Espoossa on baari, joka on toiminut samalla nimellä ja sijainnilla liki 50 vuotta – Lisäksi siellä ”asiakas on aina väärässä” - Espoo | HS.fi
Espoo|HS Espoo

Espoossa on baari, joka on toiminut samalla nimellä ja sijainnilla liki 50 vuotta – Lisäksi siellä ”asiakas on aina väärässä”

Vuodesta 1972 samalla nimellä ja samalla sijainnilla Olarissa toiminut Olarius on paikallinen instituutio. Vuosikymmenien ajan baarissa käyneiden vakiasiakkaiden mielestä Olariuksen säilyminen kertoo alueesta jotain tärkeää.

Kimmo Kulmala on pyörinyt Olariuksessa 1980-luvulta asti. Kulunut kevät oli baarin omistajalle raskas, mutta nyt näyttää taas valoisammalta.

Julkaistu: 10.7. 2:00, Päivitetty 10.7. 8:55

Asiakas on hädin tuskin ehtinyt astua baarin ovesta sisälle, kun Kimmo Kulmala kääntää jo oluthanan kahvaa. Hän tietää, kenelle tulee mitäkin olutmerkkiä.

Osan kanssa Kulmala vaihtaa lyhyesti kuulumiset, osan kanssa koko seremonia – oluen kaato, tuopin ojentaminen ja maksaminen – hoidetaan puhumatta. Sanoja ei tarvita, kun koreografia on yhdessä hiottu saumattomaksi.

”Täytön paikka?” Kulmala kysyy.

”Täytön paikka”, asiakas vastaa.

Kulmala huokaa syvään ja kääntää taas oluthanan kahvaa.

Olarius on melkein yhtä vanha kuin Olarin kaupunginosa.

Perjantaina iltapäivällä sisällä Olarius-baarissa on tyhjää, mutta terassilla paahtavassa helteessä istuu kymmenkunta ihmistä. Kulmala tuntee jokaisen nimeltä. Siksi koreografiakin kulkee niin sujuvasti.

”Mä tunnen nämä tyypit, ja ne tuntee mut. Siinä on se hyvä puoli, että tietää, mitä ne haluaa. Vaikka kyllä ne aina joskus pääsevät yllättämään”, Kulmala sanoo.

Kulmalalla ja Olarin klassikkokapakalla Olariuksella on pitkä yhteinen historia. Ensimmäistä kertaa Kulmala asioi Olariuksessa dj:nä 1980-luvulla.

Vuosien saatossa Kulmala on ehtinyt hääriä Olariuksen tiskin takana useammankin baarin omistajan palkkalistoilla. Alkuvuodesta 2019 hänestä tuli itsestään Olariuksen omistaja, kun baarille kaivattiin jatkajaa.

Olarius on toiminut samalla nimellä ja samalla paikalla vuodesta 1972. Ulospäin baarin ulkonäkö on muuttunut vain vähän. Kuva on vuodelta 2000.

Paikallisille Olarin Ruomelanraitilla sijaitseva Olarius on instituutio. Baari, joka on lähes yhtä vanha kuin koko kaupunginosa. Olarin 50-vuotissyntymäpäiviä vietettiin elokuussa 2019. Olariuksella puoli vuosisataa tulee täyteen vuonna 2022.

Vuonna 1972 auennut Olarius on nähnyt Olarin ja lähiön baarikulttuurin muutoksen. Alun perin ravintolassa sijaitsi keittiö, ja sieltä sai myös ruokaa. Jossain vaiheessa baarin yhteydessä oli leipomo, Kulmala muistelee.

Mutta baarin kulta-aika, se oli 1970 ja 1980-luvuilla. Näin sanovat sekä Kulmala että terassilta tavoitetut, 1970-luvulta asti Olariuksessa asioineet kanta-asiakkaat.

Silloin baarissa toimi yökerho, ja jono baariin kiemurteli pitkin Ruomelanraittia. Diskossa tanssittiin pikkutunneille, eikä kenelläkään ollut kiirettä keskustaan iltaa jatkamaan.

Nyt keikkoja tai erilaisia teemailtoja on vähemmän.

”Bändit eivät enää vedä täällä samalla tavalla kuin ennen. Aika on jättänyt Olariuksen vähän syrjään”, Kulmala sanoo.

Olarius laajeni alakertaan vuonna 1975. Vuosien saatossa alakerrassa on järjestetty muun muassa diskoja, rapkeikkoja ja pidetty tanssikerhoa. Nyt alakerta on pois käytöstä.

Espoossa ei ole kovin monta baaria, jotka olisivat toimineet samalla nimellä ja sijainnilla lähes 50 vuoden ajan. Myös Olariuksen tarina on uhannut tulla päätökseensä useamman kerran. Edellisen kerran sen jatkaminen oli vaakalaudalla pari vuotta sitten.

Siitä, mitä tarkalleen ottaen edellisten omistajien kanssa tapahtui, on hankala saada täyttä varmuutta, mutta Olariuksen vakiväen keskuudessa tarina kerrotaan suurin piirtein näin: Olarin ulkopuolelta tulleet omistajat yrittivät tehdä baarilla nopeasti rahaa, mutta lähiökuppila ei sellaiseen kovin helposti taivu. Lopulta baari keikkui konkurssin partaalla, omistajat kyllästyivät ja panivat lapun luukulle.

Olariuksen tarina olisi voinut päättyä siihen, mutta paikallisten keskuudessa nousi kova halu saada oma lähikuppila pelastettua. Alkuvuodesta 2019 yksi olarilaisista kysyi Kulmalalta, haluaisiko tämä lähteä mukaan pelastamaan Olariusta. Nyt Olariusta pyörittää Kulmalan nimissä oleva kommandiittiyhtiö – käytännössä siis Kulmala. Hän istuu baaritiskin takana seitsemänä päivänä viikossa.

”En ajatellut asiaa sen enempää, kun tähän kysyttiin, ja siksi suostuin. Jos olisin ajatellut, ei me varmaan oltaisi tässä. Vaikka toisaalta, kyllähän Olarius on vähän sellainen sydämen asia”, Kulmala sanoo.

Kulmala muutti Olariin teini-ikäisenä vuonna 1982.

”Äiti vei ensin Pohjanmaalta Ruotsiin ja sitten Olariin. Monta kertaa olen yrittänyt täältä karata, mutta ei se vain onnistu. Joku Olarissa ei vain päästä irti. Parikymmentä vuotta sitten jäätiin pojan kanssa kaksistaan, ja täällä on ollut parhaat paikat olla lapsen kanssa.”

Olariuksen sisätilat ovat muuttuneet paljon vuosien varrella.

Tiskille saapuneella asiakkaalla on Kulmalalle asiaa. Hän on huolissaan terassilla olevasta puutarhakeinusta. Siinä on kuulemma ruuvit vähän löysällä. Asiakas antaa ohjeita siitä, miten keinu kannattaisi korjata.

Kulmala kuuntelee, vastailee ja toteaa lopuksi:

”Etkö sä Juha tiedä, että tää on Suomen ainut baari, jossa asiakas on aina väärässä?”

Asiakkaille kettuilu vaikuttaa olevan osa Kulmalan imagoa. Itse hän kuvailee olevansa tyyppi, jonka huumori on mustaa ja joka sanoo suoraan, mitä ajattelee. Se ei miellytä kaikkia – eikä ihme.

”Varmasti Olarius olisi menestynyt paremmin, jos tiskin takana olisi joku muu. En ole niitä kaikkein pidetyimpiä ihmisiä Olarissa”, Kulmala pohtii.

Kultakaivokseksi ei Olarius ole Kulmalan käsissä osoittautunut.

”Kyllä mä tällä itselleni pystyn juuri palkan maksamaan.”

Kulmalan Olarius on perinteinen lähiöbaari, jossa ”juodaan olutta ja katsotaan formulaa”. Omien sanojensa mukaan mitään ylimääräistä hän ei baariinsa halua.

”Kyllä nämä kaiken maailman bingoja haluaisivat, mutta en mä sellaiseen lähde. Niillä on se taka-ajatus, että ne haluavat palkinnoksi kaljaa, mutta ei sitä hyvää tavaraa pidä ilmaiseksi pois antaa”, Kulmala sanoo ja taputtaa oluthanaa.

Vähän ylimääräistä baarissa kuitenkin on. Lauantaina terassille on tulossa trubaduuri, ja onpahan Olariuksessa perinteisesti kokoontunut tanssikerhokin. Jo useamman vuoden jatkunut perinne oli katkolla keväällä koronaepidemian takia, mutta saattaa elpyä taas, kun tilanne normalisoituu.

Kuluneesta keväästä Kulmalalla ei ole juuri hyvää sanottavaa. Paikoin hirvitti, selvitäänkö pitkästä kiinnioloajasta ollenkaan. Kulmala ehti panna baarin jo myyntiinkin. Nyt näyttää kuitenkin valoisammalta.

”Nyt tuntuu pitkästä aikaa kivalta. Kun avattiin tauon jälkeen, kaikki vakiasiakkaat oli ihan kuin teinejä, jotka eivät olleet aiemmin alkoholia saaneet. Se oli ihan hullua meininkiä”, Kulmala puistelee päätään ja hymyilee.

Entä miten näet Olariuksen ja oman tulevaisuutesi?

Kulmala on hetken hiljaa ja nauraa sitten:

”Molemmat päädytään jossain vaiheessa Honkanummen hautausmaalle. Minä todennäköisesti ensin.”

Vaikka Kulmala vitsailee hautausmaasta, hän on Olariuksen suhteen nuori tekijä. Terassilla istuvat Jukka Laaksonen ja Juha Kaasalainen ovat käyneet Olariuksessa 1970-luvulta asti.

”Meidät on luokiteltu suojelukohteeksi”, Kaasalainen julistaa.

Juha Kaasalainen on käynyt Olariuksessa ensimmäistä kertaa 1970-luvulla, ja baarissa on muun muassa vietetty hänen ensimmäisiä kihlajaisiaan.

Olariuksessa on juhlittu muun muassa Laaksosen syntymäpäiviä ja vietetty Kaasalaisen ensimmäisiä kihlajaisia.

”Isää olen nuorempana käynyt Olariuksesta hakemassa, mutta jäin sitten itsekin tänne. Äiti sanoi aina, että laittaa tänne pommin, kun isä ei tullutkaan töistä suoraan kotiin vaan jäi Olariukseen kavereiden kanssa”, Laaksonen muistelee.

Sittemmin Laaksosen äiti on jonkin verran leppynyt Olariukselle. Kun Laaksonen täytti 50 vuotta, yllätysjuhlat järjestettiin Olariuksessa, ja äiti oli ensimmäisten joukossa onnittelemassa.

”Kysyin siltä kyllä ihmeissäni, mitä sä täällä teet!”

Jukka Laaksonen on yksi Olariuksen pitkäaikaisimmista asiakkaista. Olarius on hänelle tärkeä paikka, jossa tapaa kavereita.

Laaksonen ja Kaasalainen muistelevat lämmöllä 1970- ja 1980-lukujen Olariusta:

”Alakerrassa oli aina tanssit. Ne vetivät väkeä. Talvipuutarhassa pulppusi vesi, ja turistit ottivat valokuvia. Nyt nuoret käyvät Stadissa, ja talvipuutarhakin on tyhjillään” Laaksonen sanoo.

Eksoottinen talvipuutarha sijaitsi aivan Olariusta vastapäätä.

Lue lisää: Villiintyneet palmut kasvoivat keskellä Espoota vielä pari vuotta sitten – Ne olivat muistutus menneistä loiston päivistä, jotka eivät enää koskaan palaa

Mutta vaikka Olarius on muuttunut, se on Laaksoselle ja Kaasalaiselle edelleen tärkeä.

”Kun tuli duunista, tähän oli hyvä poiketa parille. On kiva nähdä kavereita, ettei tarvinnut mennä suoraan himaan”, nyt jo eläkkeellä oleva Laaksonen sanoo.

Molemmat kehuvat Olariuksen yhteishenkeä: kaveria ei jätetä ja omista pidetään huolta. Tosin yhteishengen kääntöpuolena on aistittavassa pientä sisäänpäin lämpiämistä.

”Kaikki ovat tervetulleita – paitsi soukkalaiset ja matinkyläläiset”, Kaasalainen sanoo ja nauraa.

Mutta vitsit vitseinä. Sillä vaikka muut palvelut ovat kaikonneet, Olarius on pysynyt – ja se johtuu nimenomaan yhteisöllisyydestä, uskoo Laaksonen.

”Yhteishenki, se on täällä vain niin helvetin hyvä. Oma nuoriso kunnioittaa meitä vanhuksia, ja meininki on reilua. Sen takia Olarius on varmasti vielä tässä.”

Aurinko porottaa ja Laaksonen ja Kaasalainen kohottavat tuoppinsa. Tuttu rutiini, joka on toistunut jo lähes 50 vuoden ajan. Varmasti sitä voi kutsua myös yhteisöllisyydeksi.

HS Espoo|Timo Ekberg kertoo nyt, kuinka Espoon Olarissa lietsottiin ilkivaltaa 1990-luvulla: ”Välillä järjestettiin tahallaan vähän mellakoita”

Villiintyneet palmut kasvoivat keskellä Espoota vielä pari vuotta sitten – Ne olivat muistutus menneistä loiston päivistä, jotka eivät enää koskaan palaa

HS Espoo|Khaled Waakista piti tulla metallimies, mutta elämä heitti hänet lähiöbaariin myymään Suomen lipulta näyttäviä shotteja

Luitko jo nämä?

Espoo - luetuimmat