Helsingin historiallisessa keskustassa toimii ”hippipäiväkoti”, joka joutui Vauva.fi-palstalaisten hampaisiin: ”Tämä on avoimien ovien talo” - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Helsingin historiallisessa keskustassa toimii ”hippipäiväkoti”, joka joutui Vauva.fi-palstalaisten hampaisiin: ”Tämä on avoimien ovien talo”

Päiväkoti Vironniemessä lapselle ei kaadeta reppuun valmista tietoa, vaan annetaan työkaluja maailman valloittamiseen. Päiväkodin entisellä johtajalla Kirsti Hakkolalla on ollut näppinsä vahvasti pelissä kasvatusfilosofian syntymisessä.

Vironniemen päiväkodin entinen johtaja Kirsti Hakkola ja varhaiskasvatuksen opettaja Reetta Hietanen ovat aiemmin olleet työtovereita. He ovat kehittäneet yhdessä päiväkodin toimintaa. Kuva: Kimmo Penttinen

Julkaistu: 12.2. 14:55, Päivitetty 12.2. 14:57

Kuin Peppi Pitkätossun koti Huvikumpu. Se ajatus hiipii mieleen, kun on hetken ehtinyt katsella ympärilleen Kruununhaassa Vironniemen päiväkodissa. 300-neliöinen päiväkoti sijaitsee Rauhankadulla 1800-luvun lopulla rakennetun kivitalon ensimmäisessä kerroksessa, ja se on ollut aikanaan herrasasunto.

Nyt sen huoneissa touhuaa 70 lasta. Toisin kuin monissa päiväkodeissa, ovet ovat auki ja lapset siirtyvät leikeissään vapaasti huoneesta toiseen. Ovien kautta on näkymä koko huoneiston läpi.

”Tämä on avointen ovien talo. Lapset saavat itse suunnitella puuhiaan. Täällä on ensisijaisesti yhteisöllistä. Siellä missä halutaan rauhaa, ovet ovat kiinni. Lapsetkin tietävät sen. He osaavat myös olla rauhallisesti, jos jossakin vaikkapa luetaan kirjaa”, Vironniemen päiväkodin entinen johtaja Kirsti Hakkola kertoo.

Hakkola on jäänyt eläkkeelle jo kuusi vuotta sitten, mutta jaloissa hyörivät lapset vaikuttavat tuntevan hänet hyvin. Monilla tuntuu olevan asiaa ”Kitille”.

Hakkola tuli Vironniemeen nuorena lastentarhanopettajana, eikä hänelle riittänyt 46 vuotta samassa talossa. Eläköitymisensä jälkeen hän on jatkanut työtä päiväkodin eteen kannatusyhdistyksessä.

Kirsti Hakkola on toiminut päiväkotityönsä ohella ja sen jälkeen luennoitsijana ja konsulttina erilaisissa projekteissa.”Toivon että kaikki päiväkodit olisivat spesiaaleja, eli että kasvatusfilosofia olisi valittu tietoisesti.” Kuva: Kimmo Penttinen

Vironniemen päiväkodin toiminta käynnistyi 1960-luvun alussa kuulovammaisten lasten tarhana. Hakkola aloitti siellä lastentarhanopettajana vuonna 1968. Päiväkodin johtaja hänestä tuli vuonna 1981, viitisen vuotta sen jälkeen, kun kuulovammaiset lapset siirtyivät muualle ja Vironniemestä tuli tavallinen päiväkoti.

Aivan perinteisimmästä päästä päiväkoti ei ole vieläkään, ja siitä on pitkälti kiittäminen Hakkolaa. Pitkäaikaista päiväkodinjohtajaa on luonnehdittu poikkeuksellisen näkemykselliseksi kasvattajaksi. Hakkola on esimerkiksi puhunut tutkivasta oppimisesta jo 1990-luvulla, kauan ennen kuin siitä on ollut sanaakaan virallisissa opetussuunnitelmissa.

Netin keskustelupalstojen ilkeämielisissä kommenteissa Vironniemeä on Hakkolan mukaan luonnehdittu hippipäiväkodiksi. Vauva.fi:n keskustelussa joku kommentoija on sydämistynyt siitä, että lapsia kuskataan lähes päivittäin jonnekin näyttelyyn tai tapahtumaan ja matkoja tehdään jopa toisiin kaupunkeihin.

Hakkola vahvistaa, että Vironniemessä tosiaan tehdään paljon retkiä. Taustalla on ajatus siitä, etteivät lapset opi asioita vain puhumalla niistä. Heidän on päästävä ulos kokemaan.

”Päiväkoti on maailmaan oppimisen ja tutustumisen paikka, ja koti taas perheen arvojen oppimisen paikka”, Hakkola sanoo.

Päiväkoti Vironniemi täyttää pian 60 vuotta. Tiloista löytyy leluja useilta eri vuosikymmeniltä. Kuva: Kimmo Penttinen

Vuosikymmenten työn tuloksena muovautunut kasvatusfilosofia kiteytyy kymmeneen teemaan, jotka ovat mielikuvitus, aktiivisuus, vastuu, rohkeus, ystävyys, herkkyys, huumori, uteliaisuus, oivaltaminen sekä usko ja toivo.

”Jos lapselle on vain yritetty kaataa tietoa reppuun, se ei auta kaikissa tilanteissa. Jos lapsille annetaan maailman valloittamisen työkaluja, he pärjäävät”, Hakkola muotoilee päiväkodin kasvatustyön taustalla olevan ydinajatuksen.

”Siksi esimerkiksi mielikuvitus on niin tärkeää. Ongelmatilanteissa on osattava kuvitella ongelman ratkaisemisen jälkeinen tilanne ja kyettävä sitten miettimään, miten siihen pääsee.”

Huumori taas auttaa kohtaamaan esimerkiksi epäonnistumisia. Muutenkin päiväkodin kasvatusteemat ovat kannatettavia. Niiden tuominen lasten elämään ei kuitenkaan välttämättä ole aina aivan yksinkertaista. Otetaan esimerkiksi jälleen huumori.

”Et voi sanoa, että jokin on hauskaa. Asioiden hauskuuden pitää välittyä muulla tavoin. Monien asioiden on siirryttävä aikuisen esimerkin kautta. Jos haluaa opettaa lapset rohkeiksi, pitää miettiä, onko kasvattajana itse rohkea ja valmis tarttumaan uusiin asioihin”, Hakkola toteaa.

Vironniemi ei siis ole keskivertotyöpaikka varhaiskasvatuksen ammattilaisellekaan. Päiväkodin henkilöstö laatii vuosisuunnitelman teemasta, jota kalenterivuoden aikana tutkitaan. Suunnitelmaan sisältyy erilaisia projekteja, joista moneen liittyy taiteen tekemistä. Päiväkotivuosi on seikkailu, johon kaikki – myös kasvattajat – heittäytyvät.

Välillä eletään reaalimaailman sijaan leikin ja satujen maailmassa. Työntekijälle voi langeta vuoden käsikirjoituksessa esimerkiksi Rauno Runon tai Kaarlo Koneen rooli. Runo kirjoittaa nimensä mukaisesti runoja lasten kanssa, Kone taas on kehittänyt teknisiä keksintöjä kuten onnenpotkukoneen.

Päiväkoti Vironniemessä tehdään teatteria ja muuta taidetta. Kuvassa on päiväkodin esitysten mainosjulisteita. Kuva: Kimmo Penttinen

”Kun aikuinen on roolissa, hänen on mahdollista tehdä sellaisia asioita, joita ei voisi tehdä tavallisena aikuisena”, Hakkola sanoo.

Hakkola toteaa, että työntekijä ei pärjää Vironniemessä, jos luulee olevansa valmis. Pitää ajatella, että työssä oppii ja kehittyy itsekin koko ajan. Moni työntekijöistä tuntuu viihtyvän, sillä Hakkola ei ole ainoa, joka on tehnyt talossa pitkän uran. Kaksi työntekijöistä on ollut päiväkodissa itse lapsena.

”Toinen heistä kertoi lapsille kerran, että oli täällä jo lapsena. Joku lapsi kysyi häneltä, että eikö äiti koskaan tullut hakemaan sinua”, Hakkola kertoo.

Jos joku kummeksuu naapurikaupunkiin suuntautuvia retkiä, päiväkodin matkaperinne se todennäköisesti vasta saakin pyörittelemään silmiä. Jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan päiväkodin vanhimmat lapset ovat lähteneet ilman vanhempia ulkomaanmatkalle.

Matkaperinne syntyi, kun yksi päiväkodin lapsista muutti Pariisiin ja kutsui päiväkotikaverinsa syntymäpäivilleen. Hakkola luonnehtii matkaa lasten seikkailuksi. Matkaseurue kävi katsomassa taidetta ja miten pariisilaiset lapset leikkivät.

”Meidän kasvatusideologiamme mukaan lapset voivat tehdä maailmassa monia asioita. Taustalla on Peppi Pitkätossu -tyyppinen ajatus. Lapset pystyvät paljon enempään kuin aikuiset ajattelevat”, Hakkola selittää.

”Ajattelemme, että eskarivuosi on kuningasvuosi. Haluamme, että lapset lähtevät kouluun sillä ajatuksella, että he pystyvät mihin vain.”

Hakkola korostaa, että Vironniemi on ihan tavallinen kaupungin päiväkoti. Vanhemmat keräävät rahat matkoihin ja retkiin järjestämällä muun muassa teatteriesityksiä, konsertteja ja muita tapahtumia.

”Vironniemessä on ihan sama määrä henkilökuntaa ja määrärahoja kuin muissakin päiväkodeissa. Poikkeuksellista on se, miten paljon vanhemmat ovat mukana päiväkodin toiminnassa”, Hakkola sanoo.

Tilanne ei ole syntynyt mitenkään sattumalta. Päiväkodilla on tavoitteena, että sata prosenttia vanhemmista on mukana lastensa päiväkotielämässä, eivätkä vain ne, jotka ovat ensimmäisenä tulossa.

”On hyväksi niin lapsille kuin vanhemmillekin, että vanhemmat tutustuvat lapsen maailmaan ja siihen, millainen lapsi on päiväkodissa. Päiväkoti tarjoaa mahdollisuuden myös vanhemmuudessa kasvamiseen.”

Työ vanhempien aktivoimiseksi ei tietenkään lopu, koska aina tulee uusia lapsia ja perheitä. Eräänlaisena työn tuloksena voi kuitenkin pitää sitä, että monet vanhemmat ovat mukana päiväkodin kannatusyhdistyksessä vielä sen jälkeenkin, kun omat lapset lähteneet päiväkodista.

Kirsti Hakkola esittelee erään Vironniemen päiväkodin lapsen taikamattoa. Jokaisella päiväkodin lapsella on oma matto. Idea taikamatoista syntyi 80-luvulla. Kuva: Kimmo Penttinen

Vanhempien sitouttaminen päiväkotiarkeen aloitetaan heti, kun heidän lapsensa aloittaa uutena hoidossa.

”Jokaisella lapsella on lentävä matto, jonka hän tekee aloittaessaan päiväkodin. Siitä alkaa vanhempien ja päiväkodin yhteistyö. Lapsi suunnittelee maton täällä yhdessä henkilökunnan kanssa. Siinä työntekijä voi samalla jutella ja tutustua lapseen”, Hakkola kertoo.

”Kun tilkut on kiinnitetty nuppineuloilla vanhempien hankkimaan taustakankaaseen, vanhemmat ompelevat maton valmiiksi kotona. Mattoa käytetään päivälevolla, lentävämattomatkoilla ja majaleikeissä.”

1970-luvun lopulla päiväkodissa innovoitiin varsin toimivaksi osoittautunut väline, jonka avulla vanhemmat pääsevät mukaan siihen ilmapiiriin, missä heidän lapsensa kasvavat.

”Vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta kohtaavat päivittäin todella lyhyesti. Keksimme, että päiväkodin oma lehti on hyvä tapa kertoa vanhemmille päiväkodin toiminnasta”, Hakkola kertoo.

Jokaiseen Viesti-lehden numeroon haastatellaan kaikki päiväkodin senhetkiset lapset. Lehdestä voi lukea uutisen vaikkapa siitä, että jollakin on irronnut kaksi hammasta samaan aikaan. Toisen haastateltavan mielen päällä taas on saattanut olla perheeseen syntynyt sisarus. Monesti ääneen pääsevät myös vanhemmat. Lehden avulla kaikki lapset ja aikuiset siis oppivat tuntemaan toisensa.

Päiväkodin oma Viesti-lehti on ilmestynyt jo 40 vuoden ajan. Ensimmäinen lehti kirjoitettiin käsin. Kuva: Kimmo Penttinen

Vaikka Hakkolalla mitä ilmeisemmin on näppinsä vahvasti pelissä siinä, että Vironniemeen on syntynyt poikkeuksellisen elämyksellinen varhaiskasvatusote, hän kieltäytyy ottamasta kunniaa työstä. Hän sanoo olevansa kiitollinen, että on saanut vuosikymmenten varrella kehittää toimintaa yhdessä niin monen työstään innostuneen varhaiskasvattajan kanssa.

”Vaatii paljon teoreettista ajattelua, että voi kehittää asioita. Pitää myös tietää, mitä muualla tapahtuu”, Hakkola sanoo.

Hakkola itse on opiskellut taidekasvatusta, ja myös muut opiskelut ovat liittyneet taiteen tekemiseen. Hän uskoo, että taiteellinen ilmaisu auttaa jokaisen lapsen oman äänen löytämisessä.

”Tärkein asia elämässä on oppia käyttämään omaa vapauttaan”, Hakkola sanoo ja korostaa heti perään, että puhuu nyt yli 3-vuotiaista lapsista.

Oman valinnanvapauden oppiminen alkaa päiväkodista, ja monet arkiset tilanteet tarjoavat siihen paikkoja.

”Opetamme pienten tekojen seurausten kohtaamista. Jos juoksee, kun toinen maalaa vesiväreillä lattialla, vesivärivesi voi kaatua. Pitää oppia itse näkemään, että tuosta en voi juosta”, Hakkola selittää.

Tavoitteena on, että lapsi kasvaa vastuuseen omista teoistaan.

HS Helsinki|Helsingissä toimii esikoulu, jossa lapset kulkevat jatkuvasti kaupungilla ja pänttäävät bussiaikatauluja

Helsingissä on eskari, jonka lapset lähtevät joka vuosi ulkomaille ilman vanhempia