Timo Pakkasen isä varoitti, että parta voi haitata työnsaantia – Lopulta karvainen tyyli teki hänestä maailmankuulun Japanissa asti - Espoo | HS.fi

Timo Pakkasen isä varoitti, että parta voi haitata työnsaantia – Lopulta karvainen tyyli teki hänestä maailmankuulun Japanissa asti

Timo Pakkanen, 76, on toiminut joulupukkina jo 60 vuotta. Lapset poikkeavat hänen toimistollaan Helsingin Kampissa, ja Japanissa hänellä on oma, uskollinen fanikuntansa.

Tänä jouluna Timo Pakkanen hoitaa joulupukin vierailut etäyhteydellä. Hänen toimistoonsa on koottu pieni joulunurkkaus, jossa jouluaaton etävierailut kuvataan.­

12.12.2020 15:36

Joulupukki juo espresson. Tällä kertaa tuplana.

Kello on puoli kymmenen aamulla, ja Timo Pakkanen on ollut hereillä jo aamukuudesta. Ei ihme, että kahvi maistuu.

Hän saapuu toimistolleen Helsingin Hietalahdenkadulle yleensä aamuvarhaisella.

”Tässä saa tehdä rauhassa yksi, kaksi tuntia töitä ennen kuin kukaan häiritsee.”

Pakkasen työ ei ole niitä kaikkein tavallisimpia. Tai oikeastaan on väärin puhua töistä. Parempi olisi puhua elämäntavasta.

Timo Pakkanen on joulupukki, on ollut jo lähes 60 vuotta. Hän on kiertänyt suomalaiskoteja ja matkustellut ulkomailla. 2000-luvun alussa Pakkanen toimi pitkään Finnairin virallisena joulupukkina ja vietti useita jouluja Japanissa.

”Kaikki tuntevat minut joulupukkina.”

Joskus kesäisin Pakkanen saattaa lähteä pyörimään kaupungille joulupukin vaatteissa, ihan vain ilahduttaakseen ihmisiä.

Mutta on Pakkanen joulupukki silloinkin, kun hän istuu farkut jalassa kerrostalon kivijalkatoimistossa ja lähettelee sähköpostiviestejä kannettavalta tietokoneelta.

Esimerkiksi tänä aamuna yksi tuttu lapsi on jo tuonut Pakkaselle lahjatoivelistan. Tyttö ihmetteli hetken seinällä roikkuvaa harmaata, kiharaa joulupukinpartaa. Tytön isä hoiti tilanteen toteamalla, että se on joulupukin lisäparta.

Pakkasella itselläänkin on harmaa, pitkä parta. Siviilissä se riittää joulupukille, eikä tyttökään ihmetellyt asiaa sen enempää.

”Katso minua, olen ihan joulupukin näköinen. Lapsia ei häiritse ollenkaan, vaikka olisin tavallisissa vaatteissa.”

Toki ne tavallisetkin vaatteet ovat punaisia, eikä se ole sattumaa. Punainen ei kuulemma ole Pakkasen lempiväri, mutta joulupukkius velvoittaa konttorilla tietynlaiseen pukeutumiseen.

Toimistolla Timo Pakkanen pukeutuu punaisiin vaatteisiin. Vaikka hän ei ole pukeutunut joulupukin asuun, on hän silti ohikulkeville lapsille joulupukki.­

Parta sen sijaan on tärkeä osa sekä Pakkasen että joulupukin identiteettiä, on ollut jo pitkään.

Pakkanen osoittaa valokuvaa, joka on otettu Espoon Haukilahdessa, nuorisotalo Stella Mariksessa 1970-luvulla. Joukon keskellä eturivissä istuu nuori mies, jolla on tumma, tuuhea parta ja suupielessä piippu. Mies on kuvassa ainut, jolla on parta.

”Ja se olen tietenkin minä!”

Seuraa tarina kesätyönhausta 1970-luvun alusta, siihenkin liittyy parta.

Kolmikymppinen Pakkanen haki toimittajan töitä Koneviestin ammattilehdistä. Isä oli varoitellut, että parta voisi haitata työnsaantia. Niinpä Pakkanen ajoi parran pois, mutta jätti viikset.

”Ensimmäinen kysymys työhaastattelussa oli, että ’eiks sulla olekaan partaa’. Sen jälkeen annoin parran kasvaa.”

Kuten edellä olevasta voi päätellä, on Pakkanen tehnyt myös niin sanottuja tavallisia töitä.

1960-luvun lopulla hän työskenteli nuoriso-ohjaajana Espoossa, jo mainitussa Haukilahden Stella Mariksessa sekä Tapiolassa Heikintorin diskossa. Sen jälkeen hän teki pitkän uran viestinnän parissa, ensin Veholla ja sen jälkeen yrittäjänä.

Nuoriso-ohjaajaksi Pakkanen päätyi sosiaalisen luonteensa ansiosta. Nuorisotalo Stella Maris aukesi Haukilahdessa kesällä 1966, ja siitä tuli nopeasti suosittu. Nuoret viettivät aikaa talolla keskenään, ilman ohjaajaa.

Kun silloinen Espoon nuorisotoimenjohtaja Kauko Laitila tuli käymään Stella Mariksessa pari päivää avajaisten jälkeen, tarjoutui parikymppinen Pakkanen paikan vetäjäksi.

”Sanoin Kaukolle, että kuten näet, meno on vähän tällaista. Kerroin, että tunnen porukasta ison osan ja voisin katsoa vähän, mitä täällä tapahtuu.”

Se, että Pakkanen tunsi valtaosan alueen nuorista, toi tuolloin Pakkaselle työpaikan nuoriso-ohjaajana. Muutamaa vuotta aikaisemmin sama sosiaalisuus oli tehnyt hänestä ensimmäistä kertaa joulupukin.

Pakkasen perhe oli muuttanut Helsingin Lauttasaaresta Haukilahteen 1960-luvun alussa. Sosiaalinen ja puhelias Pakkanen oli nopeasti tutustunut muihin alueen asukkaisiin. Jo jouluna 1961 häntä pyydettiin ensimmäiselle joulupukkikeikalle tuttuun perheeseen. Pakkanen oli tuolloin 17-vuotias.

Pakkasen äiti, kirjailija Kaija Pakkanen, huolehti joulupukin puvustuksesta.

Timo Pakkanen kertoo, että kotona oli hyvä kasvualusta joulupukille.

”Äiti oli satukirjailija. Oli satumainen onni elää koko lapsuus satumaailmassa. Se oli huikea lähtökohta tähän.”

Pakkanen pitää edelleen yhteyttä perheeseen, jossa hän vieraili jouluna 1961. Perheen nyt jo yli 90-vuotiaat vanhemmat asuvat yhä samassa osoitteessa Haukilahdessa. Tänä syksynä Pakkanen vieraili heidän luonaan japanilaisen kuvausryhmän kanssa. Kuvausryhmä tekee Pakkasesta dokumenttia Japanin televisioon.

Pakkanen on maassa todella suosittu.

”Japanilaiset halusivat kuvata miehen joulupukin takana. Ehkä vähän samaa, mitä sinä yrität nyt.”

Timo Pakkanen uskoo, että hänen ulkonäöstään on apua joulupukkina olemisessa. ”Mun nenä on esimerkiksi tällainen pyöreä, joulupukin nenä.” Joulupukin asua varten Pakkanen on teetättänyt muhkean tekoparran, jonka väri sointuu hänen omaan partaansa.­

Parin tunnin haastattelun aikana miehestä joulupukin takana toisaalta on ja toisaalta ei ole helppo saada otetta. Jossain Pakkasesta kertovassa lehtijutussa – niitä on tehty vuosien varrella useita – kirjoitettiin, että on vaikea sanoa, mihin Pakkanen loppuu ja mistä joulupukki alkaa. Se tuntuu pitävän paikkansa, sen verran tiivis yhteys Pakkasella ja joulupukilla on.

Välillä tiivis yhteys on aiheuttanut myös hankaluuksia.

Keväällä 2014 joulupukkibisnestä pyörittävä Joulupukkisäätiö erotti Pakkasen. Syynä oli haastattelu, jonka Pakkanen oli antanut Suomen Olutseuran lehdelle Olutpostille. Haastattelussa hän kertoi ottavansa japanilaisessa hotellissa muutaman oluen aattoillan päätteeksi. Lehden sisäsivuilla Pakkanen esiintyi siviilivaatteissa, mutta kansikuvassa hän oli pukeutunut joulupukiksi.

Erottamispäätöstä kritisoi Ilta-Sanomissa kovasanaisesti Eero Tammila, joka työskenteli vuosituhannen vaihteessa Finnairin Thaimaan-johtajana sekä Finnairin Japanin- myyntijohtajana. Juuri Tammila palkkasi aikoinaan Pakkasen Finnairin joulupukiksi ja esitteli tämän japanilaiselle yleisölle.

Pakkanen kuittaa nykyisin vanhan kohun lähinnä olan kohautuksella.

”On vähän hassua, jos se on suuri kauhistus, että joulupukki juo olutta.”

Pakkanen pitää oluesta. 1970-luvun lopussa hän perusti Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan, eli K.H.P.V.:n. Yhdistyksen kokouksissa maistellaan erilaisia juomia ja keskustellaan kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Se on kuitenkin Pakkaselle sanomattakin selvää, että alkoholi ja lapset eivät kuuluu yhteen. Jouluaattona olut korkataan vasta, kun kierros on takana.

Pakkanen on kiinnittänyt huomiota siihen, että kodeissa joulunvietto on vuosikymmenten aikana siistiytynyt.

”Tämä nykyinen vanhempien sukupolvi osaa käyttäytyä keskimäärin paremmin kuin aiemmat. Enää kodeissa ei olla tillintallin siinä vaiheessa, kun pukki saapuu.”

Joulupukkikeikoilla Timo Pakkasella on mukanaan vanha kirja, jota hän kutsuu ”joulupukin kirjaksi”. Todellisuudessa kirja vuonna 1754 painettu Raamatun aakkosellinen tietosanakirja, joka on kulkenut Pakkasen suvussa.­

Timo Pakkasen joulupukin asukokonaisuuteen kuuluu myös perintönä saatu sormus. Joulupukkikeikoilla hän kutsuu sormusta taikasormukseksi.­

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Pakkasen joulut kuluivat ulkomailla, pääsääntöisesti Japanissa ja Kyproksella. Viime vuosina hän on viettänyt jouluaatot Suomessa ja kiertänyt joulupukkina kodeissa.

Kokonaan joulupukin töillä hän ei ole koskaan elättänyt itseään. Aiemmin muita tuloja tuli palkkatöistä ja yrittäjän tuloista, nyt eläkkeestä. Vaan ei joulupukkina olemisessa olekaan kyse rahasta, Pakkanen sanoo.

”Tämä on henkisesti tärkeää. Teen tätä hommaa enemmän sydämellä kuin aivoilla. Oli minkälainen tilaisuus tahansa, olivat ihmiset minkä ikäisiä tahansa, teen homman aina sataprosenttisesti. Joulupukin kohtaaminen on monelle ainutlaatuinen kokemus.”

Tänä vuonna edessä on erilainen joulu. Koronavirusepidemian takia Pakkanen ei kierrä kodeissa. Sen sijaan Pakkaselta voi varata 15 minuutin etäajan. Yleensä Pakkanen on ehtinyt viettää kodeissa noin seitsemän minuuttia kussakin. Nyt aika siis lähes tuplaantuu.

”Siinä ehtii ehkä kuunnella lasten joululauluja vähän pidempään”, Pakkanen pohtii.

You better watch out, you better not cry...

Joululaulu kajahtaa soimaan Pakkasen kännykästä. Jollakulla on ollut hankaluuksia jouluaaton ajanvarauksen kanssa. Pakkanen lupaa palata asiaan haastattelun jälkeen.

Vaikuttaa siltä, että joulupukilla on taas kerran luvassa kiireinen jouluaatto.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat