Suomen ensimmäiset festarit järjestettiin yllättävässä paikassa – Harvinaiset kuvat näyttävät, miten kansainvälinen supertähti kyyhöttää espoolaisen puun juurella - Espoo | HS.fi
Espoo|HS Espoo

Suomen ensimmäiset festarit järjestettiin yllättävässä paikassa – Harvinaiset kuvat näyttävät, miten kansainvälinen supertähti kyyhöttää espoolaisen puun juurella

Vuonna 1966 Espoossa järjestettiin Helsinki Folk Festival, jota pidetään Suomen ensimmäisenä populaarimusiikin festivaalina. Tuomo Okkonen ei tiennyt tekevänsä historiaa, kun hän kuvasi tapahtumaa.

Helsinki Folk Festival kokosi useita satoja nuoria Espoonlahteen toukokuussa 1966. Kuvassa keskellä Guldgurkorna-yhtyeen Martti Launis ja Hootenanny Triossa vaikuttanut Keijo Räikkönen

Julkaistu: 5.6. 2:00, Päivitetty 8.6. 15:06

Sää oli sellainen kuin toukokuussa usein on: aurinkoinen, mutta lämpötila jäi kuitenkin alle kymmenen asteen. Ihmisten päällä näkyi takkeja ja villapaitoja, mutta pipot ja hanskat oli jätetty kotiin. Jollakulla oli jopa aurinkolasit.

”Ahava puhalsi, se ei ollut mikään kevättuulonen”, kirjoittaa Heikki Harma, eli Hector vuonna 2017 ilmestyneessä muistelmateoksessaan Asfalttihippi.

Oli helluntai vuonna vuonna 1966 ja satoja folkmusiikista innostuneita nuoria oli kokoontunut Sandvikiin Soukan ja Espoonlahden rajalle kuuntelemaan musiikkia, soittamaan ja laulamaan, keskustelemaan ja viettämään aikaa yhdessä.

Heidän joukossaan oli myös Hector, 19-vuotias muusikko, jonka käännöskappale Palkkasoturi oli noussut alkuvuodesta listojen kärkeen Suomessa.

Sanvikissa järjestetty tapahtuma oli Helsinki Folk Festival, Suomen ensimmäinen populaarimusiikin festivaali.

Helsinki Folk Festival -tapahtuman mainos Helsingin Sanomissa.

”En ole tullut ajatelleeksi, että se olisi ollut ensimmäinen sen tyyppinen tapahtuma. Mutta niin se taisi olla, ettei muita vastaavia ollut silloin.”

Juhani ”Jussi” Joutsenniemi kuulostaa yllättyneeltä puhelimessa. Olen juuri kysynyt häneltä, miltä tuntuu ajatus siitä, että on ollut 22-vuotiaana järjestämässä Suomen ensimmäistä populaarimusiikin festivaalia.

Alkuun Joutsenniemi ei meinaa edes uskoa, että Helsinki Folk Festival olisi ollut lajissaan ensimmäinen. Mutta niin se vain oli. Pori Jazz järjestettiin myöhemmin saman vuoden kesällä, Turun Ruisrock vasta vuonna 1970.

Idea folkfestivaalista oli syntynyt edellisenä kesänä. Joutsenniemi ja hänen yhtyeensä Hootenanny Trio oli kiertänyt Englannissa folkfestivaaleilla yhdessä Guldgurkorna-yhtyeen ja Anki Lindqvistin kanssa.

Englannin folkfestivaalit tekivät vaikutuksen. Jotain tällaista olisi hienoa saada myös Suomeen.

Joutsenniemi oli jo jonkin aikaa pyörittänyt folkklubia Helsingissä. Klubi-iltoja oli järjestetty muun muassa Munkkiniemessä. Juuri Munkkiniemen klubi-illoissa keksittiin, että tulevan kesän folkfestivaali voitaisiin pitää Espoossa Sandvikissa.

”Munkkiniemen yhteiskoulussa oli innokkaita folkkonserttien järjestäjiä. Siellä oli joku, joka tiesi, että Sandvik olisi idyllinen paikka järjestää tällaista festivaalia”, Joutsenniemi muistelee.

Nykyään paikkaa nimeltä Sandvik ei enää Espoonlahdesta löydy. Siitä on muistona enää paikannimet Sandvikparken (Santalahdenpuisto) ja Sandvikinniemi.

Maisemakin on 1960-luvusta muuttunut, mutta festivaalin paikka on ollut Soukanlahden rannalla, nykyisen Ristiniementien kupeessa.

Joutsenniemi muistelee, että osallistujat olisivat yöpyneet alueella olleissa pienissä rakennuksissa. Mitään rakenteita, kuten katsomoa tai katettua esiintymislavaa, ei ollut.

”Istuin jollakin pientareella sadan metrin päässä raakapuusta kyhätystä avolavasta”, Hector kirjoittaa muistelmissaan.

Järjestäjien onneksi helluntai vuonna 1966 oli poutainen.

”En muista, että meillä olisi ollut mitään suunnitelmaa siltä varalta, että olisi satanut kaatamalla”, Joutsenniemi sanoo ja nauraa.

Festivaalia varten oli järjestetty bussikuljetus Kampintorilta Helsingistä.

”Eväiksi on syytä varata makuupussi ja kitara”, kirjoitettiin Helsingin Sanomien ennakkojutussa 28. toukokuuta.

Yleisradio buukkasi Helsinki Folk Festival -tapahtumaan suositun folkmuusikon Buffy Sainte-Marien.

Festivaalin ehdoton pääesiintyjä oli kanadalais-amerikkalainen folkmuusikko ja kansalaisaktivisti Buffy Sainte-Marie. Yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan on vuonna 1964 julkaistu Universal Soldier.

Juuri Universal Soldierin suomenkielinen versio Palkkasoturi oli nostanut nuoren Hectorin musiikkilistojen kärkeen.

Ja nyt Hector istui pientareella viileässä mutta aurinkoisessa toukokuun säässä ja katsoi, kuinka Buffy Sainte-Marie esitti Universal Soldierin espoolaisessa maalaismaisemassa.

”Kuulin hänen mainitsevan nimeni aloittaessaan The Universal Soldierin. Olin todella tohkeissani. Kukaan ei tunnistanut tai noteerannut minua siellä muutaman sadan ihmisen yleisön joukossa, mutta itse levitoin ja näytin lavan suuntaan varovaisesti peace-merkkiä...’Your Hector is somewhere out there...’, sanoi Buffy. Voitte vain kuvitella, miltä tuntui kuulla nuo sanat juuri 19 vuotta täyttäneenä teiniurpona”, Hector kirjoittaa muistelmissaan.

Muistelmissaan Hector kertoo, kuinka hän oli Helsinki Folk Festival -tapahtumassa jännityksessään unohtanut juuri kirjoittamansa käännöstekstin Paul Simonin kappaleeseen April Come She Will. Niinpä hän päätyi esittämään kappaleen englanniksi.

Buffy Sainte-Marie oli sen verran kova nimi, että festivaalin järjestäjien omat verkostot ja rahat tuskin olisivat riittäneet lennättämään muusikkoa Suomeen. Yleisradion kanssa oli sovittu festivaalin taltioimisesta, ja aloite Buffy Sainte-Marien kutsumisesta esiintymään tuli nimenomaan Yleltä, Joutsenniemi muistelee.

”Ryhdyimme riittävän ajoissa keskustelemaan Yleisradion kanssa siitä, että festivaali taltioidaan, ja sitten jossain vaiheessa heille tuli idea, että Buffy Sainte-Marie olisi hyvä saada esiintymään. Yleisradio kustansi täysin hänen tänne tulemisensa ja esiintymispalkkionsa.”

Myöhemmin Sainte-Marie jatkoi uraansa lauluntekijänä, televisioesiintyjänä ja aktivistina. Hän voitti Oscar-palkinnon kappaleestaan Up Where We Belong, joka soi Joe Cockerin ja Jennifer Warnesin esittämänä elokuvassa Upseeri ja herrasmies vuonna 1982.

Muita festivaalin esiintyjiä olivat muun muassa Anki, Päivi Paunu, Jukka Kuoppamäki, Hootenanny Trio, Guldgurkorna – ja tietysti Hector.

”Tapahtuma ei ollut riehakas. Kyseessä ei ollut mikään rockfestivaali. Ihmiset istuivat maassa ja kuuntelivat musiikkia. Tunnelma oli enemmänkin harras”, Joutsenniemi muistelee.

Hootenanny Trio, eli Keijo Räikkönen, Pertsa Reponen ja Jussi Joutsenniemi. Jussi Joutsenniemi toimi Helsinki Folk Festival -tapahtuman puuhamiehenä.

Englantilaisilta folkfestivaaleilta oltiin saatu idea siitä, että festivaaliin kuuluu muutakin kuin keikkoja. Ohjelmassa oli muun muassa työpajoja, keskustelutilaisuuksia ja yhteislaulua.

”Taisin itse opettaa kitaransoittoa ja Pertti ”Pertsa” Reponen banjonsoittoa. Erkki Ala-Könni oli pitämässä esitelmää kansanmusiikista.”

Tuohon aikaan Hootenanny Triossa soittanut Reponen tuli myöhemmin tutuksi muun muassa sanoittajana ja television viihdeohjelmien käsikirjoittajana ja tuottajana.

Ala-Könni puolestaan oli kesällä 1966 jo 55-vuotias arvostettu kansanperinteen tutkija ja Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen johtaja.

”Minuun teki vaikutuksen se, miten arvokas Alakönni otettiin nuorison keskuudessa vastaan. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että hänkin koki tapahtuman omakseen”, Joutsenniemi sanoo.

Helsinki Folk Festival -tapahtumaan osallistui useita satoja nuoria eri puolilta pääkaupunkiseutua.

Helsinki Folk Festivalin yleisössä oli 15-vuotias Tuomo Olkkonen. Hänellä oli mukanaan kamera, jolla hän taltioi festivaalitunnelmia. Kaikki tämän jutun valokuvat ovat Olkkosen ottamia. Olkkosen kuvia Helsinki Folk Festival -tapahtumasta on julkaistu aiemmin muun muassa Seurassa.

”Kun jostain sattui silmiin, että Buffy tulee esiintymään, oli aivan selvää, että tuonne pitää päästä”, Olkkonen muistelee.

Vanhemmat eivät antaneet Tapiolassa asuneelle Olkkoselle lupaa jäädä yöksi Sandvikiin, joten isä heitti hänet autolla festivaalialueelle.

”Nuori folkyleisö oli hyvin rentoa. Tunnelma oli mukava ja välitön. Siellä ei ollut yhtään sellaista, että olisi katsottu nokkaansa pitkin. Buffykin poseerasi ja jakoi nimmareita.”

Buffy Sainte-Marie jakoi festivaaleilla nimikirjoituksia ja jutteli yleisön kanssa. 15-vuotias Tuomo Olkkonen kuvasi hänet festivaalialueella.

15-vuotiaan Olkkosen englannintaito ei riittänyt keskusteluun Buffyn kanssa, mutta kuvia hän otti.

”Buffyn keikka oli todella vaikuttava. Hän soitti suujousta ja välillä kitaraa.”

Olkkonen oli ollut edellisenä kesänä katsomassa The Animals -yhtyettä Linnanmäellä Helsingissä ja The Rolling Stonesia Porin Yyterissä. Helsinki Folk Festival oli kuitenkin uusi kokemus.

”Tiesin, että tämä tullaan muistamaan, kun oli isompi joukko esiintyjiä. Mutta kuvat pysyivät vuosikymmeniä jemmassa. Populaarimusiikin arvostus ei 1960- ja 1970-luvuilla ollut kovin hääppöistä, ja yliopistolliseen tutkimukseen se on kuulunut vasta 1990-luvulta lähtien. En ole rinta rouheana tuolla kulkenut kuuluttamassa folkkuvista”, sanoo Olkkonen, joka on tehnyt pitkän uran historioitsijana.

”Nyt olen kyllä ihan tyytyväinen, että siellä kameran kanssa silloin kesällä 1966 kuljin.”

Ja syytä ollakin. Olkkosen Espoon Sandvikissa ottamiin valokuviin on tallentunut merkittävä pala suomalaisen populaarikulttuurin historiaa.

Luitko jo nämä?

Espoo - luetuimmat