Espoolaisella hautaus­maalla seisoo kolmevuotiaana kuolleen lapsen hautakivi – Sen takaa piirtyy surullinen tarina yli sadan vuoden takaa

Pieni Elsa kuoli vain kolmevuotiaana vuonna 1913. Mitä tietoja yli sata vuotta sitten kuolleesta lapsesta jää jäljelle?

Pienen Elsa Linnean hauta on kiinnittänyt Espoon kirkon hautausmaalla kulkijoiden katseen.

16.5. 16:07

Espoon tuomiokirkon hautausmaalla sojottaa yksinäinen ristinmuotoinen hautamuistomerkki.

Kivinen muistomerkki on vanha, sen huomaa kuka tahansa. Muistomerkin päällä kasvaa sammalta ja se on värjäytynyt läikikkääksi.

Kaiverruksesta saa kuitenkin yhä selvää. Ristin alle on hakattu teksti ”Lilla Elsa Linnea” sekä päivämäärät 1.12.1909 ja 31.1.1913.

Kuka on ollut tuo pieni Elsa, joka kuoli vain kolmevuotiaana? Lepääkö hän yksin haudassaan?

Alkoi selvitystyö, joka paljasti, kuinka hämmästyttävän paljon tietoa yli sata vuotta sitten eläneestä lapsesta on jäänyt jäljelle.

Aloitetaan Elsan tarinan selvittäminen tytön sukunimestä.

Sen selvittämiseen menee Olarin seurakunnassa työskentelevältä, sukututkimusta harrastavalta Mari Rautaselta vain minuutteja, sillä Suomen sukututkimusseuran tietokannasta löytyy nopeasti vastaus.

Pieni Elsa Linnea on sukunimeltään Odenwall.

Tutkaillaanpa sukunimeä.

Samoihin aikoihin Espoon tuomiokirkon lähistöllä asui muuan Karl Evald Hamilkar Odenwall.

Mies on jäänyt historiaan siksi, että hän rakensi Kauniaisiin Villa Odenwall -nimisen huvilan perheelleen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Huvilasta riittää kertomuksia, sillä se toimi sisällissodassa punaisten päämajana. Myöhemmin rakennus toimi kauppalan kansliana.

Huvila on edelleen olemassa. Samoin Odenwall-niminen puisto Kauniaisissa.

Oliko Karl Odenwall sukua pienelle Elsalle?

Mari Rautasen tutkimukset kertovat vastaukset.

Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen kautta löytyvien kirkonkirjojen mukaan Elsa syntyi 1. joulukuuta 1909 Espoossa.

Tytön vanhemmat olivat kuin olivatkin Lappajärveltä kotoisin oleva Karl E. H. Odenwall (1874-1965) sekä tämän puoliso Vera Rosina, omaa sukuaan Heimberger (1874-1944).

Elsa oli perheen kolmas lapsi, ja häntä odottivat jo kovasti muutamaa vuotta vanhemmat Björn-veli sekä Dolly-sisko.

Kasteen tytär sai 15. toukokuuta. Nimellä annettiin kunniaa isä Karlin Elsa-sisarelle.

Tuut, tuut, tuut. Puhelimessa kuuluu piippausta, kunnes reipas miesääni vastaa:

Niklas Odenwall.”

Espoossa asuva Odenwall on yksi muutamista Elsan jäljellä olevista sukulaisista. Odenwallin isoisä oli Björn Odenwall, Elsan veli.

Kaikki muutkin Suomessa jäljellä olevaa 11 Odenwallia ovat sukua nuorena nukkuneelle Elsa-tytölle.

Muistaako suku vielä pienen Elsan? Kyllä, Niklas Odenwall kertoo.

Käydään läpi tytön lyhyttä elämää.

Millaista oli kolmivuotiaan Elsan arki yli sata vuotta sitten? Asiaa täytyy arvailla, sillä juuri mitään lähteitä asiasta ei ole enää jäljellä.

Luultavasti Elsa leikki sisaruksineen kotinsa puutarhassa, talvisin pääsi ehkä pulkan kyytiin. Lastenhoitaja saatteli unten maille iltaisin ja herätteli aamuisin.

Elsan elämä oli ehkä yltäkylläisempää kuin monen muun lapsen samoihin aikoihin. Oli katto pään päällä, ruokaakin taisi olla pöydässä.

Kaiken kaikkiaan Elsa eli jännittävinä aikoina.

Suomi kärsi Venäjän sorrosta, maailmalla Roald Amundsenin retkikunta saavutti Etelänavan. Euroopassa poliittinen tilanne kiristyi ja pian alkaisi ensimmäinen maailmansota.

Mutta Kauniainen, se oli rauhaisa ja puhdas ympäristö kasvaa. Kauniainen oli yhä osa Espoota, ja Espoo oli tilanomistajien hallitsema maalaispitäjä.

Suurin osa väestöstä puhui ruotsia äidinkielenään. Elsankin perhe oli ruotsinkielinen, tosin tyttö osasi aikalaisten arvion mukaan melko hyvin myös suomea.

Kolmen vuoden ja kahden kuukauden ikään ehtinyt Elsa menehtyi tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1913.

Mihin Elsa kuoli?

Mahdollisia kuolinsyitä voisi olla monia.

Tuberkuloosi riehui, hinkuyskäänkin kuoli lapsia. Kurkkumätä tappoi tuhansia, mutta espanjantautia todettiin vasta muutama vuosi Elsan kuoleman jälkeen.

Kirkonkirjojen mukaan kuolinsyyksi mainitaan ”katarr”. Se on lääketieteen termi, joka tarkoittaa limakalvon tulehdustilaa. Elsan sisko Dolly teki myöhemmin sukupuun, johon hän merkitsi kuolinsyyksi keuhkokuumeen.

Kuopuksen kuoleman on täytynyt olla Odenwallin perheelle suuri tragedia, vaikka lapsikuolleisuus olikin tuolloin nykyistä korkeampi.

Hufvudstadsbladetissa julkaistiin helmikuussa kuolinilmoitus, jossa luki:

”Hon sörjes af oss, farföräldrar, fastrar och små kusiner. Björn och Dolly, Vera och Evald Odenwall.”

Ydinperheen lisäksi pientä tyttöä jäivät kaipaamaan isovanhemmat, tädit ja serkut.

Elsa haudattiin Espoon tuomiokirkon maalle.

Kauniaisissa ei vielä tuolloin ollut omaa hautausmaata, joten tuomiokirkon hautausmaa taisi olla Villa Odenwallia lähinnä.

Odenwallit luultavasti vierailivat haudalla tiheään, kunnes sattui jotain koko Suomen kansaa järisyttävää: sisällissota.

Niklas Odenwallin kuuleman tarinan mukaan perheeltä jäivät alkuruuat kesken, kun punaiset rynnistivät valtaamaan huvilaa.

Odenwallit pakenivat Kauniaisista Pohjanmaalle ja sittemmin Helsinkiin.

Kun Odenwallin perheen äiti Vera kuoli vuonna 1944, hänet siunattiin haudan lepoon Heimbergereiden sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle. Samaan hautaan laskettiin myöhemmin Dolly, Björn ja viimeisenä Björnin puoliso Dorrit, vuonna 2015.

Pieni Elsa-tyttönen hiipui keskusteluista. Kukaan ei enää edes tiennyt, missä hänen hautansa sijaitsi.

Hauta rapistui, kukat kuihtuivat.

Nykyisin Elsan leposija on historiallinen hauta.

Jollakin tasolla Elsa Linnean perinne elää edelleen. Niklas Odenwallin vanhin tytär on nimetty hänen mukaansa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat