Harva on täysin immuuni yksinäisyydelle. Tunne koskettaa lähes meitä kaikkia jossain vaiheessa elämää, vaikka se viipyisi vain ohimenevän hetken. Silti yksinäisyys kulkee usein käsi kädessä häpeän kanssa. Siksi moni ei rohkene puhua siitä ääneen.
Myös espoolainen Annika Wickholm vaikeni asiasta aiemmin. Alkuvuodesta hänelle tuli kuitenkin tunne, että tilanteelle oli tehtävä jotain.
Wickholm kirjoitti Facebookin paikalliseen puskaradioryhmään julkaisun, jossa hän kertoi avoimesti kokeneensa itse yksinäisyyttä. Samalla hän kysyi, olisiko muita samassa tilanteessa olleita espoolaisia, joita kiinnostaisi tavata.
Julkaisu sai lämpimän vastaanoton.
”Yllätyin valtavasta tykkäysmäärästä ja myös siitä, että niin moni uskalsi ilmaista kiinnostuksensa avoimesti kommenteissa”, Wickholm sanoo.
Hän oli ajatellut, että jotkut ehkä laittaisivat yksityisviestiä.
”Tuntui, että nyt ollaan hyvällä tiellä, kun muutkin tuntevat samoin.”
Muutettuaan Leppävaaraan Annika Wickholmin rutiineihin on kuulunut säännölliset vierailut paikallisessa kahvilassa.
Kaksikymmentä ihmistä ilmoitti olevansa kiinnostunut tapaamisesta. Heistä lopulta kuusi pääsi ensimmäisille treffeille, jotka järjestettiin Sellon kirjastossa viime viikon torstaina.
”Aivan mahtavasti meni. Oli tosi voimaannuttava kokemus! Jokainen puhui vuorollaan, ja kaikki tulivat kuulluksi”, Wickholm kertoo.
Kaikki olivat toisilleen entuudestaan tuntemattomia. Silti heti ensimmäisessä tapaamisessa syntyi turvallinen tunnelma. Ihmiset uskalsivat illan aikana puhua avoimesti vaikeistakin asioista, kuten suremattomasta surusta ja haasteista pärjätä kiireisen arjen kanssa.
”Kyllä se lähtee, kun joku avautuu ensin. Sitten on helppoa muidenkin puhua. Tulee turvallinen fiilis, kun ihmiset uskaltavat avautua ja näyttää tunteita.”
Yksinäisyys on kulkenut Wickholmin rinnalla lähes läpi elämän.
”Olin koulukiusattu ja se korosti sellaista huonouden tunnetta, että en kelpaa mihinkään. Minut valittiin aina viimeisenä ryhmiin, olin yksin ja kotonakin oli rankkaa. Yksinäisyys oli sellainen häpeä”, hän kertoo.
Aikuisena Wickholm oppi hyväksymään yksinäisyyden osana itseään.
Tilanne kuitenkin kärjistyi noin vuosi sitten. Terveyteen liittyvistä syistä hän joutui jättämään taakseen koko vanhan elämänsä. Wickholm myi yrityksensä ja talonsa Hangossa ja muutti yksin keskelle metsää Forssaan.
Sitten hän sairastui koronaan. Tartunnasta seurasi vuoden kestänyt raskas taistelu long covidia vastaan.
”Taloudellisesti olin maailman syvimmässä kuopassa. Kaikesta olin luopunut. Tuli tosi yksinäinen tunne. Koin että elämä on liian rankkaa.”
Toukokuussa 2022 Wickholm muutti Espooseen. Siellä olisi ainakin ihmisiä ja vilinää, hän ajatteli.
Yksinäisyys ei kuitenkaan helpottanut. Pikkuhiljaa hänen mielessään alkoi kypsyä ajatus: jos hän rohkenisi puhua yksinäisyydestään, ehkä löytyisi samanhenkisiä ihmisiä.
”Olen todennut, että todella paljon pitää kärsiä ennen kuin saa sanottua, että nyt sattuu”, Wickholm sanoo.
”Se vuosi yksin kaikkien muutosten keskellä huonokuntoisena auttoi löytämään nöyryyttä ja rohkeutta kertoa avoimesti.”
Näin jälkeenpäin Wickholmista tuntuu, että päätös oli oikea. Hänen perustamaansa ryhmään tulleet ihmiset olivat keskenään eri ikäisiä ja erilaisista lähtökohdista. Se vahvisti jo olemassa ollutta aavistusta siitä, että yksinäisyyttä on paljon ja kuka tahansa voi kokea sitä – riippumatta siitä, onko mukana esimerkiksi työelämässä tai onko hänen ympärillään ihmisiä vai ei.
Yksinäisyyttä voi tuntea myös vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Wickholm ajattelee, että vasta kun tulee aidosti kohdatuksi ja kuulluksi tunne lievittyy. Juuri tähän hänen perustama ryhmä pyrkii.
Vertaistuki auttaa, Wickholm sanoo.
”Kun istuu ja kuuntelee, tulee olo, etten olekaan yksin tai outo.”
Ajatus on, että ryhmä jatkaa säännöllisiä tapaamisia. Seuraavat treffit on jo sovittu.
Wickholm haluaa pitää ryhmän koon melko pienenä, jotta kaikki mukana olevat saavat mahdollisuuden tulla kuulluiksi.
”Mitään joukkotapaamista en ole ajatellut lähteä rakentamaan. Mieluummin voi pitää muutaman tapaamisen per viikko, jotta kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan”, hän sanoo.
Tapaamisista kiinnostuneet voivat liittyä suljettuun Yhdessä-nimiseen Facebook-ryhmään, joka perustettiin ryhmäläisten aloitteesta. Siellä sovitaan seuraavat tapaamisajat ja -paikat.
