Kaurahiutaletehtailija astui miinaan: Elovena-tytön pukeminen ruotsalaiseksi ekonomiksi on virhe

Totuus ei löydy maidosta, ei kauppakorkeakoulusta eikä humpasta taikka tangosta. Totuus löytyy kaurapuurosta. Näin meitä opetti punk-yhtye Lama 1980-luvulla. Biisin tahtiin pogottiin ja etsittiin elämän totuutta. Me 1960-luvun lapset piilottimme puuroannoksemme sohvan taakse ja koulussa luokan hissukan pulpettiin. Kaurahiutaleiden ostaminen sujui lapseltakin, äiti antoi rahan ja komensi lähikaupalle.

Aika kului ja köyhälistön pakkoruuasta kaurasta tuli muoti-ilmiö, jonka itse ohitin kuten monet muutkin muoti-ilmiöt. Kunnes kylmä kaurapuuro valui niskaani uutisten kautta. Länsisuomalainen kaurahiutaletehdas ilmoittaa stailaavansa kaurapuurotytön Eurooppa-kelpoiseksi.

Tämä ei voi olla mahdollista. En ikinä enää syö kaurapuuroa -lausahdukset valtasivat somen ja lause kuultiin myös meidän suusta, jotka emme koskaan ole kaurapuuroa syöneetkään.

Mitä tämä kertoo meistä suomalaisista? Uskon, että olemme jo niin vanha kansa, että uskallamme rohkeasti tuoda esille omaa kulttuu­riamme ja historiaamme. Somen kansallispukusivustolla on 9 000 jäsentä ja kysellään neuvoja perintöpukujen korjaamiseen.Kansallispukujen osat ovat löytäneet tiensä nuortenkin käyttöön. Lisäksi suomalaisen perinnekulttuurin arvostuksesta kertoo Kalevalan suosio. Eri alojen taiteilijat freesaavat kansalliseepostamme monin eri keinoin, joista merkittävintä työtä lienee tehneet suomalaiset metallimusiikin bändit viemällä Suomea ja tarustoamme maailmalle jo vuosia.

Samaan aikaan kun kansalaisten itsetunto on jo hyvässä nousussa, kaurahiutaletehtailija astuu omaan ansaansa pukemalla kaurahiutaletytön siniseen kesämekkoon saaden hänet näyttämään ruotsalaiselta ekonomilta. Ei näin. Vielä ehtii pysäyttää painokoneet ja antaa kauratytölle matkalipun Eurooppaan kansallispuvussaan.

Kolumni on julkaistu HS Metro -lehdessä 27. tammikuuta 2020. Kolumneja voi lähettää osoitteeseen metro.lukijat@hs.fi