Suositun luontopolun varrella Espoossa on nähtävyyksiä, jotka pysäyttävät arkeologinkin ihmettelemään - Espoo | HS.fi

Suositun luonto­polun varrella Espoossa on nähtävyyksiä, jotka pysäyttävät arkeologinkin ihmettelemään

Hanikan luontopolun varrella on useita kohteita, jotka ilahduttavat paitsi luonnosta myös historiasta kiinnostuneita. Yksi niistä on yli 3 000 vuoden takaa.

Hanikan luontopolku on Etelä-Espoon luontohelmi. Pitkospuilla käveleminen tulee siellä tutuksi.

20.11. 11:00 | Päivitetty 20.11. 13:57

On kirkas marraskuinen iltapäivä Soukassa Hanikan luontopolulla. Raikkaassa ilmassa leijailee syksyinen tuoksu, ja iloisen keltaiset syyslehdet peittävät puiden välissä kulkevan reitin.

Runkojen välistä pilkottaa ihastuttava näky. Laskeva aurinko värjää taivaanrannan hennoin pastellisävyin: keltaista, vaaleanpunaista, laventelia ja ripaus oranssia. Värikästä taustaa vasten on helppo erottaa Espoon korkeimpia rakennuksia. Tuolla on Suomenojan voimalaitoksen betoninen piippu, Niittykummun tornitalo Niittyhuippu ja Haukilahden kuuluisin maamerkki, ufoa muistuttava vesitorni.

Mieleen juolahtaa muisto kesältä. Silloin näillä kallioilla istui pieni lapsi heittämässä käpyjä mereen. Hän seurasi, kuinka kävyt jäivät hauskasti surffailemaan aalloilla. Samalla kaksi pörröistä koiraa syöksyi noutamaan veteen heitettyjä keppejä ja muutama vesiskootteri kurvaili ulapalla iloisten kiljahdusten ja naurun siivittäminä.

Luontopolulla on marraskuussa jäljellä enää ruskan rippeet, mutta metsän vihreät sävyt ilahduttavat lumentuloon asti.

Nyt Hanikan luontopolulla on hiljaista, vaikka kello ei näytä edes neljää iltapäivällä. Suinonsalmen, Kaitalahden ja Soukansalmen välistä kiertelevä reitti on suosittu kesäkaudella. Viiden kilometrin matkan aikana ulkoilija näkee monipuolisessa maastossa lukuisia nähtävyyksiä. Polun varrella on 14 opastetaulua, joissa reittiä kiertävälle kerrotaan alueen historiasta, luonnosta ja kulttuurista.

Näin myöhään syksyllä polku on ruuhkaton, ja koko matkan saa kulkea lähes yksin. Toki siihen saattaa olla syynsä, ajattelen, kun liukastun pitkospuilla toistamiseen ja lennän selälleni.

Mutta jos panee jalkaansa hyvät retkeilykengät ja muistaa olla varovainen, marraskuu voi hyvin olla parhaita aikoja tutustua polkuun. Reitillä on paljon pitkospuita, ja varsinkin kesällä voi ärsyttää, jos edellä olevat eivät kävele samaa tahtia. Ohittaminen ei oikein onnistu.

Viiden kilometrin polulla pääsee tutustumaan Espoon monipuoliseen luontoon vaihtelevassa maastossa. Taustalla Kaitalahden lintutorni.

Kaitalahden lintutornista avautuu kaunis näkymä. Lintutornin läheltä löytyy myös jälkiä vanhasta kalastajatorpasta. Torpan kivijalka ja vanha venelaiturin paikka näkyvät vielä.

Marraskuussa polun hiljaisuus saa mielen myllerrykset tasoittumaan ja sykkeen rauhoittumaan.

Kunnes edessä on Sundsbergetin kukkula. Huipulle kiipeäminen hengästyttää kevyesti, sijaitseehan se yli 40 metriä merenpinnasta.

Perillä odottaa ehkä jopa koko luontopolun kohokohta: 3 000 vuotta vanhat muinaishaudat.

Valtavat kiviröykkiöt herättävät paljon kysymyksiä: Keitä tänne korkealle kukkulalle haudattiin ja miksi? Ketkä jäivät heitä kaipaamaan?

Kuvan etualalla näkyvät kiviröykkiöt ovat muinaishautoja. Sundsbergetin kukkulalta aukeaa näkymä, jossa puiden välistä pilkottaa kerrostaloja.

Valitettavasti kysymyksiin ei todennäköisesti saada koskaan varmaa vastausta, sillä hautauksista on jäänyt hyvin vähän merkkejä maahan. Sen verran tiedetään, että haudat ovat todennäköisesti peräisin pronssikaudelta, kertoo Espoon kaupunginmuseon museolehtori, arkeologi Jenni Siltainsuu.

Espoosta on Siltainsuun mukaan löydetty noin 50 vastaavankokoista pronssikautista muinaishautaa.

”Mutta ei kuitenkaan sen enempää, jos ajattelee, että pronssikausi jatkui yli tuhat vuotta. Koska niitä on sen verran vähän niin pitkältä ajanjaksolta, on päätelty, että tuskin kaikki saivat tällaisen hautauksen.”

Ajatellaan, että pronssikaudella on ollut erilaisia pronssin vientiin liittyviä verkostoja.

”Joillain on siinä ollut parempi asema kuin toisilla.”

Mahdollisesti haudat ovat olleet myös sukuhautoja, sillä joihinkin isoihin röykkiöihin on haudattu jopa 5–6 ihmistä.

Sundsbergetin tutkimattomat muinaishaudat voisivat olla kiinnostava arkeologinen kaivauskohde tulevaisuudessa.

Espoon muinaishaudoilla on tehty melko vähän kaivauksia. Myös Sundsbergetin haudat ovat vielä avaamatta.

”Espoon röykkiöiltä ei juuri ole esinelöytöjä, paitsi Haukilahden haudalta. Syy siihen voi olla se, että niitä on saatettu ryöstää jo hyvin varhain. Metalli on kuitenkin läpi historian ollut arvokasta.”

Haukilahden vesitornin lähellä oleva muinaishauta on jo tuhoutunut, mutta kaivauksissa on löydetty muun muassa keramiikkaa ja luuta.

Sundsbergetin röykkiöiltäkin voisi löytyä esineitä.

”Tuohon aikaan on yleensä haudattu esineiden kanssa. Luut ja astiat voivat myös liittyä joko siihen, että on annettu vainajalle mukaan ruokaa tai että on itse syöty hautauksen yhteydessä.”

Pyöreät kivet rinteessä ovat aaltojen hiomia. Ne muodostuivat noin 3 500 vuotta sitten rantaviivan siirryttyä alemmas. Näitä vanhoja muinaisrantoja kutsutaan myös pirunpelloiksi, sillä ennen vanhaan ajateltiin, että piru oli heitellyt kivet kasaan.

Välillä polku ylittää valaistun Hanikan (tai Suvisaaristontien) kuntoradan ja kerran myös autotien. Seuraamalla keltaisia merkkejä et kuitenkaan eksy Hanikan luontopolulta.

Haudan sijainti Sundsbergetin huipulla tekee nykyihmiseenkin vaikutuksen. Hautaamisen aikaan se on saattanut olla vielä vaikuttavampi. Koska maa kohoaa edelleen jääkauden jäljiltä nykyisin mantereeseen kiinni, alueella on aikoinaan ollut kaksi saarta. Pronssikaudella saaret ovat kasvaneet kiinni toisiinsa yhdeksi isoksi saareksi.

”Siinä kohtaa, missä nämä röykkiöt ovat, on jyrkkä pudotus kohti merenlahtea, joten se on varmasti ollut aika näkyvä paikka silloin, kun se on vielä ollut saari. Siitä on tulkittu, että ne ovat saattaneet toimia myös maamerkkeinä tai asutuksen tai pyhän paikan rajana. Ne ovat myös saattaneet olla uhripaikkoja.”

Siltainsuu suosittelee myös toista jääkauteen liittyvää nähtävyyttä reitin varrella.

”Reitin eteläpuolella on valtava siirtolohkare, jota jääkauden jää on liikuttanut. Sen kohdalla opastetaululla kerrotaan, kuinka pitkän matkan se on siirtynyt. Se oli aika vaikuttava. Kun itse kiersin reitin, jäin ihan ihmettelemään sitä.”

Suuri siirtolohkare sijaitsee lähellä asutusta.

Espoon 25 rapakivisiirtolohkareesta Hanikan lohkare on suurimpia. Jäävuoren pohja on kuljettanut massiivisen, huimat 200 tonnia painavan lohkareen Viipurin rapakivialueelta arviolta jopa 100–200 kilometriä tänne asti.

Vuodesta 1986 Hanikan lohkare on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi.

Siltainsuu pitää Hanikan luontopolkua yhtenä koko Espoon hienoimmista reiteistä.

Hanikan luontopolku on ehdottomasti yksi suosikeistani. Ihastuin sen pitkiin pitkospuihin ja pinnankorkeuden vaihteluun. Ollaan matalalla merenrannalla ja korkealla kallioluonnossa. Pidän yhdistelmästä, että voi liikkua luonnossa ja bongailla kulttuurihistoriallisia kohteita.”

Myös eläimistä kiinnostuneille reitti tarjoaa runsaasti nähtävää. Reitin varrella on lintutorni, josta voi tähystää muun muassa silkkiuikkuja ja nokikanoja. Metsässä elää runsaasti nisäkäslajeja, kuten valkohäntäkauriita, oravia ja jopa mäyriä. Reitiltä löytyy myös Espoon paras lepakkopaikka, tosin lepakoita ei tähän aikaan vuodesta näy.

Hanikan luontopolku on merkitty keltaisilla merkeillä. Koko reitin kiertäminen kestää noin kaksi tuntia, mutta aikaa kuluu helposti enemmän, jos 14 kohteella viihtyy pitkään. Halutessaan reitin voi helposti pilkkoa osiin.

Reitti alkaa virallisesti Soukansalmentien pohjoispäästä. Jos reittiä ei kierrä numerojärjestyksessä, matkan voi aloittaa myös esimerkiksi osoitteesta Suvisaarentie 9, joka on Espoon kaupungin sivuilla ilmoitettu osoite polulle. Siellä sijaitsevat Suvisaarentien kuntopolun pysäköintialue sekä bussin 145 pysäkit (Soukankalliot).

Luontopolulla pääsee näkemään muun muassa tervalepikköä, kalliomännikköä ja kuusivaltaista sekametsää.

Aiheeseen liittyvää

44 metrin korkeuteen kohoavalta Soukan Kasavuorelta avautuvat uskomattomat näkymät, mutta paikalle ei ole edes kunnon polkua

Tunnetko jo tämän ruskaparatiisin? Espoossa on retkeilijöiden ylistämä alue, jossa on yllättävän vähän ruuhkaa

Tällainen on Kauniaisten Kasavuori, josta piti tulla ”Suomen Holmenkollen” – sen läheinen reilun kolmen kilometrin luontopolku on suosittu lenkkeilyreitti

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat