Helsingin kohutun jugend-vuokra­talon taustalla on järkyttävä tragedia: Talon uumeniin kuoli kymmeniä ihmisiä 1944

Helsingin Katajanokalla sijaitseva Alangon talo nousi puheenaiheeksi kaupungin vuokrataloyhtiö Hekan vuokra-asuntohintoja ja -asukasvalintojahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006242320.html?fbclid=IwAR0pB0qFynVIzp1fX185W0HPOf_y2hvOL3ASk8w8bNkLZwX8Ri-VdNHn0k0 koskevan keskustelun yhteydessä. Talo on yksi Hekan halutuista keskustakohteista.

Alangon talo kuuluu myös vuokrataloyhtiön vanhimpiin kohteisiin. Jugendtyylinen rakennus valmistui Linnankadun ja Kruununvuorenkadun väliselle kiilamaiselle tontille, osoitteeseen Kruunuvuorenkatu 11–13, vuonna 1906.

Alunperin talo ei kuitenkaan kuulunut Helsingin kaupungille, vaan päätyi sen omistukseen vasta surullisten käänteiden kautta. Tätä nykyä pari rappua käsittävä pikkuruinen talo täytti aikanaan koko korttelin.

Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Jung & Bomansson. Jukka L. Mäkelän https://www.hs.fi/haku/?query=jukka+l.+makelankirjoittaman Helsinki liekeissä -kirjan mukaan Alangon talo oli ”viisikerroksinen mahtava rakennus, joka pyöreine torneineen muistutti varsinkin hämärässä sangen suuresti keskiaikaista linnaa”.

Talon ja monien sen asukkaiden kohtaloksi koitui Helsingin ensimmäinen suurpommitus helmikuussa 1944. Helmikuun 6. päivän ensimmäinen ilmahälytys annettiin illalla kello 18.51.

Alangon talossa asui noihin aikoihin noin parisataa ihmistä. Moni heistä oli hälytyksen tullessa kaupungilla. Kello 21.40 asti kestäneen hälytyksen ajan moni oli siis viettänyt vieraissa väestönsuojissa, jos he ylipäätään olivat suojautuneet.

Illan ilmahälytyksen numero oli 396. Hälytyksestä kertovan sireenin ääni oli siis tullut kaupunkilaisille sodan aikana liiankin tutuksi.

”Lukuisista sotavuosien aiheettomista ilmahälytyksistä turhautuneina osa kaupunkilaisista ei suhtautunut vakavasti suojaan menoon”, kerrotaan Martti Helmisen https://www.hs.fi/haku/?query=martti+helmisenja Aslak Lukanderin https://www.hs.fi/haku/?query=aslak+lukanderinkirjassa Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944.

Hellevi Arjava https://www.hs.fi/haku/?query=hellevi+arjava(os. Manninen) oli suurpommitusten aikaan 7-vuotias. Hän asui perheineen Alangon talon naapurissa Kruununvuorenkatu 9:ssä. Hän muistaa eläneensä ennen suurpommituksia varsin tavallista arkea.

”Taustalla oli varmasti aikuisten pelkoa, mutta me lapset emme sillä tavalla osanneet pelätä”, Arjava kertoo.

Perhe meni yleensä ilmahälytysten aikaan sirpale- tai pommisuojaan, mutta välillä ei kiirehditty sinne, vaan suojaksi kelpasi tuttavien asunto alakerrassa. Kovin tarkkoja muistikuvia suurpommituksia edeltävistä hälytyksistä Arjavalla ei kuitenkaan ole. Ensimmäisten suurpommitusten illan hän sen sijaan muistaa hyvin.

”Se oli surkea ilta. Meidän piti mennä katsomaan teatteria, mutta sitä teatteri-iltaa ei sitten tullutkaan”, Arjava sanoo.

”Ensin olimme oman kodin sirpalesuojassa. Kun tuli taukoa, kävelimme kahden korttelin matkan Keskon talon suojaan. Kaduilla oli sirpaleita, ja katoilla näkyi liekkejä.”

Katajanokka oli erityisesti viholliskoneiden tähtäimessä, koska siellä sijaitsivat Suomen ja Saksan laivaliikenteen kannalta tärkeä satama sekä yksi sotilaallinen kohde, merikasarmi.

Illan pommituksissa moniin alueen taloihin oli osunut. Vaurioituneita ja tulessa olivat esimerkiksi Helsingin lääninvankila ja puolustusvoimien henkilökunnan asuintalo Lutikkalinna.

Yötä kohti 6. päivän illan sumuisuus hälveni. Taivas oli lähes kirkas. Tuuli heikosti. Palavat rakennukset loistivat kuin soihtuina. Moni varmasti ymmärsi, että olosuhteet jatkopommitukselle olivat hyvät.

Uusi ilmavaroitus annettiin Helsingissä 7. helmikuuta kello 00.57. Kello 01.10 sireenit alkoivat soida uuden ilmahälytyksen merkiksi.

Alangon talon pommisuojaan oli sen jälkeen ahtautunut paitsi talon asukkaita, heidän läheisiään, naapureitaan ja sataman laivoista tullutta väkeä. Vähän ennen kolmea yöllä ilmassa alkoi kuulua putoavien pommien suhinaa, joka nopeasti muuttui kimeäksi ulinaksi.

Kello 02.50–02.52 kaksi peräkkäin lentävää konetta pudotti täydet lastinsa niin lyhyin väliajoin, että kaikki osuivat Alangon taloon. Alapihan puolelta toisen kerroksen korkeudelta tunkeutui seinästä sisään 500 kilon pommi räjähtäen suoraan väestönsuojan päällä.

Samaan osaan taloa iski vielä kaksi 250-kiloista pommia. Kaikki kolme pommia yhdessä romauttivat porraskäytäviä ja välikattoja ylhäältä alas asti.

Yhteensä taloa moukaroi kahdeksan pommia ja niiden lisäksi vielä muutama palopommi. Valtavien sortumien lisäksi talo syttyi heti kauttaaltaan palamaan. Seiniä ja lattioita romahteli, kymmeniä tonneja kiveä vyöryi murskaten kaiken tielleen osuvan.

Pesutupa painui kasaan, ja väestönsuojan toinen sisäänkäytävä rysähti umpeen aiheuttaen voimakkaan paineaallon, joka eteni pitkin kellarin käytäviä katkoen katon puisia kannatustukia ja aiheuttaen lisää sortumia. Räjähdykset repivät irti peltikatosta satojen neliömetrien suuruisia paloja rämäyttäen ne kadulle.

Talon pommituksessa tiedetään varmasti kuolleen 21 ihmistä. On kuitenkin mahdollista, että uhrimäärä on sitäkin suurempi, koska osa ruumiista paloi kokonaan.

Arjava tunsi naapuritalossa asuvana Alangon talon väkeä. Parhaiten hän muistaa perheen tuttavapariskunnan taidehistorioitsija Edward Richterin https://www.hs.fi/haku/?query=edward+richterinja tämän lääkärivaimon Mandi Karnakoskenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mandi+karnakosken.

Pariskunta joutui pommitusyönä eroon toisistaan, ja Arjava muistaa, kuinka rouvan kohtalosta kannettiin huolta. Molemmat kuitenkin selvisivät sen yön pommituksesta.

Kuolleista lapsille ei Arjavan mukaan kerrottu, mutta sen tietysti näki, että naapuritalosta oli puolet poissa. Se järkytti. Arjavan oma kotitalo näytti ensin säästyneen pahemmilta vaurioilta. Pian kuitenkin selvisi, että esimerkiksi seinät olivat ottaneet iskua.

”Meidän kotona oli kauhean kylmä. Joissakin kohdissa vain tapetti eristi ulkoilmasta”, Arjava kertoo.

Alangon tuli oli kovertanut kokonaan talon itäosan. Se jouduttiin purkamaan räjäyttämällä. Sen jälkeen Alangosta oli jäljellä enää kaksi pääporrasta sekä yksi keittiöporras.

Sodan tuhojen jälkeen rakennuksen jäljelle jääneen osan lunasti Helsingin kaupunki. Säilynyt osa korjattiin ja samalla asuntoja muutettiin pienemmiksi.

Erääseen A-rapun ylempien kerrosten asuntoon muutti pommitusten jälkeen arvostettu, haavoittunut kenraali, jota varten taloon rakennettiin yhden hengen hissi, kertoo Hekan asiakkuusjohtaja Mirka Saarholmahttps://www.hs.fi/haku/?query=mirka+saarholma.

Talon historiaa koskevat tarkemmat tiedot ovat Saarholman mukaan paperisina säilytettävässä varhaisarkistossa, josta niitä on vaikea kaivaa. Saarholman antamat tiedot ovat peräisin Hekan jo eläköityneeltä entiseltä isännöitsijältä.

Isännöitsijän mukaan presidentti Urho Kekkosen https://www.hs.fi/haku/?query=urho+kekkosenaikaan Alangon talo siirtyi Helsingin kaupungin talo-osastolle. Kunnianosoituksena talossa asuneelle kenraalille talon asunnot päätettiin silloin suunnata adjuntanteille ja kapiaisille.

”Tarina ei kerro, kenestä kenraalista oli kyse. Hän oli kuitenkin siinä määrin merkittävä, että hänen kunniakseen taloon olisi haluttu teettää muistolaatta. Sukulaiset eivät kuitenkaan halunneet sellaista”, Saarholma kertoo.

Vuosikymmenien kuluessa talon ensimmäisen kerroksen liiketiloissa on sijainnut myös Katajanojan kansakoulu.

Koska taloyhtiöllä ei ollut varaa korjata taloa, perustettiin Kallion kiinteistöt -niminen yhtiö, joka sulautettiin pian Vallilan kiinteistöt oy:n. Sen lukuun kovia kärsinyttä Alangon taloa alettiin vihdoin korjata perusteellisemmin vuonna 1996.

Taloon tehtiin täydellinen peruskorjaus. Rakennuksessa uusittiin käytännössä aivan kaikki. Oikeastaan vain rakennuksen runko ja välipohjarakenteet säilytettiin ennallaan. Peruskorjauksen yhteydessä taloon rakennettiin myös viisi ullakkoasuntoa.

”Peruskorjauksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Koskinen & Schalinin Keijo Koskinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=keijo+koskinen”, Saarholma kertoo.

Helmikuun ensimmäisiin suurpommituksiin päättyi Arjavan suhteellisen normaalina pitämä arki. Hän muistaa leikin, jota koulussa leikittiin lauantaina juuri ennen sunnuntaina alkaneita rajuja pommituksia.

”Teimme tuulimyllyä eli kävelimme tuulimyllymuodostelmassa. Sitten sinne kouluun ei mentykään ennen seuraavaa syksyä. Meidät lapset vietiin maalle evakkoon”, Arjava kertoo.

Jutussa on käytetty lähteenä Helsingin suurpommituksista kertovia kirjoja Hävittäkää Helsinki! (Antero Raevuori), Helsinki liekeissä (Jukka L. Mäkelä) ja Helsingin suurpommitukset vuonna 1944 (Martti Helminen & Aslak Lukander). Oikaisu 26.9. kello 9.42: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että Alangon talossa sijaitsi aikoinaan Katajanokan peruskoulu. Talossa toimi Katajanokan kansakoulu.