Katosta roikkuu helmiä, naulakko on täynnä värikkäitä huiveja ja sermin päälle on levitetty kravatteja. Peilipöydällä on iso valikoima erivärisiä kynsilakkoja ja monenlaisia voiteita.
Oven vieressä on vanha mankka. Viherlaakson muistipalvelukeskuksen Salasalonki-nimisessä kauneussalongissa taustalla soi musiikki, joka on kaikkea muuta kuin tuoreimpia hittibiisejä.
Nyt musiikki kuitenkin hautautuu hetken kaoottisuuteen. Olemme ahtautuneet kuvaajan kanssa ylimääräisinä pieneen huoneeseen neljän hoitajan kanssa, ja tilaan saapuu lisäksemme kolme asiakasta.
Menee jonkin aikaa ennen kuin kaikki ovat asettuneet aloilleen. Muistisairaille tällaiset tilanteet saattavat olla aluksi hämmentäviä. Osalle paikka on tuttu, mutta se on saattanut jo kadota mielestä.
Salasalonki on rakennettu entiseen varastohuoneeseen. Kuva: Rio Gandara / HS
Unohtamisella ei kuitenkaan ole nyt väliä.
Viherlaakson muistipalvelukeskuksen palveluvastaavan Heidi Leppäsen mukaan tärkeintä on tuottaa ihmiselle hyvää oloa.
”Useinhan hoitotyö on vähän semmoista, että tullaan ja nyt hoidetaan ja nyt tehdään asioita. Vaikka hoidetaan hellästi, avustamista ei välttämättä koeta kovin miellyttävänä. Siinä mennään kuitenkin intiimialueelle ja ihminen joutuu luopumaan itsemääräämisoikeudestaan”, Leppänen kertoo.
”Täällä Salasalongissa voidaan tukea kohtaamista ja vuorovaikutusta hoitajan kanssa.”
Mikäli on seurannut vanhustenhoidosta käytyä julkista keskustelua, aito vuorovaikutus ja kiireettömät kohtaamiset eivät todella ole hoitotyössä mikään itsestäänselvyys. Nyt käsillä onkin mahdollisesti malliesimerkki siitä, mitä työ parhaimmillaan on silloin kun kohtaamiselle on raivattu aikaa ja tilaa. Asiakkaita ei ole haettu tänne avustettaviksi, vaan hemmoteltaviksi.
Pienessä huoneessa on mahdollisuus viettää rauhallista laatuaikaa yhdessä ilman, että huomio harhautuu muualle. Jenni Tommila (vas.), Marianne Kolkka, Merlin Rõõm, Niina Haaranen ja Margit Nylund ovat keskittyneet puuhiinsa. Kuva: Rio Gandara / HS
Hemmottelu voi tarkoittaa hierontaa, meikkausta tai käsien rasvaamista. Se voi tarkoittaa myös pelkkää musiikin kuuntelemista tai oikeastaan mitä tahansa, mikä tuntuu kyseisellä hetkellä sopivalta. Oleellista on kuunnella asiakkaan toiveita. Se vaatii kykyä lukea tilanteita ja ihmisiä.
”Haluaisitko, että kädet tai kasvot rasvattaisiin?” Niina Haaranen kysyy Margit Nylundilta.
Aluksi Nylund on sitä mieltä, ettei tarvitse mitään. Pian hän kuitenkin myöntää olevansa ”kuiva muija” ja Haaranen naksauttaa rasvatuubin korkin auki.
Vieressä Jenni Tommila pyytää Marianne Kolkkaa kallistamaan päätään hieman taaksepäin ja rupeaa levittämään meikkivoidetta tämän kasvoille.
Täällä on lupa vaihtaa rooleja. Entisessä varastohuoneessa muistisairaista tulee kauneussalongin asiakkaita ja lähi- ja sairaanhoitajista jalkahoitajia, kampaajia tai meikkaajia, eikä koulutuksella ole väliä.
Marianne Kolkka meikattavana Salasalongissa. Kuva: Rio Gandara / HS
Hoitajat ovat myös löytäneet salongista itselleen sopivimmat tehtävät. Tommila esimerkiksi kertoo vastaavansa useimmiten meikkauksesta ja hiuksista.
Youtuben ohjevideoista on ollut hänelle hyötyä.
”Se on se prosessi, joka merkitsee”, Tommila nauraa ja painottaa, ettei ole ammattimeikkaaja.
Toisaalta monenlaista ammattitaitoakin on: lähihoitaja Merlin Rõõm hoitaa parhaillaan kolmannen asiakkaan jalkoja. Hän on juuri valmistunut jalkojenhoitajaksi. Muistikeskuksella käy myös maksullinen jalkojenhoitaja, mutta kaikilla asiakkailla ei ole mahdollisuutta maksaa hoidoista. Siksi Rõõm tekee kauneussalongissa pienimuotoisia jalkahoitoja ilmaiseksi.
Sari Mustonen taas hieroo ja antaa lämpöhoitoja.
Merlin Rõõm on vastavalmistunut jalkahoitaja. ”Olette te ihania”, jalkahoidon saanut Liisa antoi palautetta hoitajille. Kuva: Rio Gandara / HS
Idea kauneussalongista syntyi viime kesänä. Silloin Viherlaaksossa järjestettiin asiakkaille hemmottelupäivä: tarjottiin kakkua ja kuohuviiniä, lakattiin kynsiä ja laittauduttiin.
Asiakkaat olivat päivän jälkeen silmin nähden rentoutuneita ja tyytyväisiä. Mustonen totesi tuolloin, että vastaavalle toiminnalle täytyisi saada pysyvämpi tila. Ajatus oli palveluvastaava Heidi Leppäsen mielestä hyvä.
Ensimmäisenä laitettiin ilmoitus Facebookin Roskalava Espoo -ryhmään. Ryhmän kautta löytyi paljon tavaraa, ja pian sitä saatiin muualtakin.
”Laitoimme aika hävyttömästi yhteistyöpyyntöjä joka puolelle, ja melko monet yritykset suostuivat tukemaan tätä”, Mustonen sanoo.
Esimerkiksi Soukan apteekki lahjoitti tuotteita kauneussalongin käyttöön. Koruja, huiveja ja huonekaluja saatiin lahjoituksina henkilökunnalta ja ystäviltä. Suurin osa tavaroista onkin kierrätettyjä.
Niina Haaranen antaa Margit Nylundille päähieronnan. Kuva: Rio Gandara / HS
Varastona toiminut huone oli vielä kesällä lattiasta kattoon täynnä, joten kului aikaa, ennen kuin kaikki saatiin järjestykseen. Pikkuhiljaa silmiltä piilotettu romu vaihtui silmiä hiveleviin asioihin.
Sen jälkeen paikkaa on esitelty myös asiakkaiden omaisille.
Mustosen mukaan on tyypillistä, että omaisilla on huono omatunto, kun he joutuvat jättämään esimerkiksi puolisonsa keskukseen. Huolet ovat kuitenkin hälvenneet, kun he ovat nähneet, mitä kaikkea keskuksessa järjestetään.
”He näkevät, että ’ai, täällä järjestetään tällaistakin, kyllä se meidän Ville tai Maija varmaan tykkää tästä’. Se helpottaa [hoito]jaksolle jättämistä”, Mustonen sanoo.
Tällä hetkellä huone on käytössä lähes päivittäin.
Muistisairaudet muuttavat ihmisen käyttäytymistä ja olemusta. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi apaattisuus, levottomuus ja ahdistuneisuus. On myös tavallista, että ilmeet vähenevät sairauden edetessä.
Juuri ilmeiden kautta hoitajat saavat konkreettisen todisteen kohtaamisen onnistumisesta.
Salongissa riittää niin paljon koruja ja huiveja, että toisinaan asiakkaat saavat pitää ne. Näin tehdään erityisesti syntymäpäivinä. Kuva: Rio Gandara / HS
Ja tässä se todiste nyt on: Kolkan meikki on valmis, ja hiuspantaa on vaihdettu kerran Tommilan todettua ensimmäisen vaihtoehdon olleen ”liian teini”. Päälle on löytynyt sininen samettipaita ja siihen sointuva huivi. Kolkan uutta olemusta ihaillaan ääneen. Salongissa naureskellaan ja Kolkka hymyilee peilikuvallensa.
Hetki on ilahduttava, eikä alun levottomasta tunnelmasta ole tietoakaan.
”Tässä on jotain aitoa. Ei vain istuta kaikki jossain ringissä ja heitetä palloa”, Tommila sanoo.
Aidoista kohtaamisista jää myös hoitajille hyvä olo.
Laittautumisen ja hemmottelun jälkeen lähdetään kahville. Silloin saa paistatella hetken huomiossa ja vastaanottaa kehuja muilta keskuksen asiakkailta.
Oikeastaan kukaan ei lopulta vaihtanut roolia, vaan ne riisuttiin. Oltiin ihmisiä ihmisille. Jotain näiden kohtaamisten ja huomioivan kosketuksen tärkeydestä kertoo myös se, että asiakkaat ovat monesti muistaneet Salasalongin vielä seuraavanakin päivänä.
Salasalongin asiakkaat saavat antaa palautetta hoidosta emoji-lasien avulla. Suosituin on sydänsilmäinen emoji. Kuva: Rio Gandara / HS
