Espoolainen Ann-Marie Martikainen istui keskiviikkona metrossa siskonsa kanssa. Martikaisen syntymäpäivä oli maanantaina ja siskon sunnuntaina. Yhdessä he juhlistivat merkkipäiviään käymällä rentoutuskellunnassa Helsingissä.
Sisarukset juttelivat niitä näitä metromatkan aikana – muun muassa teatteriesityksestä, jota sisko oli menossa katsomaan miehensä kanssa.
”Siskoni vierellä istui vanhempi herra. Yhtäkkiä hän keskeytti meidät ja kohdisti katseensa meihin ja kysyi, mitä teemme torstaina”, kuvailee Martikainen.
Martikaisen sisko vastasi, että hän on töissä, ja Martikainen puolestaan kertoi tekevänsä etätöitä.
”Herra sanoi, että hänellä on taskussaan Oopperan balettinäytöksen kenraaliharjoitukseen kaksi lippua, jotka ovat vailla käyttäjää ja kysyi, haluaisinko minä lähteä. Olin ihan, että mitä ihmettä, totta kai lähden!”
Mies kaivoi liput taskustaan ja Martikainen tajusi, että kyseessä on ihan oikea lippu.
Sitten tuli Herttoniemen asema ja kolmikko jäi pois metrosta. Martikainen ehti vain nopeasti kiittää miestä, mutta sitten tämä oli jo poissa.
”Tuntuu, ettei se kiitos riittänyt. Olin niin häkeltynyt ja hämmentynyt, olo oli ihan sanoinkuvaamaton”, Martikainen kertoo.
Liput lahjoittanut mies ei tiennyt, että Martikaisella oli syntymäpäiväviikko.
”Emme puhuneet siitä siskon kanssa matkan aikana. Mutta itselle tuli olo, että tämä oli kuin synttärilahja minulle.”
Martikainen ajatteli heti, että tällaista tilaisuutta ei voi ohittaa, ja että työt kyllä odottaisivat.
Torstai-aamupäivänä hän saapui innoissaan Oopperatalolle. Vielä jättäessään takkia ja reppua naulakkoon hän mietti, oliko kaikki sittenkin unta, niin epätodelliselta se tuntui.
Kolmekymppinen Martikainen on elämänsä aikana käynyt vain muutaman kerran teatteri- ja balettiesityksissä.
”Vaikka kuinka hienoa se onkin, niin se lähes sadan euron lippu ei kuitenkaan ole ihan arkipäiväinen summa. Tämä oli niin hullua, ei tällaista tapahdu! Paikat olivat vielä parhaimmat koko salissa.”
Kokemus näytöksessä oli unohtumaton.
Sali oli lähes täynnä, esitys upea ja tunnelma huikea.
Siksi Martikainen haluaisi vielä välittää liput antaneelle miehelle viestin siitä, kuinka merkityksellinen lahja oli.
”Hyvään tarkoitukseen meni. Haluaisin välittää hänelle niin suuret kiitokset, ettei löydy edes sanoja. Nytkin alkaa itkettää”, hän sanoo HS:lle.
Martikaisesta on ihanaa, että on ihmisiä, jotka haluavat ihan spontaanisti ilahduttaa tuntematonta ihmistä. Miehen ele tuntui ilahduttavan myös muita metron kanssamatkustajia.
”Esimerkiksi minun vierelläni istunut nainen hymyili niin selkeästi ja vaikutti siltä, että hän oli onnellinen puolestani.”
