Samuel Nylundilta kysyttiin, onko hän pudonnut pirikattilaan: Poikkeuksellisen pirteän myyjän puhetulva saa asiakkaat säpsähtämään Vuosaaressa

Harva päivittäistavarakaupan myyjä on keskustelunaihe sosiaalisessa mediassa. Vuosaaressa kauppakeskus Columbuksen S-marketissa työskentelevän Samuel ”Samppa” Nylundinhttps://www.hs.fi/haku/?query=samuel+%E2%80%9Dsamppa%E2%80%9D+nylundin tilanne on toinen.

21-vuotiasta miestä ylistetään sekä Facebookissa että nuorten suosimassa Jodel-viestintäsovelluksessa. Kiitteleviä kommentteja on kertynyt muun muassa Facebookin Vuosaari-ryhmään:

 

"Columbuksen S-marketissa työskentelee aivan ihana nuori mies, jolla on aina ystävälliset sanat ja hymyt jakaa joka ainoalle asiakkaalle."

Samuel Nylundin palvelutapa eroaa siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. ”Hyvää päivää” -fraasi kajahtaa kuulijoiden korviin lukuisia kertoja päivässä. Nylund yrittää tervehtiä jokaista ruokakauppaan astelevaa asiakasta henkilökohtaisesti, eikä hänen hyvän päivän toivotuksiaan ole helppo ohittaa pokerinaamalla.

Toisinaan reipas tervehdys saa asiakkaan säpsähtämään tai kääntymään ympäri. Vaikka useimmat nyökkäävät ja hymyilevät takaisin, kaikki eivät myyjän huomionosoituksista riemastu.

”Kerran yksi asiakas jäi kiroilemaan keskelle käytävää, kun toivotin hänelle hyvää päivää. Aina löytyy mielensäpahoittajia. Jotkut ärsyyntyvät pelkästään siitä, jos sanon moi”, Nylund kertoo.

Osa pyörittelee silmiään. Osa epäilee, että kyseessä on pelkkä rooli. Mistään näytelmästä ei Nylundin toiminnassa kuitenkaan ole kyse. Päinvastoin.

Nylund oli lapsena ujo ja hiljainen. Kiharahiuksinen poika erottui joukosta lapsuuden kotipihalla ja oli kiusaajille helppo kohde jo 5-vuotiaana. Nylundin mukaan nälviminen ja syrjiminen jatkuivat ala-asteelta yläasteelle. Koko tuon ajan isä tuki poikaansa ja kehotti tätä olemaan vain oma itsensä.

Nylund ei halunnut tapella nyrkein, vaan mieluummin puhua asioista ja kysyä, mikä on ongelma. Kiusaamisen syyksi saattoivat riittää afromaisen kiharat hiukset.

”En koskaan saanut selvyyttä siihen, miksi minua kiusattiin. Jostain syystä olin yleensä se luokan hyljeksityin. Tiedän, millaista se on”, Nylund sanoo.

Häntä ei enää kiinnosta vatvoa menneitä. On vaikea uskoa, että aikoinaan Nylund pelkäsi tyttöjen vieressä istumista niin paljon, että hänen kämmenensä hikoilivat. Nykyään nuoren miehen verbaalista lahjakkuutta epäillään jopa flirttailuksi.

Siinä asiakkaat eivät ole oikeassa. Marketin käytävillä palvelee myyntimies, joka noudattaa isänsä ohjenuoraa ja vetää työvuorot omalla tyylillään. Hän haluaa palvella jokaisen asiakkaan niin kuin tekisi työtään provisiopalkalla.

 

"Paras kaupan (S-market Columbus) työntekijä ikinä! Kuvastaa aurinkoista Vuosaarta juuri täydellisesti!"

Pikakassalla puhetaidot vetävät uteliaita puoleensa. Nylund ajattelee toimivansa eräänlaisena sisäänheittäjänä. Hän työntää heilurioven auki ja huikkaa ostoskassia kantavalle lähtijälle viimeiset sanat.

Ajoittain Nylund kohtaa työssään myös myymälävarkaita. Silloin hänen hymynsä hyytyy hetkellisesti. Suurin osa varkaista on tuttuja kasvoja ja tietää Nylundin. Jotkut ovat yrittäneet käyttää hänen positiivisuuttaan myös hyväksi, mutta eivät ole onnistuneet siinä.

Tuppisuuksi Nylund ei muutu edes vapaa-ajallaan, ja siksi hän jää usein suustaan kiinni. On helppo ymmärtää, miksi tyttöystävän suurin pelko on tuttuihin törmääminen yhteisillä kauppareissuilla. Nylundilla riittää selkään taputtelijoita. Hänet tunnetaan etenkin kauppakeskus Columbuksen ympäristössä.

Kerran eräs vartija ihmetteli myyjän supliikkia olemusta. Sitten hän näki Nylundin äidin työssään, ja ihmettely päättyi siihen. Samuel Nylund ponnistaa merkonomiperheestä. Hän on omien sanojensa mukaan perinyt taidot vanhemmiltaan, jotka ovat toimineet kaupan alalla koko ikänsä.

Niin ikään merkonomin koulutuksen hankkinut Nylund harkitsee jatko-opintoja kauppakorkeakoulussa, mutta ainakin toistaiseksi myyjän työt pitävät hänet kiireisenä.

Hänelle on tarjottu töitä muualtakin. Nylund kertoo, että häntä on kesken työvuoron houkuteltu niin autokauppiaaksi kuin kiinteistönvälittäjäksi.

Hyvää tiimiä ei kuitenkaan jätetä hetken mielijohteesta. Ruokakaupassa harjoittelijana alaikäisenä aloittanut myyntitykki on kiintynyt ensimmäiseen työpaikkaansa, jossa hänen tittelinsä on vuosien myötä muuttunut vuorovastaavan apulaiseksi.



Kauppakeskuksen käytävillä vilisee ihmisiä. Osa jää juttelemaan Nylundille, osa kohottaa käden ilmaan. Tuttuja kasvoja kävelee vastaan tasaiseen tahtiin. Vielä muutama vuosi sitten tilanne oli toinen.

Jokaista työtoveriaan aamulla tervehtivään tulokkaaseen suhtauduttiin aluksi varauksella. Asiakkaat eivät olleet tottuneet siihen, että myyjä kyseli ohimennen kuulumisia.

Nylund kuitenkin lunasti paikkansa viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsi testaamaan myyntitaitojaan maistatuspisteelle. Kasvokkain tapahtuva asiakaspalvelu oli juuri sitä, mitä nuori mies osasi tehdä.

Päät kääntyivät, ja kausikiisseli kävi kaupaksi. Kouluun näyttötyönä tehty maistatus johti siihen, että työt marketissa saivat jatkua.

”Jos nyt vaihtaisin toiseen myymälään ja vetäisin samalla tyylillä, niin varmasti katsottaisiin kieroon”, Nylund sanoo.

Vuosaarelaiset ovat jo tottuneet puheliaaseen nuoreen mieheen, jolla on torikauppiaan eleet.

Columbuksen S-marketin apulaispäällikkö Emmi Rusanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=emmi+rusanen vahvistaa, että positiivista palautetta on kertynyt. Kun Nylund oli välillä armeijassa, asiakkaat kyselivät hänen peräänsä useaan otteeseen. Kanta-asiakkaat tuntevat ”Sampan”, johon saattaa törmätä pullonpalautusautomaatilla, kassalla tai vaikka banaanien ja omenoiden välissä.

 

"Laitoin aikoinaan S-marketille pyynnön, että nostavat hänen palkkaansa ja pitävät tiukasti kiinni hänestä."

Vaikka Nylund mielellään vaihtaa asiakkaiden kanssa kuulumiset, hänen kätensä liikkuvat samaan tahtiin sanojen kanssa. Työnteko ei saa kärsiä jutustelun vuoksi. Joskus Nylund on hyllyttänyt tavaraa niin tiuhaan tahtiin, että hän on havahtunut kesken kaiken siihen, ettei ole muistanut tervehtiä ketään. Silloin omatunto kolkuttaa.

Hiljaa oleminen ei ole Nylundille vaihtoehto. Ei, vaikka jotkut ärsyyntyvät jo siitä, kun Nylund on vasta avaamassa suutaan. Yhtenä päivänä kassalle päätyi työpäivänsä päättänyt väsyneen oloinen mies, jonka pirteä myyjä sai hämmästymään.

”Hän kysyi, olenko pudonnut pirikattilaan”, Nylund kertoo.

Molempia nauratti.

Artikkelin sitaattinostot ovat lainauksia Vuosaari-ryhmän keskustelusta Facebookista.