Espoossa on asuin­alue, joka on kuin illuusio: Vinoille tonteille ahdetut värikkäät talot hämäävät katsojaa

Kilometrin päähän Sellosta nousi 1990-luvun loppupuolella asuinalue, jonne arkkitehti halusi ihmisten voivan juurtua. HS vieraili Säterinmetsässä, jonka poikkeukselliset ratkaisut keräävät asukkailta kiitosta.

Veli Pekka Tannisen poika Jarkko Tanninen syö vastavalmistuneen kotitalonsa kuistilla vuonna 2000. Naapuritalojen rakentaminen on kuvassa vielä kesken.

7.7. 7:00

Aurinko paahtaa pientä aukiota matalien kerrostalojen keskellä. Kujilla ja kaduilla näkyy ihmisiä harvakseltaan. Suuri osa Espoon Säterinmetsän asukkaista lienee mökillä lomailemassa.

Kävelykadut vievät kulkijan Nuotiotielle, jossa odottaa erikoinen letka värikkäitä yksityiskohtia pursuavia taloja. Keltaisen talon oven avaa Veli Pekka Tanninen.

Tanninen on ensimmäinen asukas, joka muutti perheineen Nuotiotien taloriviin. Hän on siten myös koko Säterinmetsän asuinalueen ensimmäisiä asukkaita.

”Arpaonni suosi meitä. Talorivin tontteihin oli yli yhdeksänkymmentä hakijaa ja me saimme arpanumeron kolme. Talo valmistui lopulta vuonna 1999.” 

”Oma rakentaminen oli meille hirveän tärkeää. Halusimme itse suunnitella kohteen. Olen laskenut, että teimme aikanaan tarjoukset yli sadasta tontista, mutta tarjouksemme olivat liian pieniä”, Tanninen kertoo.

”20 vuotta sitten alueesta kirjoitettiin paljon lehdissä ja ihmiset tunsivat Säterinmetsän. Nyt arkkitehtuuriopiskelijat eivät kiertele täällä enää ihmettelemässä. Hype on kuollut”, Veli Pekka Tanninen kertoo.

Nuotiotien talorivi ja sen viereisen Leirikaaren talorivi saattavat näyttää rivitaloilta, mutta ne ovat todellisuudessa omakotitaloja.

Asukkaat saivat suunnitella talonsa yksilöllisesti arkkitehtiensä kanssa. Heitä ei sitonut juuri muu kuin katon 45 asteen kulma, julkisivun etäisyys kadusta ja se, että rakennuksien tuli liittyä toisiinsa väliseinällä.

Suunnittelussa kannustettiin luomaan yksilöllisiä julkisivuja poikkipäädyillä, parvekkeilla ja kattoikkunoilla. Talorivin julkisivu muodostaa kaaren, eikä Nuotiotiellä kävellessä voi kunnolla nähdä sen toista päätyä.

Siksi tontitkin ovat kiilamaisia. Äärimmillään yksi tonteista on toisesta päästä 33 metriä leveä ja toisesta vain viisi. Nuotiotiellä tontit kapenevat sisäpihalle päin, mutta Leirikaarella pihat ovat leveimpiä kohtia.

”Se näkyy sisälle asti. Talon sisällä jotkut nurkat ovat vinoja”, Tanninen kertoo.

Leirikaaren ja Nuotiotien talorivien välissä kulkee Leiripolku, jonka sorapinta rapisee, kun sitä pitkin kävelee. Polkua reunustavat molemmin puolin talorivien piharakennuksien rivit.

Moni on rakennuttanut itselleen pihavajan ja yksi saunan. Tannisella on kesäkeittiö, jonne auringonvalo hohkaa valkoiseen seinään muurattujen lasitiilien läpi.

John Zetterborgin mielestä isoin muutos Säterinmetsässä on parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut vehreytyminen. Sitä korostavat kadunvarsille ripotellut kukkaistutukset ja pensaat.

Säterinmetsän 1990-luvun alussa tehdyssä asemakaavaluonnoksessa pyrittiin siihen, että tontilla tehokkuusluku olisi 0,6. Rakennusoikeutta oli siis 60 prosenttia tontin pinta-alasta. Luku on suuri, sillä esimerkiksi Vantaalla pientaloalueiden tehokkuusluku ylittää harvoin 0,35:tä.

Ratkaisu syntyi arkkitehti Laura Tuokon poikkeuksellisesta visiosta. Tuokko oli tutustunut Euroopassa matalaan ja tiiviiseen asumiseen sekä townhouse-rakentamiseen.

Näitä oppeja hän sovelsi Säterinmetsään. Tuloksena oli asuinalue, joka sekoittaa sujuvasti pientaloja ja kerrostaloja. Sen ehdottomat kruununjalokivat ovat Nuotiotien ja Leirikaaren yhteenkytketyt omakotitalot.

”Hän näki maailmalta eurooppalaisia tyylejä jotka hän halusi tuoda tänne. Hän halusi olla poikkeuksellisen luova ja kehittää yhteisöllistä asumista”, Tanninen sanoo Laura Tuokosta.

Rakentamisen vapaus toi mukanaan myös haasteita. Kaikki saivat rakentaa taloaan omaa tahtiaan, ja niin tapahtui.

”Tässäkin tavoiteltiin tavallaan kustannussäästöä, mutta työllä olisi pitänyt olla yhtenäinen johto. Jotain materiaaleja olisi ollut halvempi tilata yhtäaikaisesti”, Tanninen pohtii.

HS haastatteli Veli Pekka Tannista vuonna 1999 hänen rakentaessaan unelmiensa kotitaloa. "Joskus iltaisin olen ollut niin puhki, etten ole lähtiessä meinannut jaksaa vetää auton turvavyötä kiinni. Henkinen draivi on kuitenkin niin vahva, että se panee jaksamaan", Tanninen kertoi silloin.

Vapaudessa on myös hyvät puolensa.

”Monista asioista ei tarvitse neuvotella naapurin kanssa. Jokainen saa vaikka purkaa omansa ja rakentaa sen uudestaan. Talojen välissä on vain kova villa”, Tanninen kertoo.

Rakentaminen hitsasi naapurit hyvin yhteen ja Nuotiotien talorivissä asukkaat viettivät yhdessä aikaa myös talojen valmistumisen jälkeen.

”Täällä lähti meno hyvin käyntiin. Pidimme alkuaikoina raittikarnevaalit, jossa banderollit roikkuivat pihateiden yli. Laitoimme yhdessä ruokaa ja maistelimme viiniä. Lapsilla oli omat leikit”, Tanninen muistelee.

Nykyään Säterinmetsän yhteisöllisyys rajoittuu Tannisen mukaan lähinnä siivoustalkoisiin.

Uusiakin tuulahduksia löytyy. Nuotiopihalla asuva Nelli Kivinen on alkanut tänä vuonna pitää terassillaan pop up -kahvilaa leipuri-kondiittoriksi opiskelevan ystävänsä kanssa.

”Lähdemme perjantaina yhdessä Kroatiaan. Osa reissun matkakassasta on itse asiassa tullut kahvilan myynnistä. Ei voittoa tietenkään paljoa tee, jos ostaa kaikki ainekset tavan marketista”, Kivinen kertoo ja naurahtaa.

Kivinen muutti perheineen Säterinmetsään noin puolitoista vuotta sitten.

”Tämä on asumisoikeustalo, johon suunniteltiin muuttomme aikoihin remonttia. Päädyimme muuttamaan tähän tietoisesti juuri ennen remonttia koska tiesimme, ettei tällaista tilaisuutta tulisi enää vastaan.”

Alue on Kivisen mielestä viihtyisä ja hän hehkuttaa erityisesti hyviä naapureitaan.

”Se on sääli, että tuo alue rakennetaan nyt kokonaan täyteen taloja”, Kivinen harmittelee ja osoittaa kohti Säterinmetsän itäpuolella olevaa metsäkaistaletta.

Nelli Kivinen on pitänyt tänä vuonna neljä kertaa pop up -kahvilaa terassillaan.

Kujan hiekoitus rapisee siihen malliin, että joku on saapumassa Veli Pekka Tannisen pihalle. Hän on Nuotiotien talorivistön ensimmäisessä talossa asuva John Zetterborg ja hänellä on asiaa.

”Säterinmetsää ollaan tiivistämässä, kuten muuallakin pääkaupunkiseudulla. Se on huolestuttavaa, sillä se muuttaa alueen alkuperäistä luonnetta. He haluavat rakentaa jopa seitsemänkerroksisia kerrostaloja Säterinkallion kulmaan”, Zetterborg tilittää.

Hän ei vastusta lisärakentamista vaan tapaa, jolla se toteutetaan. Zetterborg on työskennellyt graafisena suunnittelijana ja on piirtänyt jopa oman versionsa tulevan Raidejokerin pysäkin viereisistä taloista.

Zetterborgin versiossa talot ovat korkeimmillaan viisikerroksisia ja niiden muotokieli ja värikkyys muistuttavat Säterinkulman muuta talokantaa.

”Tuleva Säterinkallion kulma on bulkkiarkkitehtuuria. He ovat perustelleet, että tämä tuo erilaisuutta alueelle. Asia on käännetty täysin päälaelleen, sillä meitä kannustettiin nimenomaan tekemään omintakeisia taloja.”

Zetterborg pitää hienona sitä, että Säterinmetsässä on sekoitettu keskenään eri asumismuotoja.

”On omistusasuntoja, asumisoikeusasuntoja ja vuokrataloja. Ei ole tehty samoja virheitä kuin Ruotsissa. Täällä asuu myös ihmisiä kaikkialta ympäri palloa.”

”Haluaisimme että Säterinmetsä olisi eurooppalainen kylä. Näemme sen positiivisena että täällä on erilaisuutta”, Zetterborg lisää.

Kun haastattelussa tuli puhe Säterinkalliosta, Veli Pekka Tanninen soitti välittömästi naapurilleen John Zetterborgille, joka saapui Tannisen kesäkeittiöön kahville.

Alueen arkkitehti Laura Tuokon tavoitteena oli, että ihmiset saisivat Säterinmetsässä vapauden suunnitella oikeasti itselleen sopivia taloja.

”Ihmisillä on nykyään vaikeuksia samaistua asuntoonsa, koska he ostavat sen useimmiten valmiina eivätkä pääse millään tavalla vaikuttamaan käytettyihin ratkaisuihin. Espoo on täynnä juurettomia, vaeltavia ihmisiä. Tarkoitus on saada heidät juurtumaan tänne”, Tuokon kerrotaan sanoneen.

Sen tavoitteen voidaan ehkä sanoa onnistuneen.

”Nuotiotien yhdeksästä talosta kuudessa on alkuperäiset asukkaat, jos mukaan lasketaan yksi sukupolvenvaihdos. Ihmiset muuttavat mielellään myös alueen sisällä”, kertoo tiellä 22 vuotta asunut Veli Pekka Tanninen.

Jutussa on käytetty lähteenä Kai Fogelholmin kirjaa Espoon Säterinmetsä: tutkimus yhteenkytkettyjen omakotitalojen rakentamisesta.

Lue lisää: ”Ei, ei sinne”, sanoi äiti, kun hänelle ehdotettiin asuntoa Jakomäen läheltä – Silloin hän ei vielä tiennyt, että kyse on harvojen hiiskumasta townhouse-unelmasta

Lue lisää: ”Täällä on rauhallisempaa kuin Töölössä” – Klassinen helsinkiläis­lähiö uudistuu nyt ennen­näkemättömällä tavalla ja vauhdilla

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat