Malmin kentän vihkiäisistä kului vain pari päivää, kun ensimmäinen lentäjä kuoli: Urheilukoneen rysähdys oli vasta alkua turmasumalle

Malmin lentoasemalla ei ehditty viettää edes virallisia avajaisia, kun siellä sattui jo ensimmäinen onnettomuus. Tammikuussa 1938 puolalaisen LOT-yhtiön kolmimoottorinen Fokker lähestyi Helsinkiä. Ohjaaja laskeutui pelkän keskimoottorin avulla ja laskeutuminen epäonnistui pahoin. Liian matalalla lentänyt kone katkaisi kenttää reunustaneen piikkilanka-aidan ja se pölläytti päätyvallin lumikasaa. Lopulta kone keikahti nokalleen ja pyörähti selälleen.

Rikkoutuneesta polttoainesäiliöstä valui satoja litroja bensiiniä koneen ympärille. Ainekset vakavaan onnettomuuteen olivat olemassa, mutta onni oli matkassa, eikä kukaan loukkaantunut pahoin.

Nykypäivän näkökulmasta kiitoradat olivat epätasaiset.

”Lentokenttä on rakennettu savipellolle, jossa on muutama metri turvetta. Kenttä pohjustettiin hyvin. Viemäreitä ja salaojaputkia rakennettiin 40 kilometriä. Kenttä saatiin kantavaksi suurilla betonilaatoilla. Liikkuessaan laatat kuitenkin aiheutuivat ongelmia painaville koneille etenkin sota-aikaan. Havaittiin, että kenttä ei kestä kovin suuria koneita”, kertoo Raine Haikarainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=raine+haikarainen, joka on harrastanut lentämistä pitkään ja ollut toimittamassa Malmin lentoaseman historiikkia.

Lentoaseman vihkiäisiä vietettiin keväällä 1938 ja pari päivää myöhemmin Malmin historiaan kirjattiin ensimmäiset kuolonuhrit.

Avajaisiin osallistui Latvian suojeluskunnan urheilukone, joka oli jäänyt Suomeen kaupunkilaisten ihmeteltäväksi. Halukkaille järjestettiin näytöslentoja. Reservin vänrikki Jouni Kuoppamäki https://www.hs.fi/haku/?query=jouni+kuoppamakihalusi myös kokeilla, miltä tuntui kaarrella taivaalla ja ohjaaja Karlis Lesinskis https://www.hs.fi/haku/?query=karlis+lesinskisotti miehen kyytiin.

Vartin lennon jälkeen kone syöksyi jyrkässä kulmassa Latokartanon pellolle. Miehet kiidätettiin Punaisen Ristin sairaalaan, mutta he olivat luultavasti kuolleet heti törmäyksessä.

”Malmin lentoliikenne oli alusta saakka vilkasta, parhaimmillaan 14 kansainvälistä lentoa päivässä. Vaikka kalusto ja määräykset olivat erilaisia kuin tänä päivänä, niin onnettomuuksia sattui verraten vähän”, Haikarainen sanoo.

Kesällä 1938 tuli ensimmäinen uhri varsinaisen lentokentän alueella. Lennonopettaja Harry Kasten https://www.hs.fi/haku/?query=harry+kasten ja oppilas Lasse Nissinen https://www.hs.fi/haku/?query=lasse+nissinenolivat koululennolla, kun ukkosmyrsky yllätti heidät. Laskeutumisyritys epäonnistui ja kone tömähti 50 metristä maahan. Oppilas selviytyi vähäisillä vammoilla, mutta hänen opettajansa menehtyi.

Sota-aikana Malmin kentän liikennemäärät kasvoivat, kun saksalaiset käyttivät lentokenttää. Malmin olosuhteet eivät olleet kaikilta osin riittävät saksalaisten kalustolle ja esimerkiksi kiitoradat olivat liian lyhyet heidän pommikoneilleen.

Helsingissä oli saksalaisia Messerschmitt-yöhävittäjiä ja niiden lisäksi itärintaman pommituksiin osallistuneen lento-osasto Kuhlmeyn koneita operoi Malmilta käsin. Monia koneita tuhoutui nousuissa ja laskuissa korjauskelvottomiksi.

”Messerschmittien laskutelineet olivat heikkoja ja koneet olivat hankalia laskettavia etenkin vaativissa tuuliolosuhteissa. Koska Malmin kiitoradan pinta oli huono, koneita vaurioitui”, Haikarainen sanoo.

Eräs osasto Kuhlmeyta palvelleista lentäjistä oli alikersantti Heribert Kollerhttps://www.hs.fi/haku/?query=heribert+koller, jolla oli taskussaan 19 ilmataisteluvoittoa. Hän huomasi Suomenlahdella rynnäkkökoneen purjelaivan kimpussa ja kävi ampumassa sen alas. Huono sää hankaloitti laskeutumista Malmille ja Koller joutui vetämään koneen ylös.

1 200 metrin korkeudessa hän huomasi roikkuvansa valjaissa ja horisontti oli kääntynyt ympäri. Kone menetti korkeutta ja pyyhkäisi puun latvoja. Koller hyppäsi laskuvarjolla ja kone rysähti maahan Longinojan lähelle. Hän laskeutui lähes koneen viereen ja kyseli sijaintiaan paikallisilta tytöiltä. Likat kertoivat lentokentän olevan muutaman kivenheiton päässä.

Kollerin tapaukseen liittyy jatkotarina 2000-luvulta.

”Kollerin onnettomuuden silminnäkijänä oli nuori Eino Elorantahttps://www.hs.fi/haku/?query=eino+eloranta, joka sittemmin toimi Malmilla lentomekaanikkona. 2000-luvun alussa hän halusi lähteä tutkimaan koneen putoamispaikkaa metallinetsimellä. Maastosta löytyikin koneen osia ja konekivääri, jotka vietiin Ilmailumuseoon. Selvisi, että Heribert Koller oli edelleen elossa ja hänet kutsuttiin tänne Malmille. Hän vieraili koneen putoamispaikalla ja hänelle luovutettiin muistolaatta, jossa oli koneen palanen. Hän oli hyvin liikuttunut”, Haikarainen kertoo.

Saksalaisten ohella myös suomalaisille sattui vahinkoja. Elokuussa 1942 kersantti Erkki Vuorio https://www.hs.fi/haku/?query=erkki+vuoriooli ollut etsimässä sukellusveneitä ja palasi Malmille. SB-4-koneen lasku meni pitkäksi ja kone törmäsi kiitotien päässä olleeseen pieneen taloon ja syttyi palamaan. Koneessa oli kaksi syvyyspommia, joten miehistöllä oli kiire ulos. He kävivät kiireen vilkkaan varoittamassa läheisten talojen asukkaita. Pian pommit räjähtivät ja polttivat maan tasalle kolme taloa.

Syksyllä 1942 eräs alikersantti oli vahingossa jättänyt osan ohjainlukoista päälle ja lähtökiidossa ollut kone syöksyi kenttäalueen aidan läpi metsään. Miehistö ehti ulos ennen kuin patruunat ja pommit alkoivat räjähdellä. Alikersantti sai arestia huolimattomuudesta.

”Maahan syntyi suuri kraateri, kun pommit räjähtivät”, Haikarainen tietää.

Sotien jälkeen onnettomuudet vähenivät. Malmilla on rauhan aikana ollut muutamia satunnaisia onnettomuuksia. Vähäiseen määrään on monia syitä.

”Malmilla lentäminen on aina ollut kontrolloitua ja lennonjohto on pitänyt liikenteen järjestyksessä. Lentämisen kulttuuri on ollut tasokasta ja toimintakulttuuri kurinalaista. Kalusto on pidetty hyvässä kunnossa. Ilmailuviranomaiset ovatkin antaneet erinomaista palautetta Malmin toiminnasta”, Haikarainen kertoo.

Kesäkuussa 1955 kaksipaikkaisella koneella tehtiin taitolentoa, kunnes se joutui syöksykierteeseen ja törmäsi maahan. Silminnäkijät kertoivat, että kone syöksyi pellolle 500-700 metrin korkeudesta. Turmassa menehtyi kaksi 22-vuotiasta kaverusta Tikkurilasta. Myöhemmin todettiin, että ohjaaja oli 1,8 promillen humalassa.

Vuonna 1976 tapahtuneessa Cherokee-koneen turmassa sai surmansa kaksi henkeä.

”Kone putosi Tattarisuon teollisuusalueelle. Koneen moottoria ei ollut päivitetty vähälyijyiselle polttoaineelle ja se aiheutti moottorihäiriön. Pakkolasku epäonnistui”, Haikarainen tietää.

Tuorein Helsingissä sattunut kuolemaan johtanut lento-onnettomuus on vuodelta 2001. Ohjaaja menetti koneen hallinnan Kruunuvuorenselällä ja kone syöksyi mereen.

Lähteenä käytetty Malmi - Helsingin lentoasema (Minerva Kustannus, 2018)