Kaksi opettajaa etsii paikkaa mehiläistarhalle keskelle Helsinkiä, avuntarjoajien määrä yllätti: ”Ei riitä sormet laskemaan” - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Kaksi opettajaa etsii paikkaa mehiläistarhalle keskelle Helsinkiä, avuntarjoajien määrä yllätti: ”Ei riitä sormet laskemaan”

Opettajakaverit haluaisivat ryhtyä mehiläisharrastajiksi, mutta ensin pitäisi löytää paikka Kallion tai Vallilan suunnalta.

Mehiläistarhaamisesta haaveilevat helsinkiläisopettajat etsivät nyt paikkaa harrastukselleen Hämeentien tuntumasta. Kuva: Kimmo Penttinen

Julkaistu: 13.2. 8:29, Päivitetty 13.2. 8:38

Helsinkiläisillä opettajilla on unelma. Kaverukset Martti Vehmanen ja Aleksi Kangasniemi haluaisivat ryhtyä mehiläisharrastajiksi. Muutaman pesän pienehkössä kaupunkitarhassa valmistuisi hunajaa omaan käyttöön ja lähipiirin iloksi.

Vehmanen ja Kangasniemi ovat tunteneet toisensa jo useamman vuoden, mutta tajusivat jakavansa saman haaveen mehiläistarhasta viime kesänä.

”Jotenkin vaan tuli puheeksi, että olen haaveillut mehiläisistä monta, monta vuotta”, Vehmanen kertoo.

Kävi ilmi, että Kangasniemikin oli pohtinut mehiläisharrastusta. Miehet päättivät ryhtyä mehiläistarhaajiksi yhdessä, sillä ummikoille uuden harrastuksen aloittaminen on helpompaa kaksin.

Unelman toteuttamiseen tarvitaan tietysti mehiläistarha. Sellaista Vehmanen ja Kangasniemi lähtivät etsimään Hämeentien varrelta. Tilaksi soveltuisi esimerkiksi pahimmalta liikenteen hälyltä suojassa oleva kerrostalon kattotasanne, jonka ympäristöstä mehiläiset löytäisivät pölytettäviä kasveja.

Kalliossa ja Vallilassa asuvalla kaksikolla ei ole autoa, joten mieluisin paikka tarhalle olisi Hämeentien varrella.

Sopivaa tilaa päätettiin etsiä sosiaalisen median avulla. Vehmasen lupsakka päivitys herätti runsaasti huomiota ja tarjouksia on tullut paljon. Odotuksissa oli pari vinkkiä, mutta avuntarjoajia on löytynyt runsaasti.

”Ei riitä sormet laskemaan”, Vehmanen sanoo.

Osa yhteyttä ottaneista on tarjonnut oman mökkinsä takapihaa, osa taas vinkannut sopivan yhteistyötahon. Ensi viikolla Vehmasella ja Kangasniemellä on lomaa opettajan työstään, joten he ryhtyvät käymään vinkkejä tarkemmin läpi. Tilanne näyttää kuitenkin jo lupaavalta.

Aiempaa kokemusta miehillä ei mehiläisten kasvattamisesta ole. Vehmasen suvussa on kyllä mehiläiskasvattajia ja biologiaakin hän on lukenut sivuaineen verran, mutta toiminta on täysin harrastusmaista. Onneksi Kangasniemellä on jo entuudestaan tuttuja, joilla on kokemusta tarhauksesta. Heiltä uudet mehiläishoitajat saavat neuvoja käytännön asioihin, kuten varusteiden hankkimiseen.

Suunnitelmana on ylläpitää kolmea pesää. Usein mehiläisille annetaan talviravinnoksi sokerivettä hunajan tilalle, mutta Vehmanen ja Kangasniemi pyrkivät tarjoamaan pörrääjille ensisijaisesti niiden omaa hunajaa. Tästä huolimatta hunajaa tulee ihmisten käytettäväksi vuodessa kilokaupalla.

Kaikkea hunajaa tarhaajat ja heidän lähipiirinsä tuskin saavat syötyä itse.

”Jos puhutaan kymmenistä kiloista, niin sitten pitää miettiä että mihin sitä saa laitettua”, Vehmanen pohtii.

Ihmisten päiden yläpuolella lentävien mehiläisten ei pitäisi aiheuttaa haittaa lähialueen asukkaille. Mehiläiset ovat huomattavasti ampiaisia rauhallisempia, joten niiden olemassaolon huomaisi lähinnä kasvien kukoistuksesta.

”Varmasti kukkivat kasvit voisivat hyvin”, Vehmanen lupailee.

Seuraa uutisia tästä aiheesta