Tapiolassa seisoo tietylle ihmisryhmälle varattu rivitalo, joka näyttää ulkoapäin karulta teollisuusrakennukselta – Näkymät asuntojen sisällä ovat jotain aivan muuta - Espoo | HS.fi

Tapiolassa seisoo tietylle ihmis­ryhmälle varattu rivitalo, joka näyttää ulkoapäin karulta teollisuus­rakennukselta – Näkymät asuntojen sisällä ovat jotain aivan muuta

Tapiolan Nallenpolulla sijaitsee taiteilijatalo, jossa työtiloja ja koteja erottaa vain ohut ovi. HS Espoo tutustui kolmeen asuntoon.

Ulkoapäin lautaverhoiltu taiteilijatalo kiinnittää huomion, sillä se ei näytä perinteiseltä asuintalolta.

7.12.2021 2:00 | Päivitetty 7.12.2021 15:29

Tapiolan Nallenpolulla on merkillisen näköinen rakennus.

Suuret ikkunat näkyvät kadulle kuin teollisuuslaitoksessa, mutta jos oikein kurottaa ja kurkkaa ikkunoista sisään, edessä on maalauksia, veistoksia ja työkaluröykkiöitä.

Kodeilta talot eivät näytä, eivät ennen kuin kurkkaa nurkan taakse: täällähän on viihtyisät patiot!

Kyseessä on Suomen ensimmäinen varta vasten taiteilijoille rakennettu ateljeerivitalo, jonka nykyinen omistaja on Suomen taiteilijaseuran ateljeesäätiö.

HS Espoo pääsi vierailemaan kolmeen taiteilijakotiin.

Ensimmäisenä vastassa ovat taidemaalari Anne Tompuri sekä koirat Sepe ja Tiuku. Sisään käydään pihan puolelta.

Eteinen, keittiö, olohuone – kodiltahan täällä näyttää – ja sitten: korkea ja valoisa työtila. Jättimäisistä ikkunoista näkyy kauas taivaalle, ja seinustoilla lepää Tompurin mustavalkoisia teoksia Kasvot-sarjasta.

Miltä Tompurista tuntui neljä vuotta sitten, kun tieto uudesta kodista kiiri Lappeenrantaan ja Tompurin aikaisempaan asuntoon?

”Olin ihan ällikällä lyöty”, Tompuri kertoo.

”Pompin onnesta metsässä koirien kanssa.”

Anne Tompuri muutti Nallenpolun taiteilijataloon Lappeenrannasta. Taiteilijat maksavat Suomen taiteilijaseuran ateljeesäätiölle vuokraa alle tuhat euroa kuussa. Vuokraan vaikuttaa asunnon koko.

Aloitetaanpa talon tarina alusta eli 1950-luvun alkupuolelta.

Sotien jälkeen Suomessa oli entistä enemmän taiteilijoita, mutta työtiloista oli huutava pula.

Olihan taiteilijoille luvattu kaikenlaista: Helsingin olympialaisten jälkeen kisakylän taloihin oli rakennettu ateljeeasuntoja, mutta niiden hinnat pomppasivat nopeasti niin suuriksi, ettei taiteilijoilla sellaisiin ollut varaa.

Politiikassa puhalsi kuitenkin taiteelle suotuisia tuulia.

Sotien jälkeen vallalla oli suuri jälleenrakennuksen henki. Urheilua oli jo tuettu Veikkauksen voittovaroilla, mutta vuodesta 1953 alkaen 30 prosenttia Veikkauksen voitoista käytettiin tieteen, taiteen ja nuorisotyön tukemiseen.

Samana vuonna myös taiteilijat järjestäytyivät yhdistyksiin, sillä Suomen kuvanveistäjäliitto, Suomen taidegraafikot ry, Taidemaalariliitto sekä Suomen kuvataidejärjestöjen liitto muodostivat Suomen taiteilijaseuran.

Suomen taiteilijaseura alkoi ajaa taiteilijoiden työtilan asiaa.

Aluksi Taiteilijaseuralle tarjottiin tontteja Nummelta ja Sammatista.

Erinomainen tonttivaihtoehto avautui lopulta Espoosta Tapiolan nuoresta puutarhakaupungista, Otsolahden rantamilta.

Taiteilijaseura pestasi suunnittelutyöhön nuorehkon arkkitehdin Aulis Blomstedtin, joka oli jokseenkin jo tuttu hahmo taidepiireissä tai ainakin Suomen musiikkimaailmassa: Blomstedt oli naimisissa Jean Sibeliuksen tyttären Heidin kanssa.

Blomstedtille Tapiola oli tuttu alue, sillä hän oli suunnitellut sinne jo aiemmin rivitaloja ja kerrostaloja.

Seura esitteli ideansa ministeriöissä ja jopa tasavallan presidentille: atelier-talo olisi kerta kaikkiaan saatava.

Nallenpolun taiteilijatalo näkyy kuvassa sitä korkeampien kerrostalojen keskellä. Kuva on otettu 1950- ja 1960-lukujen taitteessa.

Kesällä 1954 asiaan saatiinkin jonkin sortin vahvistus, sillä Asuntosäätiö varasi Nallenpolun tontin Taiteilijaseuralle. Valtioneuvosto myönsi ateljeerivitaloa varten tarvittavat varat, ja opetusministeri Johannes Virolainen lupasi, että hanke saa myöhemmin tarvitsemansa lisärahoituksen.

Lokakuussa arkkitehti Blomstedtin suunnitelmatkin olivat jo valmiit. Puuverhoiltuun rivitaloon tulisi kuusi ateljeeasuntoa sekä neljä niitä hieman pienempää, ensisijaisesti työskentelytilaksi tarkoitettua huoneistoa.

Yhteisistä kellaritiloista löytyisi sauna.

Hakemuksia uuteen taloon tuli määräaikaan mennessä 30, ja loppuvuodesta 1955 kymmenen kuvataiteilijaa perheineen muutti vastavalmistuneeseen ateljeetaloon. Ensimmäisten joukossa olivat muun muassa kuvanveistäjä Heikki Konttinen vaimonsa Marjatan ja kolmen lapsensa kanssa.

Konttinen tunnetaan Morsian-veistoksestaan, joka seisoo Tapiolassa kauppakeskus Ainoan edustalla.

Tuore rivitalo kuvattuna vuonna 1955 tai 1956.

Palataan taiteilija Anne Tompurin kotiin.

Tompuri asuu yhdessä talon neljästä pienemmästä kodista. Neliöitä on yhteensä 83, joista työtila lohkaisee 50. Makuuhuone sijaitsee parvella, jota ei lasketa asuinneliöihin.

Tilaa on yhdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle mukavasti.

Työpaikka on hyvin lähellä – hyvässä ja pahassa.

Jos sängyssä loikoillessaan nostaa päätään, näkee alhaalla sijaitsevan työtilan.

”Siinä olikin tottumista, että koti ja työtila ovat samassa paikassa”, Tompuri sanoo.

Anne Tompurin parvelle mahtuu makuuhuoneen lisäksi sohvaryhmä.

Työt pyörivät mielessä koko ajan, taiteesta on vaikea irrottautua.

”Koirat tulevat kyllä hakemaan, jos unohdun maalaamaan.”

Alun perin 1950-luvulla ideana taisi olla se, että taiteilijatalossa saisi asua vain jokusen vuoden kerrallaan ja sitten mahdollisuus ateljeekodissa asumiseen pitäisi antaa toiselle taiteilijalle.

Taiteilija Melasen perhe olohuoneessaan vuonna 1957. Nykyisin yksi ateljeista on varattu kansainvälisen taiteilijavaihto-ohjelman käyttöön.

Vuokralaiseksi otettaisiin vain työhuonetta vailla olevia, työskentelykykyisiä taiteilijoita. Alhaisilla vuokratuloilla katettaisiin taiteilijatalon juoksevat kulut.

Vuokra-asiassa päädyttiin vuosien varrella kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että vuokralaisille ei asetettaisi määräaikaa. Myös taiteilijat ansaitsivat pysyvyyttä sekä oman kodin ja työhuoneen, joista ei tarvitse muuttaa pois.

Jotkut asukkaat ovat viihtyneet talossa vuosikymmeniä.

Pekka Jylhä maalaa työhuoneensa lattian kerran vuodessa valkoiseksi, sillä se antaa puhtaan alun.

Seuraavaksi vierailemme kuvataiteilijalla, joka on ollut vuokralla Nallenpolulla vuodesta 2005 saakka.

Pekka Jylhä tulee avaamaan oven.

Jylhä työskentelee tiloissa, joissa on 50 neliömetrin työtila ja samankokoinen asunto – tosin tällä hetkellä työt ovat vallanneet koko tilan. Joka puolella on kirjoja, paperipinoja ja pienoismalleja.

Vanhalla sängyllä lepää kaksi täytettyä kania.

Kun taiteilija Jylhän perhe vielä asui Nallenpolulla, perheen sohva sijaitsi nykyisen työpöydän paikalla.

Jylhän perhe muutti lähistölle taiteilijatalon asuntoa suurempaan kotiin joitakin vuosia sitten. Pieni kolmio kävi ahtaaksi, kun perheen kolme lasta ja koirakin kasvoivat isoiksi. Keittiössä törmäiltiin, ja ainoaan vessaan tuli jonoa.

Mutta silloin kun lapset vielä olivat pieniä, talossa oli kertakaikkisen ihanaa asua:

”Tämä paikka oli lapsiperheelle upea!” Jylhä sanoo.

Lapset leikkivät ateljeen lattialla, yksi viihtyi erityisen hyvin työtilan parvella. Otsolahden puistoalue alkoi heti vierestä.

”Oli kiva, kun täällä oli säpinää.”

Tilallisia teoksia tekevän Jylhän työhuone täyttyy työkaluista ja pienoismalleista. Suuria, jopa metrien kokoisia teoksia hän ei mahdu valmistamaan Nallenpolulla.

Mutta tutustutaanpa talon arkkitehtuuriin nyt tarkemmin.

Arkkitehti Aulis Blomstedt tuli tunnetuksi tarkkaan harkituista ratkaisuista, yksinkertaisuudesta ja harmoniasta.

Sommittelussaan hän käytti vain harvoja geometrisiä peruskappaleita.

Moduuliajattelusta kertoo esimerkiksi tämä: Nallenpolun ateljeetalossa asunnot, työhuoneet ja myös patiot muodostuvat samanmallisista 50 neliömetrin suorakulmista.

Taiteilijatalon työtilojen suuret ikkunat antavat pohjoiseen, niin kuin ateljeissa kuuluukin. Valo on pehmeintä, kun se ei ole suoraa.

”Alun perin ateljeen nurkassa piti olla pieni takka, mutta ilmeisesti rakentajat ryyppäsivät takkarahat”, kertoo Jylhä kuulemaansa tarinaa.

Pekka Jylhä rakensi taiteilijatalon pihamaalle pienen piirustushuoneen, jossa hän työskentelee esimerkiksi pienoismallien parissa.

KäydäänPÄ vielä tutustumassa Jylhän naapureihin.

Pihalla näkyy istutuslaatikoita, ovessa lukee Nio.

Kalle ja Leena ovat kotosalla.

Heidän lisäkseen asunnossa asuu yksi yläasteikäinen nuori sekä kaksi koiraa.

Asunto on sisustettu viihtyisästi 1950-luvun tyyliä mukaillen, keittiön kaapistotkin ovat vielä alkuperäisiä. Olohuoneen kattoa somistaa kaunis sormipaneeli.

”Tykkään tummasta katosta, se on mielettömän upea”, Leena iloitsee.

Niojen perheen kotona vaalitaan vanhaa. Keittiön astiakaapit ovat 1950-luvulta.

Nioille on tärkeää pitää huoneistoa mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. He ovat lähes 70-vuotiaassa asunnossa vasta kolmannet asukkaat.

”Arkkitehti on ollut visionääri suunnitellessaan tämän”, Kalle Nio kertoo.

Pariskunnan mukaan valo kulkee kauniisti. Logistiikkaa auttaa se, että ateljeesta aukeavat suuret ovet suoraan kadulle.

Ennen näyttelyjä tosin myös suuremmille oville olisi usein tarvetta, kun suurikokoisia teoksia lähdetään kuljettamaan kohti galleriaa.

Koti jää intiimisti puiston puolelle.

”Arkkitehti on suunnitellut imurillekin paikan”, Leena Nio sanoo.

Kalle ja Leena Nion työtila näytti kuvaushetkellä harvinaisen tyhjältä, sillä suurikokoinen teos Maalauskone kuljetettiin vain hetkeä aikaisemmin Espoon modernin taiteen museoon Emmaan.

Kurkataan työtilaan. Vastassa ovat samanlaiset suuret ikkunat kuin naapureillakin. Nioilla ikkunoita peittävät jättimäiset peikonlehdet.

Taidemaalari Leena Nio työskentelee ateljeetilassa, ja kuvataiteilija Kalle Nion työtila on parvella.

”Tämä on ollut meidän perheellemme juuri passeli koti”, Kalle Nio sanoo.

”Oli parempaa kuin lottovoitto päästä tänne”, Leena Nio kertoo.

Leena ja Kalle Nion pihalla kasvavat vihannekset. Taiteilijapariskunta on onnellinen, että he voivat tarjota lapselleen vehreän kasvuympäristön ateljeekodissa.

Perhe muutti Tapiolaan kuusi seitsemän vuotta sitten ahtaasta asunnosta Helsingin Kampista.

Mikä taiteilijatalossa on parasta?

”Se, että saa olla osa yhteisöä ja jatkumoa”, Leena Nio sanoo.

”Mieletöntä ajatella, keitä tässäkin on asunut aikaisemmin. Ne taiteilijat ovat työskennelleet aivan samanlaisissa olosuhteissa kuin me nyt.”

Lähteenä käytetty Erkki Anttosen toimittamaa teosta Elämää Nallenpolulla – Tapiolan ateljeetalo 50 vuotta.

Oikaisu 7. joulukuuta 2021 klo 15.28: Jutussa oli alun perin kirjoitettu virheellisesti Otsonlahti. Lahden oikea nimi on Otsolahti.

Aiheeseen liittyvää

Tämän oven taakse kätkeytyy tuntematon aarre – Espoolaisessa kellarissa elettiin rock-unelmaa tavalla, josta nykypolvi voi vain uneksia

Robert Ramberg suoltaa poikkeuksellisesta muististaan yksityiskohtia 1970-luvulta – Hän pystyy osoittamaan Tapiolassa ikkunoita ja luettelee nimeltä entiset asukkaat

Syrjäiseen saareen syntyi tyttö, joka ponnisti ihailluksi kosmopoliitiksi – Nyt Oili Mäen perintöä vaalitaan Espoossa kaikessa hiljaisuudessa

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat