Arabianrannan yhteisöllisen senioritalo Loppukirin asukkaat ovat tiistaista lähtien kokoontuneet parvekkeillensa laulamaan.
”Iltahuudoksi” nimetty laulutuokio järjestetään kello kuudelta illalla ja sen aikana lauletaan noin kolme kappaletta.
Suurin osa talon asukkaista on yli 70-vuotiaita riskiryhmään kuuluvia henkilöitä. Videon ”iltahuudosta” voit katsoa tämän jutun alusta.
Osmo Naakka seuraa paperilta sanoituksia. Osa laulajista tapailee aikalaiskappaleita vanhasta muistista.
Talon asukkaan Anja Kekkosen mukaan tiistaina ensimmäistä kertaa järjestetystä tuokiosta tuli hyvää palautetta.
”Tekee hyvää avata parvekkeen ovi ja täyttää keuhkonsa raittiilla ilmalla”, Kekkonen sanoo.
Sen lisäksi itse laulaminen, tai oikeastaan minkä tahansa äänen pitäminen, on Kekkosen mukaan voimaannuttavaa.
Laulamisen yhteydessä ehtii vaihtaa kuulumiset kerroksesta toiseen.
”Sodan aikana naiset menivät metsään huutamaan ihan suoraa huutoa, jos vaikka puoliso tai lapsi oli kuollut, ja se voimaannutti heitä. Sillä on aikamoinen merkitys, että päästää ilmoille jonkinnäköisen äänen, oli se tapaus mikä hyvänsä.”
Ensiyritys tiistaina ei Kekkosen mukaan ollut teknisesti puhdas suoritus, sillä tuulen takia muiden iltahuutajien äänet eivät kuuluneet parvekkeille asti.
Alhaalla olleet ihmiset todistivat kaikkien laulaneen hieman eri tahtiin. Keskiviikkona sisäpihalla oli jo enemmän avustajia, jotka pyrkivät käsillään viestittämään missä mennään.
”Iltahuutoa” jatketaan todennäköisesti karanteenin loppuun asti. Siihen mennessä saatetaan Kekkosen mukaan kehittyä hyviksikin laulajiksi.
Pysyvässä ohjelmistossa on ainakin Tapio Rautavaaran Väliaikainen. Keskiviikkona kuultiin myös Murheisna miesnä -laulu, jota voit kuunnella tässä jutussa olevalta videolta.
Myös muut kappaleet ovat vanhoja, sellaisia joita on saatettu laulaa jo sotien aikaan.
Loppukirin parvekkeilta ei välttämättä näe toisille, joten laulajat ovat tarvinneet kapellimestarimaista vetäjää päivittäin sisäpihalle.
Yhteisölliseen asumiseen tarkoitetussa talossa halutaan muutenkin pitää kiinni yhteisöllisyydestä, vaikka toisia ei voi tavata.
Aila Jumppanen osallistui laulutuokioon parvekkeeltansa.
Viestintä on entistä tiiviimpää ja toimiva työnjako on saatu sovittua nopeasti. Talon asukkaiden alaikäraja on 48 vuotta, joten riskiryhmiin kuulumattomat asukkaat käyvät kaupassa muiden puolesta.
Elo ihmisen huolineen murheineen, se on vain väliaikainen, Rautavaara laulaa.
Väliaikaisena tilanteeseen suhtaudutaan myös Loppukirissä.
Tavoitteena on, että kukaan talon asukkaista ei sairastu.
Odotellessa on Kekkosen mukaan hyvä viihdyttää itseään ja toisia.