Espoolaisella torilla on aukko, joka ylhäältä katsottuna paljastaa yllättävän näyn – Harva tietää, että se on kaupunki­rakentamisen tarkkaan mietitty taidonnäyte - Espoo | HS.fi
Espoo|HS Espoo

Espoolaisella torilla on aukko, joka ylhäältä katsottuna paljastaa yllättävän näyn – Harva tietää, että se on kaupunki­rakentamisen tarkkaan mietitty taidonnäyte

Parikymmentä vuotta sitten Espoossa päätettiin siirtää puron uomaa – syntyi flyygelinmuotoinen aukko, jossa kaupunki ja luonto kohtaavat yllättävällä tavalla

Ratsutorin allas näyttää Sellon kattopysäköinnistä katsottuna flyygeliltä. Sen pohjalla virtaa Monikonpuro.

Julkaistu: 8.7. 12:25

Se on kuin suihkulähde tai vesiallas keskellä kivistä Ratsutoria, aivan kauppakeskus Sellon oviaukkoa vastapäätä Leppävaarassa. Paitsi että tämän altaan vesi ei solise kesynä suihkulähteen sinisenä vaan virtaa ja ryöppyää sateen jälkeen villinä ja ruskeana.

Ylhäältä päin tarkasteltuna allas muistuttaa flyygeliä. Sen pyöreät muodot ovat tarkkaan rajatut, ja kaiteista riippuvat kukkaistutukset. Altaan pohjalla vallitsee toisenlainen maailma: siellä rehottaa kirkkaan vihreänä hohtavaa kasvillisuutta. Kasvaapa joukossa pari pientä leppääkin.

”Kyllä sitä monet ihmettelevät, miksi siellä on allas, jossa on rytökasvillisuutta pohjalla”, sanoo asemakaavapäällikkö Ossi Keränen Espoon kaupungilta.

Hän tietää, ettei Ratsutorin allas ole mikä tahansa tavallinen kaupungin vesiaihe, torin keskellä oleva kesy suihkulähde. Se on harvinainen ikkuna ainutlaatuisen kaupunkiluontoon. Altaan läpi virtaa Monikonpuro. Se on yksi pääkaupunkiseudun arvokkaista kaupunkipuroista ja nykyään myös taimenten koti.

Ratsutorin kohdalla puro on osa urbaania espoolaismaisemaa. Se, että puro virtaa Ratsutorin läpi flyygelinmuotoisessa altaassa, on hyvä esimerkki siitä, miten kasvavaa kaupunkia ja luontoa on yritetty sovittaa yhteen. Tätä yhteensovittamista pohti parikymmentä vuotta sitten muun muassa nykyinen asemakaavapäällikkö Keränen.

Alun perin Monikonpuro virtasi lähempänä junarataa. Sen uoma kulki suurin piirtein siinä kohtaa, jossa matkustajat vaihtavat nyt junasta bussiin.

Uusi kauppakeskus ja joukkoliikenneterminaali haluttiin kuitenkin rakentaa rataan kiinni, ja 1990-luvulla puroa päätettiin siirtää. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Oli purojen uomia siirretty aikaisemminkin.

Alkuperäinen ajatus oli, että uoman siirron yhteydessä Monikonpuro pantaisiin radan eteläpuolella kokonaan putkeen. Tämä johtui siitä, että alueella oli isoja korkeuseroja. Paikoin puro virtasi lähes kuusi metriä alempana kuin junarata ja radan kanssa samaan tasoon tehtävät rakennukset.

Ajatus oli, että vain pitkällä ja yhtenäisellä putkella kallistuskulma olisi saatu uudessa uomassa sellaiseksi, että puro olisi voinut jatkaa virtaamista normaalisti.

Leppävaarankadun vieressä Monikonpuro kulkee avouomassa, joka muistuttaa vallihautaa.

Käytännössä tämä olisi tarkoittanut purolle yli kilometrin matkaa pimeässä putkessa. Siitä eivät alueen asukkaat eivätkä kaikki päättäjät pitäneet. Monikonpurosta haluttiin myös avouomaa näkyville.

”Siinä oli aika paljon lisähaastetta. Näytti siltä, että avouomasta tulisi vain hirveän syvä kolo, jonka pohjalla on vähän vettä. Ei sellaisesta meinannut saada kaupunkikuvallista vesiaihetta millään.”

Lopulta Keränen kollegoineen keksi ratkaisun: he pilkkoivat putken kahteen osaan. Näin kallistuskulmaa saatiin loivemmaksi ja puro Ratsutorin kohdalla noin kaksi metriä lähemmäs maanpintaa. Samalla syntyivät Soittokunnanpuiston tekokoski, Leppävaarankadun vieressä olevat vallihaudat ja Sellon edustan flyygelinmuotoinen aukko eli Ratsutorin tekokoski, Ratsukoski.

Sitä, mistä idea Ratsutorin tekokosken flyygelinmuotoisesta aukosta tuli, Keränen ei enää muista.

”Muistaakseni Sellon suunnitelleet arkkitehdit Helin & Co -toimistosta keksivät, että siinä voisi olla joku muoto. Sellon nimeä ei vielä silloin ollut tiedossa, mutta se kyllä tiedettiin, että siihen yhteyteen tulee musiikkisali, joten ehkä se muoto on voinut liittyä siihen.”

Lopputulokseen – ja erityisesti Ratsutorin altaaseen – Keränen on tyytyväinen.

”Siinä pääsee kivasti portaita pitkin ihan veden äärelle. Kävin yhtenä kesänä siinä itsekin katselemassa, näkyykö pohjaan. Siinä on myös jännä akustiikka, kun on siellä puron äärellä.”

Hän uskoo, että Monikonpuron kanssa päädyttäisiin hyvin samankaltaiseen lopputulokseen, jos aluetta rakennettaisiin nyt. Ainoastaan prosessi saattaisi olla vähän kivuttomampi, sillä luontoarvot osattaisiin ottaa alusta asti paremmin huomioon.

Monikonpuron siirtäminen avouomaan maksoi lopulta yli kaksi kertaa enemmän kuin mitä puron kuljettaminen putkessa olisi maksanut. Vuosituhannen vaihteessa osa kriitikoista haukkui kallista avouomaa ”hukkaputkeksi”.

”Ilmapiiri on muuttunut 20 vuodessa. Silloin luontoasiat olivat hankkeiden näkökulmasta este ja hidaste. Nyt ymmärretään, että luonto on henkireikä ja osataan arvostaa myös kaupunkiluontoa.”

Sellon länsipuolella sijaitsevalla Leppäviidan asuinalueella Monikonpuro kulkee avouomassa.

Myös kalatalousasiantuntija Henrik Kettunen on sitä mieltä, että lopulta Monikonpuron uoman siirto sujui hyvin. Hän on seurannut Monikonpuroa ja erityisesti sen taimenia vuosikymmenten ajan.

Pieniä kömmähdyksiä toki uoman siirtoon mahtui. Putkeen rakennetut säleiköt esimerkiksi unohdettiin puhdistaa, ja niihin kertyneistä roskista muodostui kaloille vaelluseste. Kokonaisuuteen Kettunen on kuitenkin tyytyväinen.

”Putkea ei ole rakennettu liian kaltevaksi, ja siinä pystyvät nousemaan kaikki kalat. Sadevesikaivojen kansista puroon pääsee valoa, mikä auttaa kaloja. Kalaystävällisenä putkena se on ihan parhaasta päästä.”

Kun Monikonpuron uoma oli siirretty ja laitettu osin putkeen Leppävaarassa, unohdettiin ensin, että putkeen rakennetut säleiköt pitäisi puhdistaa, jottei niihin kertyneistä roskista muodostu vaellusestettä kaloille. Nyt kalat pääsevät kulkemaan Monikonpurossa.

Pari vuotta sitten taimenten siirtoistuttaminen Monikonpuroon tuotti vihdoin tulosta, ja purossa on nyt luontainen taimenkanta ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.

Paraikaa rakennustöitä tehdään Kehä I:n itäpuolella Hatsinanpuistossa, missä uomaa siirretään jälleen. Muutostöillä on todennäköisesti joitain vaikutuksia kalakantaan. Nyt puro ja kalat on kuitenkin otettu suunnittelussa alusta asti huomioon.

”Monikonpuron tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Sinne tulee todennäköisesti 10–15 vuodessa pääkaupunkiseudun runsaslukuisin taimenkanta. Espoolaiset saavat olla tyytyväisiä ja iloisia. Monikonpuro on aivan mahtava luontohelmi”, Kettunen sanoo.

Vilauksen tästä luontohelmestä voi nähdä, kun istuu ostoskassien kanssa Ratsutorin portaille ja katsoo altaaseen, jossa virtaa ruskea vesi. Ehkäpä joskus syksyllä altaassa voi nähdä jopa taimenen.

Monikonpurosta kanava Leppävaaraan

VIIKON PUISTO|Leppäviidan historiallinen Monikonpuro katkaisee arjen

Luitko jo nämä?

Espoo - luetuimmat