Helsingissä valmistelluissa terrori-iskuissa kuoli tuhansia ihmisiä 1900-luvun alussa: Kruunun­haka kuhisi kansain­välisiä terroristeja

Ruotsin lippu hulmuaa lähetystön katolla Helsingin Kauppatorin vieressä. Mahtavatko ruotsalaiset diplomaatit tietää, että kyseisessä rakennuksessa sai alkunsa Suomen historian verisin pankkiryöstö. Helmikuussa 1906 joukko latvialaisia bolsevikkeja asteli sisään rakennuksessa sijainneeseen Venäjän valtionpankin konttoriin. Joukkoa johti Jan Tshokke https://www.hs.fi/haku/?query=jan+tshokkeja mukana olivat myös hänen kaksi veljeään, tyttöystävä sekä muita latvialaisia.

Ryöstäjät ampuivat vahtimestarin ja ryöstivät noin 170 000 ruplaa, suunnilleen kaksi miljoonaa euroa. Joukkio hajaantui ja alkoi verinen pakomatka.

”Bolsevikkien ajatus oli, että otetaan valtiolta ne rahat, jotka kansalle kuuluu”, sanoo historioitsija Erkki Vettenniemihttps://www.hs.fi/haku/?query=erkki+vettenniemi.

Bolsevikkijohtaja V. I. Lenin https://www.hs.fi/haku/?query=v.+i.+leninoli hetkeä aikaisemmin käynyt Helsingissä ja uskotaan, että hän antoi siunauksensa pankkiryöstölle, jonka toteutti bolsevikkien taisteluosasto.

Erkki Vettenniemi on kirjoittanut kirjan Suomi terrorin tukikohtana (SKS, 2019), jossa hän kertoo, miten Suomessa valmisteltiin attentaatteja keisarivallan loppuvaiheessa 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Nykyaikaisen terrorismin synty voidaan johtaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Venäjälle. Siellä kehittyi tapa surmata pommeilla kohdehenkilöitä välittämättä sivullisista. Senaatintorin keskellä patsaana jököttävä Aleksanteri II https://www.hs.fi/haku/?query=aleksanteri+iisurmattiin pommi-iskussa, ja korkeista virkamiehistä myös sisäministerit Vjatseslav von Plehve https://www.hs.fi/haku/?query=vjatseslav+von+plehveja Dmitri Sipjagin https://www.hs.fi/haku/?query=dmitri+sipjagintapettiin.

”Modernin terrorismin prototyyppi syntyi Venäjällä ja sieltä se levisi myöhemmin maailmalle. Terroristeilla oli uudenlaiset aseistukset ja toimintatavat. Suomi oli aivan keskeinen miljöö terrorismin synnyssä. Suomen rooli terrorismin isäntämaana on ollut aikaisemmin tiedossa, mutta sitä ei ole hahmotettu, miten laajasti terroritekoja valmisteltiin Suomessa”, Vettenniemi pohtii tutkimustuloksiaan.

Vettenniemi seisoo Kruununhaassa Vironkatu 7:n edustalla. Hän luonnehtii paikkaa Suomen terrorismin pahamaineisimmaksi osoitteeksi. Siellä terroristit pitivät tukikohtaa suuressa monen huoneen asunnossa.

”Huoneistoa hallitsi suomalaiset aktivistit, mutta he majoittivat venäläisiä terroristeja. Sisään pääsi vain tietämällä salasanan”, Vettenniemi kertoo.

Vuoden 1905 jälkeen keisari Nikolai II https://www.hs.fi/haku/?query=nikolai+iitiukensi otettaan terroristeista ja nämä pakenivat Suomeen, jossa saivat olla rauhassa. Suomessa vaikutti lukuisia terroristiliikkeitä, joista tunnetuin lienee Sosialistivallankumouksellisen puolueen taisteluosasto. Se oli monien iskujen taustalla. Suomessa vaikutti myös oikeistoterroristeja. Järjestöillä oli Suomessa pommitehtaita ja maanalaisia kokoustiloja.

”Heillä oli Suomessa suojelijoita ja suhteellisen vapaat toimintavapaudet”, Vettenniemi tiivistää.

Suomalaiset tukivat mielellään terroristeja, sillä kansa oli kyllästynyt keisari Nikolai II:n venäläistämistoimiin. Kouluissa oli lisätty venäjän opintoja ja virastoissa tuli puhua venäjää. Katukyltteihin oli ilmestynyt kyrillisiä kirjaimia.

Eräs terroristien hyysääjä oli taiteilija Axel Gallenhttps://www.hs.fi/haku/?query=axel+gallen, myöhemmin Gallen-Kallela. Hänen Pirtti-ateljeessaan Erottajalla yöpyi monenlaista aktivistia. Hän majoitti muun muassa vallankumouksellista kirjailijaa Maksim Gorkiahttps://www.hs.fi/haku/?query=maksim+gorkia, josta hän maalasi muotokuvan.

”Gallen koki, että venäläistoimet uhkaavat suomalaista kulttuuria ja siksi hän avusti venäläisiä vallankumouksellisia. Hän ei ollut aseellinen aktivisti, ja hän käänsi pian takkinsa, kun hänen majoittamansa ihmiset ryhtyivät tekemään tappotöitä. Sitä hän ei hyväksynyt.”

Venäläiset terroristit käyttivät hyväkseen suomalaisten hyväuskoisuutta ja Vettenniemi kuvailee, että Gallen kuului hyödyllisten idioottien sankkaan joukkoon.

Attentaatit Venäjän pääministeri Pjotr Stolypinia https://www.hs.fi/haku/?query=pjotr+stolypiniakohtaan ovat tunnetuimpia iskuja, joita Suomessa valmisteltiin. Stolypin on vuosien saatossa noussut lähes myyttiseen asemaan Venäjällä. Erään televisiokanavan äänestyksessä yleisö rankkasi hänet kaikkien aikojen toiseksi suurimmaksi venäläiseksi. Edelle meni vain Aleksanteri Nevskihttps://www.hs.fi/haku/?query=aleksanteri+nevski.

Ensin hänen surmaamista yritti Sosialistivallankumouksellisesta puolueesta irtautuneet maksimalistit. Korpisaaren huvilaan vuonna 1906 tehdyssä iskussa kuoli 27 henkeä, mutta Stolypin selvisi hengissä. Korpisaaren terrori-iskun suunnittelijoita lymyili Suomessa.

Stolypin aloitti voimakkaan vastaterrorin, jonka seurauksena teloitettiin tuhansia, usein ilman oikeudenkäyntiä. Hirttoköyttä ryhdyttiin kutsumaan Stolypinin kravatiksi.

Vuonna 1911 radikaali aktivisti Dmitri Bogrov https://www.hs.fi/haku/?query=dmitri+bogrovampui Stolypinin Kiovan oopperatalossa. Levisi huhu, jonka mukaan murhan tilaaja oli Suomen eduskunnan puhemies P. E. Svinhufvudhttps://www.hs.fi/haku/?query=p.+e.+svinhufvud, mutta niiltä huhuilta katkottiin nopeasti siivet.

Pääministeri Stolypin ei turhaan vainonnut alamaisiaan, sillä vuonna 1906 erään viikon aikana Venäjällä koettiin 72 poliittista murhaa, 18 pankkiryöstöä tai vastaavaa sekä löydettiin 12 maanalaista kirjapainoa. Yhden kirjapainon tiedetään sijainneen Helsingin Vuorimiehenkadulla.

”Kumousterrorin kiihkeimpinä vuosina, jolloin Suomi oli terroristien keskeinen tukialue, iskuissa menehtyi noin 10 000 henkeä. Se on häkellyttävä määrä, jos vertaa nykypäivän terrorismiin”, Vettenniemi toteaa.

Terroristien verkostoa ja valtasuhteita on vaikea hahmottaa.

”Sosiaalivallankumoukselliset olivat ydinporukka, mutta sen lisäksi oli monenlaista siipiveikkoa. Jotkut tekivät iskuja puolueen nimissä, vaikka eivät siihen kuuluneetkaan.”

1800-luvun lopulla Suomessa suhtauduttiin kammoksuen terroristeihin, mutta kun 1900-luvun alussa sortotoimet alkoivat, myös kansa alkoi suhtautua hyväksyvästi kapinallisiin ja heitä luonnehdittiin vapaustaistelijoiksi.

Kauppatorin laidalla sijainneen pankin ryöstäneiden latvialaisten pakomatka jatkui kahteen suuntaan. Kolme ryöstäjää lähti hämäyksen vuoksi junalla Keravalle. Siellä he ampuivat santarmin, joka yritti asemalla pidättää heitä. He pakenivat Hakalan talon riiheen, josta poliisi otti kolmikon kiinni.

Ryöstön johtaja Jan Tshokke pakeni Tampereelle rahasaalis mukanaan ja majoittui matkustajakoti Saimaan, mutta pian poliisi sai vihiä ryöstäjien olinpaikasta. Tshokke pidätettiin, mutta poliisiasemalla hän riuhtoi itsensä vapaaksi ja syntyi piiritystilanne. Bolsevikki ehti surmata kaksi poliisia ja yhden sivullisen ennen kuin hänet taltutettiin.

Iso osa ryöstösaaliista päätyi ryöstön suunnitelleelle Nikolai Bureninillehttps://www.hs.fi/haku/?query=nikolai+bureninille, joka ei liannut käsiään ryöstössä, vaan esiintyi Suomessa konserttipianistina. Hän pakeni rahoineen Amerikkaan.