsi Miettusen mielessä ajatus: mitä jos tilaan perustaisi kahvilan?

Miettusen setä on omistajana Karakallion ostoskeskuksen kiinteistössä. Miettunen kysyi sedältään, ottaisiko tämä Miettusen kahvilan vuokralaiseksi ostarille.

”Setä antoi minulle tämän mahdollisuuden. Kyllä siinä tuli monta kertaa sellainen olo, että olenkohan nyt ihan järjissäni. Mutta olisi jäänyt harmittamaan, jos en olisi tähän ryhtynyt.”

Apteekin jäljiltä tila piti remontoida kahvilalle sopivaksi. Asiakkaille piti rakentaa wc ja keittiö laittaa kuntoon. Remonttiin meni noin kuukauden verran, ja siitä huolehti Miettusen puoliso. Miettusella oli sillä aikaa tärkeämpääkin tekemistä: hänen piti opetella leipomaan.

”En olisi koskaan ajatellut, että leivon. Minun poikanikin sanoivat, että ethän sä äiti leivo. Mutta kaiken oppii, kun vain tarpeeksi yrittää.”

Nyt Miettuselta sujuvat jo munkit, korvapuustit, sämpylät ja kuivakakut.

”Kuukauden aikana harjoittelin kaikki. Meni hetken aikaa ennen kuin sain munkista sellaisen kuin halusin. Miesreppana joutui maistamaan aika monta eri versiota”, Miettunen sanoo ja nauraa.

Kahvilan yksivuotissynttäreitä vietettiin vuoden vaihteessa. Ensimmäinen vuosi on mennyt ihan mukavasti, mutta ”mikään kultakaivos kahvila ei ole”, kuten Miettunen asian muotoilee.

”En ole vielä pystynyt nostamaan itselleni palkkaa tästä. Nyt tulevan vuoden aikana olisi hyvä ruveta saamaan itsekin tästä jotain. Yleensä siinä menee noin puolitoista vuotta, että näkee, mihin suuntaan ollaan menossa.”

Kahvila on Miettusen eläkeprojekti, tai tarkemmin sanottuna tapa työllistää itsensä eläkeikään asti. Karakallion ostoskeskus on tarkoitus jossain vaiheessa purkaa, ja Miettusen tavoitteena on olla ostarilla loppuun saakka.

”Siitä on sitten hyvä jäädä eläkkeelle. Toki jos asiakasmäärät eivät tästä kohene, pitää ehkä vähän katsoa aukioloaikoja. Mutta positiivisin mielin tässä mennään eteenpäin. Ensimmäinen vuosi on näyttänyt, etten tässä turhaan ole.”

Miettunen otti yrityksen perustamista varten pienen pankkilainan, mutta muuten pelissä ovat lähinnä kahvilan eteen tehdyt omat työtunnit.

”Sanon aina, että jos putoan, niin en ainakaan putoa korkealta.”


Miettunen keksii kahvilayrittäjän arjestaan vain yhden huonon puolen. Koska yrittäjä on lähes aina itse paikalla kahvilassa, syö hän myös lounaansa siellä. Ja koska tarjolla on joka tapauksessa keittolounas, olisi hölmöä olla syömättä itse kokattua keittoa. Mutta kun on elänyt keitoilla vuoden, alkaa niihin väkisinkin vähän kyllästyä.

Viime keväänä Miettunen palkkasi TE-toimiston tuella kahvilaan apuvoimaksi tutun pitkäaikaistyöttömän, mikä mahdollisti satunnaisten vapaapäivien viettämisen. Silloin ei lounaaksi syödä keittoa.

”Herranjumala, oli ihanaa, kun ei tarvinnut syödä keittoa vaan sai syödä makkaraperunat tai pihvin. Ei sitä ihminen voi keittoa ihan joka päivä syödä”, Miettunen sanoo ja nauraa taas.

Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Puiden takana on varjeltu salaisuus: Espoossa on Lego-taloilta näyttävä asuinalue, jonka vain paikalliset tietävät ja pitävät sitä ihmeenä

    2. 2

      37-vuotias Reetta Ek alkoi tuntea iltaisin olonsa oudoksi – Kun lääkäri kertoi syyn, Ek tunsi syöksyvänsä kohti vanhuutta

      Tilaajille
    3. 3

      Koronavirus voi Suomessakin sulkea kouluja ja päiväkoteja – tartuntatautilaki tarjoaa viranomaisille järeät keinot

    4. 4

      Tämä oli mahdollista vielä 1974: Liikemiehet katsoivat strippareita ja nielivät sinisiä enkeleitä – Kuvat näyttävät yöelämän keskuksen, jonne vaellettiin kaukaa

    5. 5

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Influenssaan kuolee Suomessakin joka vuosi satoja ihmisiä – Onko koronavirus influenssaa tappavampi?

    2. 2

      Jari Sillanpään syytteestä uutta tietoa: Tilasi hierojan kotiinsa ja harrasti tämän kanssa seksiä, paikalla ollut lapsi otti kuvia tilanteesta

    3. 3

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    4. 4

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    5. 5

      Tämä oli mahdollista vielä 1974: Liikemiehet katsoivat strippareita ja nielivät sinisiä enkeleitä – Kuvat näyttävät yöelämän keskuksen, jonne vaellettiin kaukaa

    6. Näytä lisää
    1. 1

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    2. 2

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    3. 3

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    4. 4

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    5. 5

      ”Ovi avattiin, ja esiin työntyi pistin” – Toimittaja Jussi Konttisen isä joutui kuusi­vuotiaana venäläisten vanki­leirille, jolta moni lapsi ei selvinnyt

      Tilaajille
    6. Näytä lisää