Autoilijoiden kiusaaminen Esplanadeilla taitaa olla virhe, jonka perään vielä itketään

Ennen kuin Espoja muutetaan oikeasti kävelykaduiksi, kannattaisiko katsoa Aleksia, kirjoittaa HS:n pitkäaikainen kaupunkitoimittaja Kimmo Oksanen.

Molemmille Esplandeille on kaavailtu liikenneuudistuksia.

23.12.2022 8:01 | Päivitetty 23.12.2022 14:05

Onhan tässä tullut käveltyä käsi kädessä Aleksin kanssa jo halki vuosi­kymmenten. Joskus rinta rottingilla, toisinaan selkä kumarassa.

Samoin Aleksanterinkatu on kokenut monta huippukautta, kun sen nousu sodan jälkeen alkoi. Mahtikäynti näytti vuosikymmen toisensa perään vain korostuvan, vaikka kadun kasvot vaihtuivat.

Rahaa, rahaa, rahaa. Suuret pankki- ja vakuutuskonttorit edustivat finanssivaltaa, yliopisto henkistä valtaa, Tuomiokirkko hengellistä valtaa, ja kauppaliikkeet tavaravaltaa. HS kertoi yhden niistä, vaatetusliike Kuusisen tarinan torstaina.

Lue lisää: Helsingin keskustan ”herrain­pukimossa” tehtiin taka­vuosina pieni oivallus, joka mullisti vaatekaupan

Ensimmäinen henkilökohtainen Aleksi-muisto sijoittuu 1960-luvun lopulle ja Stockan liukuportaisiin. Niissä ei tarvinnut kävellä, mikä oli pienelle pojalle suuri ihme. Tunnemuistissa portaat veivät ylöspäin.

Seuraavaksi Aleksanterinkatu astui mukaan kuvaan, kun opinnot alkoivat Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Sen pääkallonpaikka on yliopiston päärakennuksessa Aleksin varrella.

Kymmenen vuoden ajan jalat veivät Vanhan ylioppilastalon portaita ylös Vanhan kuppilaan. Pöydissä perustettiin monta rockbändiä, jotka eivät koskaan soittaneet yhtäkään keikkaa.

Se siitä. Sitten alkoi alamäki.

Jos olivat viime vuosisadan vuosikymmenet yhtä Aleksin nousua, nyt on aika toinen, ja Stockan kellon viisarit tuntuvat lerpahtaneen. Kadun kaupallisesta alennustilasta on saanut lukea yhä uusia uutisia.

KOP ja SYP ovat Nordea, jonka konttoritalo yhä sijaitsee Aleksilla. Sen sijaan muun muassa säästöpankkien keskusrahalaitoksen Skopin valokirjaimet laskettiin tunnetusti seinältä kadulle ja vietiin pois.

Kauppaliikkeitä on tullut ja mennyt. Kuusisen tapaan lähinnä mennyt. Kotimaisten kärkituotteiden paikan ovat ottaneet kansainväliset designmerkit ja halpaketjut, jotka nekin ovat olleet Aleksilla vain käväisemässä.

Jopa Stockmannin, melkeinpä kansallisen ylpeydenaiheen peruskiveä on viime aikoina vakavasti horjutettu ja omistuspohjakin heilahdellut. Liukuportaiden määrä on monikymmenkertaistunut, mutta rullaavatko ne enää koskaan ylös?

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? En tiedä, koska elän menneisyydessä, enkä ole käynyt Aleksilla pitkään aikaan, niin kuin ei kuulemma moni muukaan. Mutta olen uutisista lukenut, että Aleksi on hiljentynyt.

Helsingin väkiluku on vuosikymmenten mittaan räjähdysmäisesti kasvanut, kuten myös naapurien Espoon ja Vantaan. Pääkaupunkiseutu on yksi talousalue, jonka lähestymistiet yhä johtavat Helsingin ytimeen.

Väkeä on tullut lisää, ja siis rahaa. Samalla Helsingin kaupankäynti on kuitenkin levinnyt ydinkeskustasta ympäri kaupunkia – ja internetiä. Ydinkeskustan painopiste on sekin siirtynyt pois Aleksilta. Se ei ole läpikulkukatu, ellei ole matkalla merelle.

Tämä kommentti on tosikkomainen, koska asia on vakava. Aleksi ei ole naurun paikka. Se on Helsingin sydän.

Arkkitehdit Vilhelm Helander ja Mikael Sundman julkaisivat 52 vuotta sitten pamflettimaisen puheenvuoron kenen Helsinki – raportti kantakaupungista 1970 (WSOY, 1970).

Heidän jalanjäljissään kaupunkitutkija, professori Janne Viitamies julkaisi kirjana alun perin väitöskirjaksi laatimansa Kenen Aleksi, sen Helsinki: Kluuvin kävelykatutaistelut 1968–2003 (Helsingin yliopisto, 2016).

Kummassakin kirjassa käydään valtataistelua jalankulkijoiden ja autoilijoiden kesken. Mikäli oikein tulkitsen, kirjoittajat kallistuvat jalankulun puolelle. Itse olen niiden suhteen puolueeton, mutta itse Aleksin puolella.

Lue lisää: Helsinki rajoittaa autoilua ydin­keskustassa – Sinnemäki uskoo viihtyvyyden kohenevan, Rautava: ”Yksi hölmöimpiä päätöksiä”

Aleksin jalkakäytävät levennettiin 1982–1986. Joukkoliikennekadulla saavat nykyisin liikennöidä raitiovaunut, huoltoautot, taksit ja . . . jalankulkijat (pyöräilijöitä, potkulautailijoita ja skuuttaajia ei lasketa).

Molemmilla Esplanadeilla kokeillaan kohtapuoliin toisen autokaistan poistoa. Pitäisikö kuitenkin ensin vilkaista Aleksin viimeaikaisen kehityksen suuntaan, ainakin ennen kuin Espoja muutetaan oikeasti kävelykaduiksi?

Ei sitten tarvitsisi taas itkeä perään.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat