Vuonna 1975 Kivenlahteen valmistui poikkeuksellinen leikkipuisto. Villi länsi -niminen puisto oli kulta-aikanaan alueensa suosituimpia leikkipaikkoja ja yksi Espoon näyttävimpiä leikkipuistoja.
Kivenlahdessa koko elämänsä asunut Ville Sarmiola muistaa puiston hyvin omasta lapsuudestaan. Hän leikki puistossa 1990-luvun alussa.
”Se oli puuaitauksella aidattu neliönmuotoinen linnake, jonka edessä oli portit. Porttia ei saanut liikuteltua, mutta siitä välistä pystyi kävelemään. Linnakkeessa oli neljä tornia ja siellä sisällä pääsi kiipeämään”, Sarmiola muistelee.
Mieleen on jäänyt myös puistossa ollut intiaanitoteemi.
Villi länsi -leikkipuisto kuvattuna vuonna 1976. Monelle paikalliselle lapselle puisto oli tärkeä ja rakas leikkipaikka ennen kun sen tunnelma muuttui synkemmäksi.
Sarmiola kävi Meriusvan koulua, joka sijaitsi leikkipuiston lähellä Kivenlahden keskustassa. Ensimmäisellä ja toisella luokalla hän kävi usein kavereidensa kanssa leikkimässä puistossa. Puiston teemaa hyödynnettiin leikeissä.
”Usein just leikittiin, että osa meistä oli linnoituksessa puolustamassa ja osa oli metsässä intiaaneja. Sitten keppejä ja kiviä viskeltiin suuntaan ja toiseen.”
Myös kivenlahtelainen Niklas Uotinen muistaa hyvin puiston leikit. Hänelle puiston kultavuodet ajoittuvat noin vuosiin 1986–88, kun hän oli ala-asteen ensimmäisellä ja toisella luokalla.
”Minulla on siitä tosi lämpimät muistot. Muistan vieläkin sen puun tuoksun, joka siellä oli. En ole sellaista puistoa nähnyt koskaan missään muualla. Siellä oli kyllä tosi kivat leikit. Puistossa oli tosiaan sitä villin lännen tunnelmaa”, hän kuvailee.
Uotinen muistaa leikkineensä erilaisia sotaleikkejä, poliisia ja rosvoa sekä joskus – jos tyttöjä oli mukana – myös hippaa.
”Ensipusustakin on harmaita muistikuvia. Jonkun suukon olen siellä ainakin saanut.”
Villi länsi -leikkipuisto oli Asuntosäätiön projekti. Asuntosäätiö oli 1970-luvun alussa ryhtynyt rakennuttamaan merellistä asuinaluetta Kivenlahteen.
Alusta asti oli selvää, että alueelle tulee muuttamaan paljon lapsiperheitä, joten tämä pyrittiin huomioimaan suunnittelussa. Puistoalueiden lisäksi leikkipuistot olivat tästä syystä tärkeä osa maisemasuunnittelua.
Asuntosäätiö oli jo aiemmin rakennuttanut Espooseen leikkipuistoja. Niistä tunnetuimpia lienee Tapiolan Heikintorin edustalla Sampotorilla. Kyseisen leikkipuiston kuuluisat puuhevoset löytyvät edelleen torilta.
Kun monet leikkipuistot koostuvat perinteisistä liukumäistä ja hiekkalaatikoista, Villi länsi edusti tyyliltään ja näyttävyydellään jotain uniikkia. Asuntosäätiössä ei muisteta, että vastaavanlaista olisi toteutettu muualla.
Maailma on muuttunut puiston valmistumisen jälkeen. Nykyisin leikkipuistoa tuskin rakennettaisiin kyseisellä teemalla, koska alkuperäiskansoja halutaan käsitellä erilaisella sävyllä. Vielä 1990-luvulla tilanne oli kuitenkin toisenlainen ja esimerkiksi inkkarit ja länkkärit -leikit ja -juhlat olivat yleisiä.
Asuntosäätiön Kivenlahteen rakennuttaman Villi länsi-leikkipuiston infotilaisuus vuonna 1975.
Puiston tunnelma alkoi kuitenkin muuttua yhä levottomammaksi 1990-luvun lähestyessä. Suojaisat rakennelmat houkuttelivat varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin muitakin kuin lapsia.
Monet kivenlahtelaiset, jotka puiston olemassaolon aikaan elivät lapsiperhearkea, muistavat, kuinka puistosta alkoi löytyä muun muassa huumeruiskuja ja kaljatölkkejä.
”Minulla on kaksi poikaa, joiden kanssa kävimme puistossa muutaman kerran. Mutta siitä tuli vähän epämääräinen alue. Linnakkeen rakennelmissa majaili muun muassa puliukkoja. Sen takia ei paljon käyty”, kertoo kivenlahtelainen Ulla Tainio.
”Se puisto oli sellainen ”hetken hyvä” -juttu. Se oli tämän alueen ensimmäisiä oikein näyttäviä pytinkejä, vanha kunnon linnoitus”, sanoo poikansa kanssa puistossa käynyt Hannu Juhola.
Niklas Uotisen viimeisimmät muistikuvat puistosta ovat yläasteelta.
”Siitä tuli vähän synkempi paikka, kun siellä alkoi käydä hurjempaa porukkaa – paikallisia kriminaaleja ja päihteidenkäyttäjiä. En ole esimerkiksi missään muualla kuin siellä puistossa nähnyt imppailua. Se rupesi olemaan vähän pelottavaa, eikä puisto ollut enää mieluisa paikka.”
Asukkaiden mukaan puiston muuttunut kävijäprofiili johti lopulta siihen, että puisto purettiin 1990-luvun alussa.
Monelle lapselle tärkeä ja rakas leikkipaikka vaipui unholaan. Jälkeensä se on jättänyt hyvin vähän jälkiä. Sarmiola on aikuisiällä yrittänyt löytää puistosta lisää tietoa.
”Ihmettelen, miten hyvin se on häipynyt kulttuurista. On mystistä, miten siitä on säilynyt niin vähän dokumentoituna”, sanoo Sarmiola.
Hän on aktiivinen Kivenlahden alueen Facebook-ryhmissä ja on ollut mukana myös alueen yhdistystoiminnassa. Sitä kautta on tullut vastaan paljon kuvia 1970- ja 1980-luvuilta, mutta Villi länsi -leikkipuistosta niitä ei tunnu löytyvän.
Espoon kaupunginmuseon arkistoistakin löytyy vain kolme kuvaa, jotka ovat tämän artikkelin yhteydessä.
Vertailun vuoksi Sarmiola mainitsee Meriusvan koulun toisella puolella olleen nurmikkokentän, jossa oli sininen liukumäki. Siitä löytyy paljon kuvia, mutta tästä alueen näyttävimmästä leikkipaikasta ei.
”Siitähän tuli kyllä kauhea paikka. Onkohan se saanut sellaisen stigman, että ihmiset eivät sen takia halua muistaa?” pohtii Sarmiola.
Tuleeko mieleen muita unohdettuja paikallisia helmiä lähialueeltasi, joista HS:n pitäisi kirjoittaa? Lähetä vinkkisi osoitteeseen hs.kaupunki@hs.fi.
