Nea Virokannas lähtee heti kun mahdollista parisuhdelomalle hotelliin ja lapset jäävät kotiin – Neljä helsinkiläistä paljastaa, mitä he tekevät eristyksen jälkeen - Helsinki | HS.fi
Helsinki|HS Helsinki

Nea Virokannas lähtee heti kun mahdollista parisuhdelomalle hotelliin ja lapset jäävät kotiin – Neljä helsinkiläistä paljastaa, mitä he tekevät eristyksen jälkeen

Mitä helsinkiläinen tekee, kun koronaeristys loppuu? Yksi lähtee hotelliin suuteloimaan, toinen pääsee pitkään odottamilleen treffeille. HS kertoo neljän kaupunkilaisen haaveista.

Nea Virokannas aikoo mennä eristyksen päätyttyä parisuhdelomalle hotelliin.

Julkaistu: 9.4. 2:00, Päivitetty 9.4. 6:19

Mitä aiot tehdä, kun koronaeristys loppuu?

Kysyimme tätä kaupunkilaisilta, ja monien haaveissa on tavata sukulaisia ja ystäviä.

Käydä museoissa, elokuvissa, uimassa ja mennä mökille. Ja sitten on kahvi, suomalaisen juomakulttuurin kulmakivi. Monet haaveilevat kahviloista tai päiväkahveista ystävän luona. Tietokonevälitteiset kahvihetket eivät vain ole sama asia.

Tässä jutussa neljä helsinkiläistä paljastaa omat haaveensa:

Hotelliin suuteloimaan

Joka vappu Myllypurossa asuva Nea Virokannas, 38, jättää teini-ikäiset lapset kotiin ja menee aviomiehensä kanssa parisuhdelomalle hotelliin. Hotelliyötä vietetään pariskunnan tapaamispäivän kunniaksi. Ensitapaamisesta on nyt neljä vuotta.

”Käymme hotellilomilla myös hääpäivän aikaan ja joskus ihan muuten vain, jos on ollut hektistä”, Virokannas kertoo.

Loma vietetään useimmiten ihan kotikaupungissa Helsingissä, mutta täälläkin tekemistä riittää. Ohjelmaan kuuluu paitsi kiihkeää suuteloa, myös vierailuja museoissa, elokuvissa ja ravintoloissa. Suosikkiravintola Mamma Rosan ruokalista on hyvässä muistissa.

Tänä vuonna parisuhdelomaa on lykättävä eteenpäin. Samoin kuin jokaviikkoisia treffejä.

”Käymme yleensä joka sunnuntai tuomasmessussa ja sitten syömässä jossakin.”

Jotta mökkihöperyys ei iske, pariskunta kävelee ympäri Helsinkiä.

Myös perheen teinit ovat alkaneet osoittaa elon merkkejä, vaikka Virokannas kirjoittikin sähköpostissaan toimitukselle: ”Teinit olivat samassa asennossa ennen koronaa ja ovat samassa asennossa nyt koronan aikana. Luotan siihen, että jatkavat valitsemassaan asennossa myös koronan jälkeen.”

”Nuorempi on jo pyytänyt, että voidaanko mennä lenkille.”

Vaikka Virokannas odottaa koronaeristyksen jälkeisiä treffejä innolla, suhtautuu hän vallitsevaan tilanteeseen tyynesti.

”Mottoni vaikeissa tilanteissa on, että tämäkin menee ohi. Uskon siihen. Tämä tilanne on nyt vain pakko hyväksyä.”

Martin-Éric Racinen on tyydyttävä toistaiseksi treffailemaan vain puhelimen välityksellä.

Netti-ihastusta tapaamaan

Rakkauden löytäminen on vaikeaa normaalioloissakin, mutta nyt koronaeristyksen aikaan se on lähes mahdotonta. Treffejä ei voi sopia, kun ketään ei voi nähdä.

Lauttasaaressa yksin asuvaa Martin-Éric Racinea, 49, tilanne tuskastuttaa.

”Tapasin netissä pari viikkoa sitten mielenkiintoisen ihmisen, mutta emme uskalla tavata.”

Nyt Racine odottaa, että eristäytyminen päättyy ja netti-ihastuksen voisi tavata oikeasti. Racine kuitenkin pelkää, että jos eristäytyminen jatkuu kovin kauan, voi kiinnostus lopahtaa.

”Aiempien kokemusten perusteella olen oppinut, että mitä kauemmin menee ennen kuin tavataan kasvokkain, sen todennäköisempää on, että ei tavata ollenkaan.”

Paitsi treffejä Racine odottaa myös pääsyä lempikahviloihinsa. Suosikkeja ovat Ruoholahdessa sijaitseva Cargo, Kalliossa toimiva Sävy ja Kampin kauppakeskuksen La Torrefazione.

Työttömänä olevalle Racinelle päivittäinen kahvihetki on ollut henkireikä. Se on tuonut päiviin rutiinia ja ihmiskontakteja.

”Olen kahvifriikki ja käyn kahvilassa niin usein, että henkilökunta tuntee jo minut ja tietää, että juon lattea.”

Kotona latten valmistaminen ei käy, sillä Racinen mukaan maidon vaahdottaminen ei onnistu ilman espressokonetta.

”Toivon, ettei kriisi aja lempikahviloitani konkurssiin.”

Kari Hiltusen suunnitelmissa on istuttaa uusia pakurikääpiä, kun Uudenmaan eristys loppuu.

Kipinkapin maalle pakurikääpiä istuttamaan

Roihuvuoressa asuvalle Kari Hiltuselle, 64, koronaeristys ei ole tuonut suuria muutoksia päivärytmiin. Aamulla hän herää samaan aikaan kuin aiemminkin, ja kahvit juodaan siihen aikaan kun huvittaa.

Kaupassa käyminen päivittäin on nyt vaihtunut pariin ostoskertaan viikossa. Muuten elämä rullaa eläkeläisen, lomalla olevan vaimon ja aikuisen pojan perheessä vanhaan malliin. Kyläaktiivin kahvittelut ja baarissa istumiset ovat tosin jääneet nyt pois.

”Kaipaan sitä, että pääsee taas parantamaan maailmaa kasvokkain. Somessa lyhyet viestit aiheuttavat helposti väärinkäsityksiä”, Hiltunen kertoo.

Kahvitteluja enemmän hän kaipaa kuitenkin mökkiään Valkealassa. Siellä Hiltusta odottaa koivuryteikkö ja pakurikäävät.

”Heti kun eristys loppuu, lähdemme Helsingistä kipinkapin maalle istuttamaan pakurikäävän ymppejä.”

Pakurikääpiä voi istuttaa milloin tahansa, kun maa on sula, mutta kevät on Hiltusen mukaan parasta aikaa. Silloin mahla alkaa virrata koivun suonissa ja pakurikäävät lähtevät kasvamaan hyvin.

”Keväällä istutus on myös mukavaa, mutta kesällä itikoiden ja paarmojen seassa istutus käy työstä.”

Ympit eli puiset sientä sisältävät tapit istutetaan puuhun niin, että puuhun porataan reikä, johon tappi pistetään. Sitten vain odotellaan. Hiltunen ei ole vielä päässyt keräämään pakurikääpäsatoa omasta metsästään, sillä käävän kasvu korjauskelpoiseksi kestää viisi vuotta. Hiltusen käävät ovat kasvaneet vasta kaksi vuotta.

Pirjo Immonen toivoo, että pääsee pian tanssimaan parin kanssa lavoille.

Lavatansseihin pyörähtelemään

”Hidas valssi on ihana. Ja fusku! Tai jenkka.”

Pirjo Immonen, 60, ei osaa päättää, mikä tanssilaji on ihanin. Kaikissa on puolensa. Kun Immosen avioliitto päättyi muutama vuosi sitten, hän löysi lavatanssit uudelleen. Kerran viikossa Immonen suuntaa Taka-Töölöstä Nurmijärven Ruusulinnaan tai vain kesäisin auki olevaan Helsinki-Paviin Vantaan Itä-Hakkilaan.

Nyt koronavirus on laittanut tanssiharrastuksen jäihin, ja Immosen täytyy tyytyä viemään itse itseään oman kodin keittiössä.

”Odotan, että pääsen taas lavoille. Jospa löytäisin sieltä myös kivan kainalon”, haaveilee Immonen.

Immosella ei ole ”kivalle kainalolle” kovin tarkkoja kriteereitä, mutta hienoa olisi, jos myös mies tykkäisi tanssimisesta.

”Olisi kiva pyörähdellä hänen kanssaan”, Immonen sanoo ja hymyilee.

Kun tanssimaan ei pääse, on Immosen täytynyt keksiä muuta tekemistä. Hän käy ulkona kävelyllä ja viestittelee Espanjassa asuvan hyvän ystävänsä kanssa somessa. Ystävysten oli tarkoitus nähdä ensi viikolla, mutta sattuneesta syystä Espanjaan ei nyt lennetä.

”Onneksi saan lapseni koiran hoitoon, niin on jotakin tekemistä.”

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Helsinki - luetuimmat

Luetuimmat

Uusimmat